Hyvää vappua edeltävää aikaa!

Nyt ei ole vielä luvassa jatkoa Palkintovaimolle. Elsi leipoo pullaa ja koko tarina tahtoo paisua kuin pullataikina, kun olisi niin kiva leikkiä Elsin ja Ilmarin suhteella enemmänkin, kun se käynnistyi epätavallisen hitaasti. Luvassa on romantiikkaa mutta myös jotain, mitä Elsikään ei ole aiemmin kokeillut. Hän pääsee tutustumaan Ilmarin kaveriin ja tämän vaimoon, jotka harrastavat parinvaihtoa, kun Ilmari keksii, että hänenkin on ehkä aika kokeilla hurjastelua. Mitenköhän siinä sitten käy?:D

Belleville on nyt myös kaupoissa, joten jos vappuna ehtii lukemaan ja hotellimaailmaan sijoittuva viha-rakkaus kiinnostaa, kirja löytyy äänikirjapalveluista ja verkkokaupoista.

Mutta muistellaan sitten vaihteeksi vapun ja Elsin tulevien seikkailujan kunniaksi menneitä!

En ole kokeillut seksiä saman sukupuolen kanssa kovin montaa kertaa, koska olen ollut aina aika vahvasti tylsä hetero, mutta kerran olen sentään minäkin heiluttanut peittoa naisen kanssa. Se tapahtui vuosikymmeniä sitten, kun lähdimme ystäväni kanssa Lappiin uutta vuotta viettämään. Ystäväperheen metsästysmaja keskellä korpea Enontekiöllä odotti meitä, takakontissa oli litratolkulla viinaa ja kassit täynnä ruokaa.

Kun pääsimme perille, oli pimeää – tietysti, koska siellä on aina siihen aikaan pimeää – ja meitä odotteli ”talonmies”, joka piti paikat kunnossa silloin, kun mökillä ei oleskeltu. Se oli kaikin puolin eksoottinen kokemus. Olen itsekin kotoisin Lapista, mutta meren rannalta, ja kun talonmies ajoi meidät ja kantamuksemme keskelle metsää moottorikelkalla, tuijottelimme uskomattoman tähtikirkasta taivasta ja poroja, jotka pakenivat meteliä ja valoja.

Saimme lyhyen opastuksen takan käyttöön, sillä muuta lämmitystä mökissä ei ollut. Ei sitten muuta kuin klapeja takkaan, paljon vaatetta päälle ja vodkaa juomaan. Olin tuntenut ystäväni siinä vaiheessa jo vuosia ja rupattelimme syvällisiä. Sellaisia syvällisiä kuin parikymppiset naiset juttelevat. Haaveista, miehistä, seksistä ja ongelmistakin.

Söimme aina välissä, mutta jatkoimme tissutteluamme, kunnes tuli uuden vuoden vaihtumisen aika ja intouduimme ulos tarkkailemaan tähtiä ja mahdollisia villipetoja. Petoja ei näkynyt, mutta mahtavat revontulet ja tähtiä kyllä. Palasimme takaisin sisään ja silloin jotain naksahti välillämme.

Olimme humalassa, mutta emme änkyräkännissä ja jotenkin päädyimme suutelemaan. Epäilen sen olleen ystäväni, sillä voin vannoa, että mielessäni ei aiemmin ollut ollut mitään lihallisia tunteita ystävääni kohtaan. Helposti innostuvana ihmisenä en kuitenkaan pannut suutelemista lainkaan pahakseni.

Se tuntui erilaiselta. Ystäväni suu tuntui pehmeämmältä kuin miesten, hänen muotonsa olivat huomattavasti pehmeämmät varsinkin, kun hän on varsin runsaspovinen ja hän tuoksui aivan toisenlaiselta kuin miehet. Päädyimme toiselle sängylle istumaan ja suutelemaan, painauduimme toisiamme vasten ja muistan vieläkin sen jännittävän tunteen, kun rintamme painautuivat toisiaan vasten.

Jos aloitteentekijä oli luultavasti ystäväni, minä olin todennäköisesti riisuja. Eroavaisuudet aiempien kokemusteni rinnalla vain korostuivat, kun riisuimme toisiamme ja löysin pehmeän silkkistä, naisellista ihoa ja rintaliivit. Aloin olla kiihottunut, maistelin ystäväni rintoja ja riisuin lisää, kunnes mitään riisumista ei enää ollut.

En tiedä miten, mutta nimenomaan minä päädyin ystäväni päälle, ja kun mikään muu ei enää riittänyt, minun oli päästävä maistamaan jalkoväliä. Pillua. Se oli uskomattoman märkä ja ystäväni tarrasi hiuksiini, kun nuolaisin hänen vakoaan. Hän maistui hyvältä ja imin ja nuolin niin kauan, että tunsin hänen reisiensä puristuvan päähäni. Ihan orgasmiin asti hän ei tainnut päästä, enkä minäkään, kun tuli minun vuoroni olla hyväiltävänä, mutta kun aamulla heräsimme, tirskuimme tapahtuneelle hetken jos toisenkin.

Vietimme vielä toisenkin yön mökillä ja silloin talonmies tuli mukaan juhlimaan ja yritti kovasti iskeä minua. En osannut häntä oikein huomioidakaan, sen verran uusi kokemus vei huomiotani.

Kun olimme paluumatkalla, ystäväni kysyi, olisinko kiinnostunut ystävyyden lisäksi intiimistä suhteesta – aivan vakavasta sellaisesta. Rakastan ystävääni, mutta en fyysisellä tavalla ja lopulta minun oli tunnustettava, että taisin upeasta kokemuksesta huolimatta olla liian hetero. Kaipaan miehen kalua, karvaa, matalaa ääntä – kaikkea sitä, mitä nainen ei valitettavasti voi antaa.

Ystävyytemme ei suinkaan kokenut suurempaa kolhua tästä seikkailusta. Ystäväni meni aikanaan naimisiin miehen kanssa, eikä hänelläkään tietääkseni ole ollut muita naisia, ja olemme olleet toistemme elämässä läsnä aina näihin aikoihin asti. Itse olen suudellut pari kertaa myöhemminkin naista ja päätynyt kakkospesällekin, mutta se on ollut enemmänkin kännipäistä hulluttelua kuin mitään muuta. Tätä kertaa saattoi kutsua seksiksi. Ja se oli ihanaa sen yhden kerran.

Hyvää vappua!

t. Lilith

Viikonloppua!

