Hei!

Viikonlopun kunniaksi toinen luku eetteriin! Elsi on päätynyt niinkin pitkälle kuin hääpäiväänsä, mutta hänen laskelmoituja suunnitelmiaan ilmestyy sotkemaan uskomattoman upea remonttimies nimeltä Ilmari. 🙂

E- ja äänikirjojakin on taas ilmestynyt – tällä kertaa Haaste (linkki ohjaa kotisivuilleni ja ensimmäiseen lukuun) ja kuten muutkin ,se löytyy kaikista merkittävistä lukupalveluista ja e- ja äänikirjakaupoista.

Oikein nautinnollista viikonloppua!

t. Lilith

________________________________

 

Hääpäiväni koitti miltei tarkalleen puolitoista kuukautta päivällisen jälkeen. Juhlat oli järjestetty kiireellä, enkä ollut tavannut kuin murto-osan Tuuren laajasta suvusta. Se oli oikeastaan helpotus, sillä neutraalisti minuun näytti suhtautuvan vain miehen nuorin veli, Emil.

Olin havainnut piikkejä lentävän kohti Tuurea jokaisessa tapaamisessa, mutta miehen ilme ei värähtänytkään. Minua sen sijaan nolotti. Olin puolet nuorempi kuin tuleva aviomieheni ja olin saanut välittömästi pyrkyrin leiman otsaani. Mitä tietenkin olinkin, jos aivan rehellisiä oltiin. Asemaani ei tehnyt yhtään helpommaksi se, että Tuure oli uudelleenorganisoinut vaatekaappini sillä ajatuksella, että näyttäisin aina mahdollisimman seksikkäältä.

-Mä oon ylpeä mun morsiamesta ja mä haluun esitellä sua, mies oli tuumannut ja lisännyt:

-Mähän voin kavereille kutsua sua mun trophyksi. Ja tyrmäävän seksikäs palkintovaimo sä ootki.

Suostuttuani viikon miettimisajan jälkeen suunnitelmaan olin epäillyt itseäni jatkuvasti, mutta kun olin eräällä lounaalla tavannut Tuuren pari ystävää, joille tuleva mieheni oli uskoutunut ongelmistaan ja toiveistaan, epäilykset olivat päätyneet ainakin hetkeksi pelkäksi taustakohinaksi.

Sebiksi kutsuttu nelikymppinen mies oli isän puolelta Kongosta ja täydellisestä suomestaan ja suomalaisista tavoistaan huolimatta niin eksoottinen ilmestys, että minua värisytti. Suomenruotsalainen Henrik taas oli hyvännäköinen vaalea mies, jonka ruskeat silmät ja leveät hartiat olivat myös saaneet odotuksen leimahtamaan vatsassani. Olin väistämättä alkanut pohtia, miltä tuntuisi saada sellaiset urokset kimppuuni. Miesten katseet olivat vaikuttaneet vähän siltä, että he halusivat kimppuuni. Kovasti.

Oloani oli kummasti myös helpottanut se vauraus, jonka keskelle olin Tuuren ansiosta päätynyt. Kävimme jatkuvasti ulkona, söimme parhaissa ravintoloissa, eikä minulla koskaan ollut ollut niin laajaa vaate- ja meikkivarastoa. Tuure oli myös vuokrannut minulle ateljeen, jossa sain tehdä töitä ylhäisessä yksinäisyydessäni.

Nyt olin jo todella lähellä totuuden hetkeä. Seisoin Tuuren leikkisästi punamultakartanoksi kutsuman vanhan maatalon makuuhuoneessa ja tuijotin itseäni peilistä, valmiina pukemaan päälleni hääpuvun. Vatsaani kouristi jännityksestä – ja kyllä, taas epäilyksestä. En voinut mitään sille, että minusta tuntui kuin olisin myynyt itseni. Astutettavaksi tammaksi, jonka oli tarkoitus vietellä joukko miehiä.

Muistutin itseäni vielä yhdestä loistavasta seikasta, joka oli noussut tärkeydessä yli kaikkien muiden sopimukseen kuuluvien positiivisten piirteiden. Luovuuteni oli kukoistanut koko kevään ja kesän ja olin maalannut miltei apinan raivolla aina kun mahdollista. Tummia, synkkiä, vietteleviä vetoja ja kuvioita, jotka virtasivat alitajunnastani kuin rankkasateen täyttämien viemäreiden hurjalla voimalla kuohuva likainen vesi. Se oli vahvistanut uskoani – ja pääasiassa siksi olin nyt tässä.

Kuulin kaukaista hälinää pihalta. Olimme päättäneet pitää juhlat ulkona, kun sääennusteet olivat luvanneet hyvää, sillä taloa remontoitiin edelleen, vaikka alakerta olikin miltei valmis. Minusta tuntui hieman naurettavalta pukeutua valtavan ylelliseen, rohkeaan asuun pienissä maalaisjuhlissa, mutta olin iloinen siitä, että juhlat olivat intiimit. Kutsujakaan ei oltu lähetetty paljon, eivätkä läheskään kaikki olleet päässeet tulemaan kesäloma-aktiviteettiensa takia. Osa ei varmasti ollut halunnut tulla, mutta kun olin huomauttanut mahdollisuudesta Tuurelle, tämä oli vain kohauttanut olkapäitään ja nauranut.

-Kyllä ne tottuu suhun. Ja jos ei totu, olkoon tottumatta. Mä avustan aika montaa mun suvun jäsentä, eikä ne halua huonoihin väleihin mun kans.

Omalta puoleltani juhliin olivat tulossa vanhempani ja vain pari ystävääni, jotka olivat päässeet niin lyhyellä varoitusajalla. Vaikka ystäväni olivat ihmetelleet salamaromanssiani, kukaan heistä ei ainakaan avoimesti ollut paheksunut minua. Päinvastoin, hyvä ystäväni Helena oli vaikuttanut melkein kateelliselta.