Tämä viikko on ollut kaikenlaista aktiviteettia täynnä, joten olen vähän yllättynyt, että sain uuden luvun näinkin nopeasti valmiiksi. Ehkä se johtuu siitä, että olin poikkeuksellisen himokkaalla tuulella pari päivää.:) Niinpä sitten suloisena alkava kasilukukin painuu loppua kohden vähän synkemmäksi, kun Ilmari antauduttuaan löytää epämiellyttävän yllätyksen Elsin kotoa. Mies yltyy vihaisen himokkaaksi – vai ehkä mustasukkaisen himokkaaksi?:D

E- ja äänikirjarintamalla on ensi viikolla tulossa kauppaan Belleville, jonka voi tägätä jo toivelistalle ainakin Suomalaisessa ja Adlibriksessä (varoitan taas, että en seuraa, mistä kirjan saa halvimmalla, joten jos tuote kiinnostaa, kannattaa olla tarkkana!) Belleville on kertomus määrätietoisesta Noorasta, jolla on aluksi vaikeuksia päättää, kumpi veljeksistä häntä oikeasti kiinnostaa – ja lopulta se muistuttaa sellaista vanhan ajan harlekiinien viha-rakkaus-stooria – tosin kuumien seksikohtausten kera.

Mutta tässä siis uusi luku Palkintovaimoa – ja lisää seuraa tietysti taas jossain vaiheessa.

t. Lilith

ps. allaolevasta linkistä pääsee helposti jo julkaistujen tarinoiden ensimmäisiin lukuihin.

www.eroottisiatarinoita.fi

________________________________

 

 

Muutamaa tuntia myöhemmin imin pillistäni annoksen mojitoa ja yritin voittaa aikaa. Anki haroi lyhyttä tummaa tukkaansa epätietoisen näköisenä ja punatukkainen, rehevä Helena tarkasteli minua arvioivasti. Olin juuri kertonut, että seuraamme liittyisi uusi ystäväni, johon olin tutustunut maatalon remontin yhteydessä.

-Siis sä ystävystyit toisen miehen kans sun kuherruskuukauden aikana?, Helena kyseli lasersäteet silmissään.

Laskin juomani pöydälle ja yritin vaikuttaa huolettomalta.

-Joo. Ilmari on…

Hain sanoja ja mitä pidempään niitä etsin, sitä epäluuloisemmaksi Ankin ilme kävi.

-Se on kiva, minulta livahti ja tunsin punastuvani.

Onneksi baarissa oli hämärää ja minulla meikkiä.

-Ja sä kuherruskuukauden aikana löysit tän kivan…, Anki sanoi ja painotti sanaa kiva melkoisen ironisesti.

-Ei se nyt ollu varsinainen kuherruskuukausi. Me mennään Seychilleille vasta parin kuukauden päästä, yritin kierrellä.

Sitten päätin avata asioita edes hiukan.

-Ja no, kun me mentiin yhteen Tuuren kans, me sovittiin, että meidän liitto on avoin. Ei sillä, että Ilmarilla olis sen kans tekemistä, mutta mulla on lupa harrastaa seksiä muidenkin kans.

-Kevytmielisestä sinkkuelämästä kevytmieliseen liittoon. Sehän sopii sulle, Helena hörähti ja kulautti viiniä.

-Eihän se tarkoita, etten mä ota mun liittoa vakavasti. Avioliitto on muutaki kuin vain seksiä, puolustauduin vähän loukkaantuneena.

Myös hieman häpeissäni, sillä niin totta kuin sanani minusta periaatteessa olivatkin, avioliittoni oli viime aikoina tuntunut vain rasitteelta. Vilkaisin puhelintani, jonka olin jättänyt näkyviin pöydälle. Olin saanut Ilmarilta vain lyhyen ok:n, kun olin lähettänyt hänelle baarin nimen ja osoitteen.

Itse olin karannut kauppakamarin tilaisuudesta heti kun mahdollista. Olin kiertänyt vähän aikaa Tuuren vieressä seurueesta toiseen, mutta miehen humalatila oli pahentunut entistä vastenmielisemmäksi, ja kun hän oli tarrannut rintoihini ja julistanut minun olevan maailman pantavin typy, olin nostanut kytkintä. Vasta matkalla karaokebaariin muistin Ilmarin puhuneen ensi tapaamisellamme Tuuren kommenteista jollekin englanninkieliselle ystävälleen. Olin aprikoinut vihaisena, mahtoiko Tuure puhua minusta jatkuvasti sillä tavalla, kun en ollut paikalla.

-Sun musta luottokortti varmaan auttaa sua ottaan sun liiton vakavasti, Helena tokaisi ja hihitti ilmeelleni.

Poskiani miltei särki, niin hirveästi verta niihin oli pakkautunut. Olin esitellyt luottokorttiani ystävilleni juuri ennen häitä, kun olimme lounastaneet yhdessä ja vitsaillut siitä, miten hyvät kaupat olin tehnyt. Minä tosiaan taisin olla aika kevytmielinen. Ja pinnallinen.

Vilkaisin taas baarin ovelle ja sillä kertaa näin, mitä olin kaiken aikaa toivonut näkeväni. Ilmari oli ilmestynyt ovelle. Vartaloni tuntui venyttelevän nautinnollisesti kuin kissa auringossa, ja vereni jyskytti korvissani niin, etten kuullut enää baarin hälyä.

Halusin rynnätä miestä päin kuin onnellinen koira kohti omistajaansa, mutta tarrasin nojatuolini käsinojiin ja yritin pysyä siinä, missä olin. Ilmari oli jossain välissä vaihtanut vaatteita ja hänellä oli päällään rento, vihreä kauluspaita ja upeasti istuvat vaaleansiniset farkut. Olallaan hän kantoi suurta, ruskeaa olkalaukkua – sinne oli epäilemättä varastoitu hänen aiemmin käyttämänsä puku.

Heilautin kättäni melkein ujosti, nousin seisoman jalat täristen, ja ystävieni päät kääntyivät. Ilmari huomasi minut, lähti tulemaan kohti ja Anki huomautti:

-Vedä Elsi happea. Sä näytät siltä, että sä pyörryt.

-Ehkä Ilmari on musta luottokortti lihaksi muuttuneena, Helena tirskui ja Anki kuittasi:

-Elsin ilmeestä päätellen se on useampikin luottokortti. Ilman luottorajaa.

-Hiljaa, minä suhahdin toivottomana ja sitten tein sen, mitä olin yrittänyt olla tekemättä.

Säntäsin Ilmaria vastaan ja hymyilin vapisevasti.

-Sä tulit, huokaisin kuin idiootti ja puristin käsiäni yhteen, jotten olisi hyökännyt miehen kaulaan.

Ilmari seisahtui eteeni ja rypisti kulmiaan tavalla, joka sai jalkovälini aina jomottamaan. Hän kallisti päätään, katseli kauempana olevalle lavalle ja vastasi:

-Itehän mä itteni tänne kutsuin. Aiotko sä laulaa?

-Mä en oo humalassa, joten tuskin. Helena sen sijaan voi yllättää.

Miehen suupielissä värisi ja toivoin hymyä, mutta sen sijaan Ilmari tarttui vasempaan käteeni ja tokaisi:

-Viehän mut sitten oikeaan paikkaan.

Puristin sormeni Ilmarin sormien lomaan, mutta vastasin vaivalloisesti:

-Mä en tiedä…mä en oo varma, voidaanko me tehdä näin.

-Sun liittohan on avoin. Ei tosin mun osalta, mutta sitä tuskin tietää kovin moni. Eiks se tee tästä kiinnostavampaa?

Miehen ääni oli ivallinen, mutta hänen sormensa silittelivät rystysiäni ja veivät terää sanoilta.

-En mä muidenkaan kans…

Lopetin heti alkuunsa. Baari oli halpa ja hälyinen, eikä sinne varmasti juuri eksynyt Tuuren tuttuja. Ja mitä nyt kädestä pitäminen oli? Ei mitään.

Paitsi että se oli paljonkin. Vilkaisin Ilmaria kulmieni alta ja sanoin käheästi:

-Sä näytät hyvältä.

-Aina paremmalta ilman pukua. Mä inhoan niitä, mies vastasi kuivasti samalla, kun nykäisin häntä oikeaan suuntaan.

-Hyvältä sä näytit aiemminki.

-Mun takki repes olkapäästä kun mä vaihdoin kuteita. Eli mun tosiaan täytyy ostaa uus puku niinku mä Tuurelle lupasin. Mä oon levinny sitten lukioaikojen.

Minulta pääsi nauru ja samaan aikaan saavuimme baarin ikkunoiden ääressä oleville nojatuoleille, joilta Helena ja Anki tuijottivat meitä. Helenan ilme oli ovela, ja kun katsoin Ankia, hän näytti…huolestuneelta. Yritin koota itseäni ja heilautin vapaata kättäni Ilmariin päin.

-Tää on Ilmari. Se…tota…rakentaa. Ja tietää taiteesta yllättävän paljon.

Ilmari irrotti kätensä kädestäni ja kätteli molemmat ystävistäni.

-Elsi ei vaatinu multa paljon. Se kysyi, tykkäänkö mä ylipäänsä musasta tai elokuvista, mies kommentoi.

Kuulin ystävieni nauravan, mutta minulta kesti reagoida. Olin liian keskittynyt Ilmarin profiiliin ja poninhäntään, jonka halusin purkaa kuten aina. Ehkä voisin myös punoa sen uudestaan kiinni. Ja purkaa taas. Kun viimein katsahdin ystäviini, kohtasin Ankin terävät, ruskeat silmät. Pujottauduin nopeasti nojatuoliini ja yritin ryhdistäytyä.

Ilmari asettui vieressäni olevaan tuoliin ja vastaili ystävieni kysymyksiin. Tunkeileviinkin. Olimme tutustuneet ateljeen rakennustöiden yhteydessä. Hänellä oli uunituore yritys. Hänen lempivärinsä oli vihreä. Hänellä oli yksi nuorempi veli. Hänellä ei ollut paljon vapaa-aikaa, mutta kun oli, hän ulkoili ja kuvasi YouTube-videoita.

-Se kanava alkoi pelkkänä pelleilynä, mutta mä vähän salaa toivoin jo kauan sitten, että mulla olis oma firma ja mä jatkoin, kun muita ei enää kiinnostanu. Ei somenäkyvyydestä ainakaan mitään haittaa oo, Ilmari selitti.

En ymmärtänyt, miten Anki ja Helena saivat lypsettyä niin paljon niin lyhyessä ajassa. Itse nökötin hiljaa paikallani, ahnehdin kaiken, mitä kuulin ja vilkuilin salaa Ilmarin hahmoa vieressäni. Hänen käsivartensa lepäsi nojatuolin käsinojalla, hän oli ojentanut toisen säärensä eteensä ja paidankauluksen rakosesta saattoi nähdä vilahduksen solisluusta.

Katsahdin taas ystäviini, jotka lörpöttelivät jo vapautuneesti remonttihaaveistaan ja sitten Ilmariin, joka nauroi Ankin kuvaukselle itsetehdystä ja epäonnistuneesta kylpyhuoneen lattian laatoituksesta.

Nauru pulppuili vatsassani kuin kiehuva kattila, ja aloin olla uskomattoman kateellinen ystävilleni. Niin kateellinen, että minun piti muistuttaa heitä siitä, kenen Ilmari oli.

Ojensin käteni, laskin sen miehen käsivarrelle, ja liu’utin sitä pitkin paidan kangasta, kunnes löysin paljaan, vahvan ranteen ja kiersin sormeni sen ympärille. Vartaloni huokaisi helpotuksesta ja piinasta yhtä aikaa, ja Ankin kasvoille levisi sama tarkkaavainen, huolestunut ilme kuin aiemminkin. Helena taas näytti siltä, että hän alkaisi pian nauraa. Ilmari vilkaisi minuun ripsiensä välistä ja tokaisi:

-Mä haen juotavaa.

Hänen ilmeensä oli tyly, mutta vielä kun hän puhui, hänen kätensä puristui taas käteeni. Tunsin sormenpäiden liukuvan pitkin sormieni sisäpintaa, ja kiemurtelin avuttomasti nojatuolissani, kun pieni hyväily singahteli kehossani kuin squashpallo. Kun Ilmari nousi, hän kääntyi hetkeksi ja suki sitten muutaman hiussuortuvan korvani taakse silmät tummina kuin yö. Kuiskasin hiljaisen okein ja sitten jäin ystävieni armoille.

-Mä lyön vetoa vaikka miljoonasta, että Tuure ei tykkäis tosta, vaikka se olis kuinka vapaamielinen, Anki täräytti heti, kun Ilmari oli poistunut.

Muistin Tuuren Ilmaria koskevat ennakkoluulot ja vilkaisin vaivautuneena ympärilleni.

-Eihän me tehty mitään. Ilmari ei ees kato mua.

Helena virnisti.

-Se varoo kattomasta niin huolellisesti, että se on yhtä hälyttävää kuin toi sun säälittävä kuolaaminen. Vaikka eipä silti, kyllä mäkin tota miestä kuolaisin, jos olisin vähän nuorempi.

-Tota menoa sä saat luopua sun luottokorteista, Anki ennusti synkästi ja lisäsi:

-Mutta mä en oo varma, välitätkö sä. Tai tajuutko sä ylipäänsä mitään, kun Ilmari on lähistöllä.

Anki oli aina ollut intuitiivinen, ja hän luki minua silläkin kertaa aivan oikein. En olisi pystynyt ajattelemaan Tuurea, vaikka olisin halunnut. Enkä minä halunnut.

-Mä haen kans…hmm…juotavaa, sanoin nopeasti ja nousin tuolistani.

Samalla hetkellä lauluvuorossa ollut mies lopetti ja dj kuulutti Helenaa.

-Mä ilmoittauduin jo heti, kun mä hain ekan lasillisen. Onneksi. Täällä on ihan sikana väkeä, Helena intoili ja nousi hänkin seisomaan.

-Tulkaa kattoon lähempää! Mä lupaan eläytyä, ystäväni jatkoi ja tarttui suureen, kirjavaan huiviinsa, jota hän epäilemättä aikoi käyttää rekvisiittana.

-Mitä sä laulat?, kysyin poissaolevasti.

-Eminemin ja Rihannan Love the way you lien. Mä oon oikein harjotelluki.

Helena tuli perässäni melkein baaritiskille, mutta kääntyi sitten vasemmalle kohti häntä odottavaa tiskijukkaa. Minä pidin katseeni Ilmarin pitkässä hahmossa, mutta kun saavutin miehen, jäin epäröimään.

Olisiko Ilmarin mielestä ärsyttävää, jos tunkeutuisin hänen kylkeensä? Entä mitä minä sanoisin?

Joku tönäisi minua puskiessaan tiskille ja horjahdin niin, että jouduin ottamaan tukea Ilmarin käsivarresta. Mies kääntyi, hänen silmissään välähti ja hän nykäisi minut muitta mutkitta eteensä niin, että painauduin tiskin ja miehen väliin.

-Mitä sä haluut?, Ilmari kysyi ja nyökäytti päätään kohti baaritiskiä.

Päässäni pyörähti yksi ainoa vastaus ja nousin ballerinoillani varpaisilleni, kun käänsin päätäni ja henkäisin hengästyneesti ja rehellisesti Ilmarin korvaan:

-Vain sut.

Ilmari jäykistyi hetkeksi, ja kun Helenan valitsema kappale alkoi soida, hän sanoi:

-Tän biisin nimi summaa aika hyvin sen, miltä musta nyt tuntuu. Mennään kattoon.

Sanat kirvelsivät, mutta en keksinyt hyvää vastaustakaan, ja kun Ilmari talutti minut esiintymislavan läheisyyteen, alistuin odottamaan kahdenkeskistä aikaa vielä vähän. Seurasin miestä nurkassa olevan korkean pöydän ääreen, josta tuolit oli viety yhtä lukuunottamatta.

-Siihen.

Ilmarin ääni kehräsi tavallistakin matalampana, ja hänen kätensä painautui alaselkääni vasten kehottavasti. Kuulin Helenan hieman käheän äänen laulavan kertosäettä ja näin hänen liehuttavan huiviaan kuin lippua, mutta huomioni varasti ensisijaisesti Ilmarin käsi, joka liukui paljaalle reidelleni, kun ponnistin jakkaralle.

Vilkaisin taakseni, sillä mies oli kadonnut minulta näkyvistä, mutta kun tapasin vakaat vihreät silmät ja yritin avata suuni, Ilmari puisti päätään ja painautui minuun kiinni. Hänen käsivartensa kiertyi ympärilleni ja tunsin pitkien sormien hyväilevän hitaasti rintaani samalla, kun toinen suuri käsi silitteli reittäni.

Päässäni välähteli palasia kappaleen sanoituksesta, mutta ne katosivat, kun Ilmari sujautti kätensä reisieni väliin. Vatsanpohjassani tykyttänyt odotus ja himo kuohahtivat päihdyttävän korkealle ja tein kuten mies sanoitta käski. Nojasin raskaammin häntä vasten, avasin reisiäni ja kuin kiitoksena Ilmarin huulet pyyhkäisivät kaulaani. Kun ne saavuttivat korvani, tunsin kevyen puraisun korvalehdessäni.

Aistimus kipinöi klitoriksessani intensiivisemmin kuin korvassani ja tunsin ylävartaloni kaartuvan miehen kättä vasten. Ilmarin sormenpäät sukelsivat pikkuisen hameeni alle, koskettivat pitsin peittämää häpykumpua ja vavahdin niin, että olin pudota tuolilta. Miehen suusta purkautui kuumaa ilmaa poskelleni, ihokarvani nousivat pystyyn ja tunsin lämpimän nestepurkauksen hulahtavan pikkuhousuihini. Ilmarin yksi sormi hivuttautui pikkuhousujeni alle ja hän murisi kuin suuri peto:

-Mä haluan riisua sun pöksyt. Niin että sun ihana vittu vuotaa tälle jakkaralle.

Sanat rysähtivät sisälleni suorasukaisina ja säädyttöminä, ja nojauduin entistä raskaammin kovaa rintaa vasten, kun nostin sääriäni pöydän suojissa. Ilmari keräsi pöksyjeni kangasta käteensä niin, että tunsin hänen nyrkkinsä kiimasta nytkähtelevää pilluani vasten, ja samalla kun Helena taiteili vaivalloisesti rap-osuuden yli, suljin silmäni ja tunsin, kuinka pikkupöksyt riuhtaistiin ensin polviini ja sitten pois. Ehkä lattialle, ehkä Ilmarin farkkujen taskuun.

Yksi karhea, suuri sormenpää vaelsi nestettä tulvivassa vaossani, ja kun se painautui klitoristani vasten, mielihyvä räjähti suonissani ja kuulin kirkaisevani sarjan pieniä ääniä kuin lokki taivaalla. Sitten kuulin taas hänen äänensä. Terävänä ja ehdottomana.

-Paikallas tai mä lopetan. Jengi huomaa, että mä teen muutaki ku vaan suutelen sua.

Kivetyin paikoilleni, ja kun Ilmarin sormi tunkeutui syvemmälle poimuihini, tuin ballerinojeni pohjat pöydän jalkaa vasten ja aloin vapista odotuksesta. Sormi käväisi kolollani. Se sukelsi hetkeksi sisään, hieraisi g-pistettäni, ja kun tärisin tuolilla salamat selkärangassani tanssien, tunsin miehen huokaisun poskellani ja paksun nestevanan kiemurtelemassa pakaroillani kohti hameenhelmaa ja allani olevaa penkkiä. Juuri kuten Ilmari halusi.

Hengitykseni laahasi raskaina nykäyksinä, ja kun mies liu’utti sormeaan taas klitorikselleni ja puristi rintaani, silmissäni sykähteli musta valo ja vartaloni kiristyi kuin äärimmilleen venytetty kuminauha. Suuni puhui, vaikken tiennyt mitä, ja Ilmarin huulet painautuivat korvalleni.

-Mä oon halunnu vihata sua niin paljon. Enemmän kuin ketään koskaan. Ja silti mä haluun tehdä sulle näin.

Tuska raapi ylikuumentunutta ihoani kuin juustohöylä, mutta Ilmarin sormi hieroi niin hellästi valtavaksi kuulaksi paisunutta klitoristani ja sitten hänen suunsa painautui huulilleni.

Orgasmi tuli melkein heti. Se puhkesi sisälläni kuin ruusu nopeutetussa videokuvassa, suloisena ja sietämättömänä. Heilahdin jakkaralla niin hallitsemattomasti, että polveni kolahtivat pöydän alapintaan ja vaikersin miehen suuhun tuhannet vaaleanpunaiset terälehdet vartalossani pyörteillen. Miehen sormi tunkeutui hetkeksi sisälleni ja lypsi orgasmini entistä terävämmäksi niin, että tunsin terälehtien lisäksi myös piikit ja puhkesin kyyneliin jo toista kertaa samana iltana. Tällä kertaa silkasta onnesta.

Hädin tuskin ymmärsin, että Ilmari nosti minut syliinsä ja kantoi läpi hälyisän baarin. Keinuin mukana, porasin kynteni hänen niskaansa ja työnsin silmät ummessa nenäni aivan kiinni sileään vihreään puuvillaan. Kun tunsin, että putosimme alas päin, silmäni avautuivat rakoselleen ja sukelsin suoraan tummanvihreisiin iiriksiin.

-Älä valehtele mulle enää, Ilmari mutisi.

-Mä en…, aloitin, mutta en ollut varma mistä hän puhui.

Ehkä siitä, mitä olin baaritiskillä sanonut. Se oli ollut totta silloin ja se tuntui todelta nytkin, mutta siinä tilassa en osannut selittää sanojani. Edes itselleni.

-Vie mut kotiin, sanoin hetken kuluttua ja näin laiskan hymyn syttyvän kareilemaan Ilmarin kasvoilla.

-Heti, kun sä irrotat ton tappavan otteen mun niskasta. Mä luulen, että mä vuodan verta.

Tajusin kynsieni olevan edelleen kaivautuneina miehen niskaan, mutta en pystynyt heti tottelemaan.

Se oli ensimmäinen kerta, kun Ilmari todella hymyili minulle. Sisälläni aiemmin venytellyt kissa latki hymyä kuin kermaa ja kehräsi niin, etten voinut ajatella. Olin ajatellut olevani häkissä Tuuren vaatimusten vuoksi, mutta kun Ilmari hymyili minulle, jouduin toisenlaiseen häkkiin. Enkä välittänyt hittojakaan, vaikka kuulin lukon loksahtavan kiinni.

Irrotin kouristuksenomaisen otteeni ja hipaisin miehen suupieltä. Ilmarin silmissä käväisi jotain pehmeää, mutta kun joku rykäisi vieressämme, hätkähdimme hereille. Anki seisoi lannistuneen näköisenä nojatuoliryhmän vieressä pari minulle tuttua taiteilijamiestä vieressään ja sanoi:

-Mä olin tossa ihan vieressä, mutta te ette huomannu. Toivo ja Samuli tuli kans. Ja Heljä sanoi puhelimessa, että se on kohta täällä.

-Mun täytyy lähteä, Ilmari totesi kantavalla äänellä.

-Ja mun kans, ilmoitin perään ja lisäsin nopeasti:

-Eri osoitteeseen. Tietenki.

Ilmarin rinta liikahti kuin mies olisi tukahduttanut naurunsa, Anki katsoi toivottomana kattoon ja minä livahdin Ilmarin sylistä pahan kerran myöhässä. Minulla oli ollut tumman ja kaunispiirteisen Samulin kanssa lyhyt suhde ja huomasin hänen katseensa käväisevän kiinnostuneena nimettömässäni ja sitten Ilmarissa.

-Ootko sä Elsin mies? Mä luulin, että sä oot vanhem…

-Ilmari on…ystävä, minä takeltelin ja katseeni pyöri kaikkialla muualla kuin ympärilläni olevien ihmisten kasvoilla.

Ilmari pelasti minut enemmiltä kömpelöiltä selityksiltä.

-Oli mukava tavata, hän sanoi ystävällisesti Ankille ja tervehti lyhyesti tulijoita.

-Niin. Tota. Soitellaan, töksäyttelin ystävälleni ja nyökkäilin miehille.

Tunsin Ilmarin tarttuvan kyynärpäähäni ja henkäisin Ankille:

-Sano Helenalle, että se lauloi hienosti.

Anki halasi minua nopeasti ja hän kuiskasi matalasti:

-Lopeta sun pelleily. Enkä mä tarkoita Ilmaria.

Vilkaisin hädissäni ystäväni ruskeisiin silmiin ja nyökkäsin, vaikken ollut varma mille. Lähdin kohti ovea, ja kun sain sen näköpiiriini, tajusin kunnolla, mikä minua odotti. Vapaus. Ilmari. Minä ja hän. Kahden. Sydämeni moukaroi rintalastaani, ilo ja odotus kirmasivat kilpaa suonissani ja ovesta päästyäni pyrähdin miltei juoksuun.

-Elsi. Oota. Mihin sä oot menossa?

Ilmarin ääni tuli aivan takaani ja käännähdin nopeasti ympäri.

-Kotiin. Mennään nopeesti, vastasin epätoivoinen vire äänessäni.

Ilmari nyrpisti miehekästä nenäänsä ja seisahtui.

-Sinne Tuuren lukaaliinko? Ootko sä varma, että se ei oo kotona?

Vilkaisin kelloani ja sitten peloissani Ilmarin jähmeitä kasvoja.

-Ei se enää…se on jo kentällä. Voidaan me mennä sulleki. Vai etkö sä halua? Etkö sä halua enää?

Mies nykäisi laukkunsa hihnaa epämukavan oloisena ja pyyhkäisi otsaansa.

-Mä haluun kyllä. Mutta mä en oo tottunu tällaseen. Sä ehkä oot, mutta…Mä asun Vantaalla. Viimeiseen junaan on kakskyt minsaa ja…

Kaksikymmentä minuuttia ja junamatka päälle? Ehkä vielä kävelyä? Olisin hermoraunio jo ennen Pasilan asemaa, ajattelin kauhuissani.

-Mennään sulle myöhemmin. Ollaan siellä vaikka koko ajan. Oo kiltti. Mä haluun vaan…haluun päästä…tai jos mennään taksilla…

Ääneni värisi surkeasti ja haipui, kun Ilmari rypisti kulmiaan.

-Mä en halua tuhlata taksiin.

-Mä voin maksaa…

-Mä en Anderssonilta ota muuta kuin se on laillisesti velkaa, Ilmari sähähti.

Sitten hänen silmänsä välähtivät ja hän lisäsi sanojaan venytellen:

-Ja sen vaimon. Vähäksi aikaa.

Mies keinui hetken kannoillaan ja tarkkaili minua tiiviisti, ennen kuin sanoi:

-Ehkä sun koti on sittenki hyvä idea. Ehkä se kusipää ansaitsee sen.

En välittänyt Ilmarin pahantahtoisista sanoista tai siitä, että kuulosti kuin olisin jonkinlainen koston välikappale. Tuuren käytös aiemmin oli ollut niin moukkamaista, että sille ei riittänyt sanoja. Kun Ilmari tarttui käteeni ja lähti harppomaan muutamaa sataa metriä kohti Kruununhaan asuntoa, ryntäsin mukaan niin helpottuneena, että se kauhistutti minua.

Ilta oli viileä. Minua olisi ehkä palellut, ellei kädessäni oleva käsi olisi lämmittänyt minua kauttaaltaan kuin uuni. Emme puhuneet, emme edes katsoneet toisiimme. Siniseksi laskeutunut ilta leyhyi ympärillämme, askeleemme napsuivat asfaltilla ja kiersimme vastaantulijat kuin pujottelijat mäessä. Vain sadan metrin päässä päämäärästämme syöksyimme tielle auton eteen ja ansaitsimme pitkän ja vihaisen tööttäyksen. Emme reagoineet, emmekä vaihtaneet sanaakaan tapahtuneesta.

Kun viimein pääsin kotiovelle, kaivoin avaimen esiin kärsimättömin sormin. En saanut sitä heti lukkoon ja Ilmari nappasi sen itselleen. Hän nykäisi oven auki, työnsi minut edellään sisään, ja kun hän painoi hissin painiketta saadakseen sen alas, hän veti minut samalla syliinsä.

Olin hetkessä tiedoton ja nojauduin pitkää, kovaa vartaloa vasten raskaasti huokaisten. Miehen kädet liukuivat pitkin selkääni, toinen ujuttautui hiuksiini ja toinen puristi takamustani.

-Mä satun tietään, että sulla ei oo pikkareita, Ilmari kuiskasi.

Ynähdin jotain. Hän työnsi minut hissin seinää vasten, nykäisi toisen sääreni lantionsa ympärille ja hyväili reittäni, ennen kuin työnsi kätensä hameeni alle. Odotuksessa kitunut ruumiini kietoutui Ilmarin ympärille, sormeni kiskoivat paidannappeja auki, ja kun hissi lähti liikkeelle, miehen sormet liukuivat pakaravakooni ja turpeana tykyttävään pilluuni.

-Miten sä voit olla aina näin…valmis?, Ilmari mutisi korvaani.

Olin saanut hänen paitansa lähes kokonaan auki ja lipaisin kielelläni upeaa karvoitusta ja lihaksikasta rintaa.

-Miten sä voit olla näin…täydellinen?, vastasin käheästi.

Ilmari nykäisi päätäni, painoi suunsa huulilleni ja murahti:

-Mä en oo täydellinen. Kaukana siitä.

-Mulle sä oot, vastasin kuin uskoaan tunnustava herännäinen ja raapaisin miehen rintaa.

Hissi pysähtyi ja minut nykäistiin porraskäytävään ja sitten olimme sisällä. Vastassamme oli hämärä hiljaisuus, mutta se täyttyi pian huokauksista ja kahinasta, kun vaatteemme katosivat sitä mukaa, kun etenemme kohti olohuonetta ja sen läheisyydessä olevaa makuuhuonetta. Kiskaisin Ilmaria oikeaan suuntaan ja napsautin vaistomaisesti valon makuuhuoneeseen.

Mies peruutti minua lupaavasti kohti sänkyä, hänen suunsa ja kielensä kulkivat pitkin kaulaani, ja minä kuljetin hätäisesti sormiani Ilmarin vartalolla kuin hän saattaisi yhtäkkiä kadota savuna ilmaan. Ja sitten hän nosti päätään. Ja pysähtyi. En edes huomannut. Avasin Ilmarin vyönsoljen, mutta hänen kätensä laskeutui kädelleni ja toinen työnsi minua kauemmas.

-Mitä?, kysyin silmiäni räpytellen ja hämmentyneenä kuin minut olisi herätetty unesta.

Ilmarin silmät olivat suuntautuneet jonnekin taakseni ja vilkaisin itsekin samaan suuntaan. Huoneessa vallitsi kaaos. Tuure oli ilmeisesti humalapäissään muuttanut mieltään matkalaukun sisällön suhteen ja heitellyt pukuja, paitoja ja solmioita sängylle niin, että päiväpeittoa tuskin näkyi kaiken sen sekasorron alta. Eniten huomiotani kiinnitti kuitenkin kameran jalusta ja siihen kiinnitetty videokamera, jotka nojasivat kaatuneina vasten vuoteen jalkopäässä olevaa televisiotasoa.

Ilmari irrottautui minusta ja käveli sängylle, ja vasta silloin huomasin itsekin ilmeisesti printteristä otetun paperin, jolle oli kirjoitettu jotain. Pahat aavistukset pyörähtivat rinnassani ja kiirehdin Ilmarin rinnalle.

-Älä noista välitä. Tuure oli niin kännissä, että…

Yritin napata paperia, jolle oli selvästi kirjoitettu jonkinlainen viesti, mutta Ilmari nosti sen vaivattomasti ulottumattomiini. Hän luki hetken suurin kirjaimin kirjoitettua viestiä, jota itse en halunnut edes nähdä, ja sitten hän luki hitaasti ääneen:

–Kuvaa pari rivoa videota mulle, kun joku pojista tulee hoiteleen sua. Ota vaikka useampi mies kerralla. Siitähän sä hääyön jälkeen haaveilit.

Ilmari ei puhunut viestin luettuaan mitään ja sanat katosivat minulta kuin pimeään yöhön. Katselin tuskallisen lamaantuneena, kun mies liikahti hetken kuluttua kohti jalustaa ja iski sen kovakouraisesti pystyyn. Hän näpelöi kameraa konemaisin liikkein, suuntasi sen kohti sänkyä, ja minulle valkeni jälkijunassa, miksi hän näytti osaavan kaiken niin helposti. Hänhän käytti videokameraa jatkuvasti. Ilmari painoi tv:n päälle ja hän kääntyi minua kohti kaikki pehmeys kasvoilta kadonneena. Tilalla oli pelkkää teräksenkovaa ilmeettömyyttä ja jotain, joka näytti inhonsekaiselta…himolta.

-Konttaahan sitten sängylle, kulta. Kai sä haluut olla hyvä vaimo?, mies kehräsi saatanallinen kimallus silmissään.

-Ilmari…toi viesti…se ei oo aivan totta.

-Etkö sä sitten oo saanu useampaa miestä kerralla?

Nielaisin ja myönsin.

-Oon, mutta…

-Mä oon nyt joku pojista, eiks niin?

-Et oo. Sä et oo niinku ne muut…

-Mä sanoin, että ÄLÄ VALEHTELE MULLE!

Sävähdin, kun kulmikkaat ja raivostuneet sanat kolisivat huoneessa kuin järkälemäiset jääpalat. Ääneni oli pientä pihinää, kun yritin selittää.

-Mä en valehtele. Ja jos…jos sä lähettäisit sellasen videon Tuurelle, sä voisit joutua vaikeuksiin ja…

Mies katsoi minua puistattavan kylmä välke silmissään.

-Luuleksä, että Tuure on Suomen ainut rikas ihminen? Mä oon tehny näitä hommia penskasta asti ja pitäny ainaki viimeiset viis vuotta huolen, että jengi muistaa, kuka niiden palatsit on rempannu tai rakentanu. Mun mainetta ei yks Tuure Andersson pilaa. Se pilas tänä iltana enemmän omaa mainettaan kuin mun – ja sun siinä sivussa. Ja jos se yrittää vielä väittää, että mä teen paskaa jälkeä, mä hoitelen paikalle juristit. Mä luetan sopimukset niillä, jotka lukee paremmin kuin mä ja mä vittu vannon, että sun rakas siippa maksaa ennemmin tai myöhemmin – korkojen kans.

Katsoin Ilmaria vaiti ja minusta tuntui, kuin olisin nähnyt oudon enneunen. Sekunnin ajan näin miehen kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä. Kokeneena, taipumattomana, menestyvänä. Mahtavana. Jos mitään aivan epäonnista tai outoa ei tapahtuisi, Ilmarista saattaisi tulla mahtavampi kuin Tuure konsanaan. Ilmarilla ei ollut perintöä eikä vaikutusvaltaista sukua, mutta hän oli nälkäinen, määrätietoinen ja valmis tekemään hartiavoimin töitä. Eikä Tuure ikinä olisi palkannut häntä, ellei hän olisi osannut hommiaan.

Tuijotin tummanvihreisiin silmiin, vilkaisin suuta, joka oli vääntynyt tyytymättömästi mutta luvattoman seksikkäästi vinoksi viivaksi ja huomasin heikon punan poskipäillä. Liikahdin levottomasti ja tajusin melkein järkyttyneenä, että olin edelleen kiihottunut. Tai uudestaan. Suloisen intohimon tilalle oli uinut paheellisena leimahteleva halu, joka iski hampaansa lihaani ja repi rintojani ja jalkoväliäni yhtä periksiantamattomasti kuin miltä Ilmari näytti.

En tehnyt sitä tietoisesti, mutta lähdin liikkeelle. Minusta tuntui, kuin Ilmari olisi silmillään taluttanut minut sinne, minne kuljin. Sängylle, Tuuren vaatteiden peittämälle päiväpeitolle. Nykäisin paitani pois, sitten hameen, ja kun sain rintaliivinikin riisuttua, konttasin sängylle ylellisen villan, silkin ja puuvillan päälle. Takkien, housujen, liivien. Parin nahkavyön. Käänsin pääni kohti Ilmaria, joka näytti jo uskomattoman vihaiselta.

-Sä et oo niinku muut. Mä en oo koskaan halunnu ketään niinku sua, suustani kieri pehmeästi ja täysin suunnittelematta ja kierähdin kyljelleni.

Avasin reisiäni, vein sormenpääni jalkoväliini ja kaarruin nautinnosta, kun Ilmarin silmät ja omat sormeni kulkivat vuotavan märissä poimuissani. Kosketin toisella kädelläni raudanraskasta rintaani ja voihkaisin vaimeasti. Ilmari hymyili hyytävää hymyä, televisio välähti ja kun vilkaisin näyttöä, näin itseni kuvaruudulla, Tuuren vaatteiden päällä.

Poskeni hehkuivat, silmäni kiilsivät kosteina ja kutsuvina ja huuleni oli juuttunut hampaideni väliin. Ja kaikesta, aivan kaikesta näki, että olin kiimasta suunniltani. Sen näki vartaloni asennosta, kireistä rinnankärjistäni, märkinä kiiltelevästä pillustani.

Siirsin katseeni nopeasti Ilmariin, joka alkoi riisuutua päättäväinen kiilto silmissään. Näin uskomattoman leveät hartiat ensimmäistä kertaa ilman vaatteita ja painauduin selälleni suu avoinna ihmetyksestä ja silmät liukuen kovilla lihaksilla, hennolla karvoituksella, litteällä vatsalla. Mieshän oli jonkinlainen…jumala, ajattelin hajanaisesti ja seurasin keho kipeästi pakottaen, kun Ilmari riisui housunsa ja bokserinsa.

Silmäni osuivat ihanan, pitkään kaluun ja huomasin huumaantuneena, että jos minä olin kiihottunut, niin oli Ilmarikin. Kaikesta inhostaan huolimatta hänen elimensä huojahteli kivikovana ja näytti kasvavan kokoa vielä, kun katsoin sitä ripsieni välistä.

-Mä en tiedä, mikä helvetti mussa on vikana, mies melkein ärähti, mutta laski toisen polvensa vuoteelle ja tarttui reiteeni.

-Ilmari, huokaisin miehen nimen kuin rukouksen ja inahdin, kun hän pyöräytti minut takaisin kyljelleni.

-Tiedäksä, miksi mä oikeesti lopetin mun liiton?, Ilmari sihisi ja liukui ylleni.

Tuijotin vihaisiin kasvoihin ja puistin aavistuksenomaisesti päätäni.

-Soile olis yrittäny vielä, mutta enhän mä pystyny ajatteleen enää seksiä mun tyttöystävän kans, kun mun päässä pyöri koko ajan yks halpa silariblondi ja sen litimärkä pillu.

Ajatukseni tarrasivat aivan epäolennaiseen seikkaan, ja kun Ilmari liu’utti kättään rinnoillani ja vatsallani, voihkaisin:

-Mulla ei oo silareita.

Ilmari ei vastannut. Hän nosti päällimmäistä säärtäni ja tuki sen poikittain vatsaansa ja rintaansa vasten.

-Poseeraa nyt niinku sun rakas siippa toivoo. Pannaan tää jolleki pornosaitilleki. Saat siitä mahtavan mainospätkän kaikille niille pojille, jotka sua tulee seuraavaksi naimaan.

Karkeat sanat riipivät hermopäätteitäni ja kun katsoin kuvaruudulle, kohtasin omat tolkuttomina hohtavat silmäni ja uskomattoman kauniin miesvartalon kurottuneena päälleni.

-Mä en halua ketään…

-Valehtele vielä ja mä häivyn.

Ilmarin kulli tönäisi häpyäni ja kiljaisin sietämättömänä kirvelevästä mielihyvästä.

-Ja käy, Ilmari kuiskasi, painoi pientä laitetta kädessään ja heitti sen kauemmas vuoteelle.

Hän käänsi minua niin, että punoittava ja nestettä tihkuva pilluni näkyi televisiossa hävyttömän selvästi ja kehräsi pehmeästi:

-Elsi saa kohta kiellettyä vierasta. Mä aion naida tätä vuotavaa pikku rakoa niin kauan, että sen pitää huomenna kiikuttaa aviomiehen vaatteet pesulaan.

Olin kaukaisesti kauhuissani, mutta Ilmarin YouTube-minäänsä jäljittelevä selostus ja korventavan kuumat silmät näppäilivät hereille jotain kiehtovaa ja rujoa, joka alkoi ryömiä sisuskaluissani kuin muodoton olento jostain syvältä pimeästä.

-Ilmari, sopersin paksulla äänellä ja painoin säärtäni tiukemmin miehen rintaa vasten.

Mies ei vastannut mitään, nojautui vain paremmin ylleni, tuki toisen käsivartensa selkäni taakse ja puski kalunsa tiukasti vasten vakoani. Naukaisin korkealla, tuntemattomalla äänellä ja kuulin hengästyneen äänen:

-Mä oon varma, että jos tää video pannaan levitykseen, sulla on jono oven takana. Paitsi sullahan on jo.

Ilmarin kulli kynti jalkovälissäni hetken edestakaisin ja minusta tuntui, että aivoni poksahtelivat kuin saippuakuplat. Kiemurtelin niin, että mies murahti kirosanan ja junttasi kalunsa enempiä kiusaamatta pillunsuulle. Jäykistyin paikoilleni ja käteni lennähti Ilmarin kovalle hartialle. Sitten se livahti poninhännälle. Kiskoin miehen hiukset auki ja tukistin. Tiukasti.

Ilmari henkäisi ja porasi kullinsa yhdellä sulavalla työnnöllä niin syvälle sisälleni, että tunsin hänet hiusjuurissani ja sormenpäissäni asti. Näin itseni ja Ilmarin välähdyksenä kuvaruudulla ja sen, kuinka suuni avautui ja huusin. Kehoni nytkähteli avuttomasti ja vielä, kun kirkaisuni kaikui huoneessa, vingahtelin:

-Lisää. Lisää.

Ilmarin katse tavoitti minut kuvaruudun kautta ja näin hänen kasvoillaan vääristyneen hymyn, kun hän vetäytyi ja työnsi uudestaan. Pilluni kiristyi Ilmarin ympärille niin valtavalla voimalla, että se tuntui nielevän hänet sisäänsä ja mies ähkäisi silmät ummessa. Hän puristi kätensä rinnalleni ja murahti sitten kameralle:

-Onneksi tää narttu jakaa kaikille, sillä tällasta pillua ei oo maan päällä toista.

Mies alkoi naida kovin, vihaisin työnnöin. Minä tarrasin hänen hiuksiinsa ja parahtelin mielettömänä ryskäävästä nautinnosta, kun Ilmari ja tilanteen synnyttämä likainen hekuma täyttivät tietoisuuteni.

Miehen käsi puristi rintaani niin, että kipu ja kiima singahtelivat vatsanpohjassani. Hikeä tihkuva vartaloni hiertyi Tuuren kalliita vaatteita vasten. Suuri kulli sysi pilluni täyteen painetta, hinkkasi g-pistettäni, kuritti minua kuin olisi moittinut minua siitä, kuinka helppo, halpa pantava olin.

Kuulin pilluni litinän, tunsin sen puristuvan entistä pienemmäksi ja ahmivan Ilmarin kovaa kyrpää, kun suustani karkasi:

-Multa tulee!

-Helvetti!, Ilmari ärjäisi, ja kun vartaloni jäykistyi ja orgasmi syöksyi raatelemaan minua kuin helvetin koirat, hän vetäytyi ja murisi jo kuin järjiltään:

-Ruiskuta niitä mehuja. Ruiskuta.

Ja kuin käskystä pilluni supistui ja laukaisi. Nesteet ampaisivat sisältäni tainnuttavalla voimalla ja väännyin vuoteella, kun sätkin, nyyhkin ja laukesin. Tunsin pillumehuni kaikkialla. Reisilläni, Ilmarin reidellä, joka painautui reittäni vasten, vaatteilla allani.

Ilmari aurasi takaisin sisälleni ja otti kasvoni pihtimäiseen otteeseen.

-Sulta tulee kohta uudestaan, hän uhkasi.

Tuijotin miltei mustiksi muuttuneisiin silmiin ja parahdin myöntävästi. Ilmari oli oikeassa. Olin niin täynnä kaipausta ja minua runtelevaa rumaa himoa, etten edes kestäisi kauaa. Vartaloni liikahteli kohti toista reunaa, kun Ilmarin kulli jysähteli sisääni ja puristin panttivangeikseni ottamiani tummanvaaleita hiuksia nyrkissäni, kun tunsin uuden orgasmin kasvavan vatsanpohjassani.

Ilmari painoi yhden sormensa hellästi klitorikselleni. Hän ei liikuttanut sitä, antoi sen vain lähettää mielihyvän värähdyksiä kehooni naimisen tahdissa. Se oli täydellistä, vaikka minulla ollut aavistustakaan, mistä mies tiesi, että juuri siitä minä pidin eniten. Rajusta panemisesta ja hellästä kosketuksesta klitoriksellani.

Heilahdin nopeasti neulanterävälle huipulle, silmäni rävähtivät auki ja kun ne kohtasivat kuvaruudun, näin itseni lisäksi jotain muutakin. Ilmarin kärsivät kasvot, nautinnosta pimeät silmät, irvistyksen paljastamat hampaat. Kirkaisin ja samalla, kun hukuin niin syvälle mielihyvän mereen, etten uskonut löytäväni enää takaisin pinnalle, korvissani kaikui sanoja. Minun sanojani.

-Mä rakastan sua!

Ilmarin mahtava vartalo kivettyi paikoilleen ja sain vastauksen. Kumea mylväisy levisi huoneeseen kuin sakea sumu ja peitti minut kuin untuvapeitto. Ilmari päästi säärestäni ja painautui syliini ruumis nytkähdellen ja huulet kaulallani ja minä tiesin, etten koskaan ollut ollut onnellisempi.

En koskaan.