Vilkaisin itseäni peilistä, ennen kuin tartuin valkoiseen pitsiunelmaan, joka oli tilattu Madridista. Minulla ei ollut muuta alusvaatetta kuin pienet stringit, joita tuskin olisi läpinäkyvän nudenvärisen  pitsin vuoksi erottanut, ellei niihin olisi ommeltu pieniä kristalleja. Kampaamossa upeaksi nutturaksi koottu tukkani loisti lähes valkoisena, irtoripseni olivat tummat ja tuuheat ja pukuni…aloin kiemurrella itseäni asuun. Jostain syystä en ollut halunnut ketään kaasoksi, joten olin harjoitellut pukuni kanssa yksin useamman kerran.

Se oli röyhkeän seksikäs. En olisi missään muussa tilanteessa valinnut sellaista, mutta koska olin leikkiin ryhtynyt, olin päättänyt pelata sen sääntöjen mukaisesti ja näyttää aina seksikkäältä, kuten Tuure toivoi. Puvun pitsi polveili pitkin vartaloani ja myötäili jokaista kurviani, mutta se peitti vain osan vartalostani. Vaikka pitsin alle oli ommeltu ihonvärinen, ohut kangas, näytin silti puolialastomalta, kun vedin vaatteen ylleni. Kaula-aukko ulottui miltei napaani asti ja jouduin käyttämään teippiä, jotta rintani pysyisivät edes osittain piilossa. Läpikuultavan helman lisäksi hameessa oli lantiolle ulottuva halkio oikealla puolella.

Vatsaani nipisteli taas ja ojensin käteni taakse saadakseni takamuksen päällä ja alaselässä olevat pienet kangaspäällysteiset napit kiinni. Minulla oli alle puoli tuntia h-hetkeen, ja vaikka kaikki oli periaatteessa kunnossa, halusin tuokion itselleni täysin valmistautuneena.

Olin niin keskittynyt puuhaani, etten edes kuullut kolinaa ja askeleita, jotka enteilivät jonkun saapumista ovelleni – talon perimmäisimpään nurkkaan. Isännän makuuhuoneeseen, jonne kellään ei olisi pitänyt olla asiaa.

Kun ovi kolahti auki, säpsähdin niin, että olin hypätä ilmaan. Kynnyksellä seisoi mies. Pitkä, vahvavartaloinen, tummanvaalea mies, joka ei missään tapauksessa ollut kukaan häävieraista. Katseeni jämähti sekunneiksi tummiin silmiin, jotka näyttivät tummien, ohimoa kohti kohoavien kulmien alla yhtä yllättyneiltä kuin omani varmasti olivat.

Jotain kauhistuttavan väkevää alkoi tikittää syvällä vatsassani, tunsin lattian liikahtelevan, kuin allani olisi käynnistetty juoksumatto, ja kun silmäni lähtivät liukumaan muukalaisen yli, jouduin entistä pahempaan pulaan.

Miehellä oli häkellyttävän upeasti istuva taivaansininen t-paita ja jonkinlaiset mustat työhousut, hänen ranteessaan oli pari punottua nahkanauhaa ja hänen paksut hiuksensa oli solmittu taakse lyhyelle poninhännälle. Leveä, kaunismuotoinen suu, korkeat poskipäät, suuret, pitkäripsiset silmät, voimakas leuka. Hän ei ollut mikään kiiltokuvapoju. Hän oli parempaa. Niin miehekkäällä tavalla hyvännäköinen, että sille ei ollut sanoja.

Nieleskelin kuin hämmentynyt neitsykäinen, kun yritin saada suustani jotain järkevää. Se oli turhaa. Sain ponnistella, että ylipäänsä pysyin pystyssä.

-Anteeksi. Mä luulin, että sä valmistaudut tossa viereisessä…, mies aloitti ja vavahdin.

Hänellä oli matala, miltei möreä baritoniääni. Sellainen, joka sai minut aina kuumaksi ja halukkaaksi ja…Huomasin puraisevani huultani ja kuulin sitten sanovani:

-Täällä on parempi peili.

-Niin. Sen mä just eilen asensin ja unohdin kiireessä mun vasaran ja poran tänne.

-Mä en oo huomannu…

Päässäni tuntui lehahtelevan lepakoita, jotka pimensivät ajattelukykyni ja lamasivat puhetaitoni. Näytti siltä, että mies huomasi vasta nyt, että olin puolipukeissa ja pitelin hääpukuni yläosaa rintojeni edessä. Se oli hämmentävää. Miehet kiinnittivät minuun yleensä nopeasti huomiota ja useimmat heistä alkoivat flirttailla miltei yhtä nopeasti.

-Tuolla, mies nyökäytti ikkunan suuntaan

Ja tosiaan – lattialla, vaalean verhon osittain peittämänä näkyi jonkinlainen laatikko ja suuri vasara.

Sellaisella miehellä piti tietenkin olla suuri vasara, älyttömiksi heittäytyneet aivoni huokaisivat. Mies pujahti minun ja takanani olevan suuren parisängyn välistä ikkunan luo ja tokaisi lähes vihamielisesti:

-Anteeksi tosiaan. Mä häivyn täältä nyt…

-Mikä sun nimi on?, vinkaisin miltei paniikissa.

Olin siirtynyt ulottuvuuteen, jossa ei ollut muita miehiä, ei häitä eikä edes taidetta, jota niin rakastin. Oli vain tämä huone, tuntematon mies, joka imi kaiken huomioni ja epätoivoinen tarve pitkittää tilannetta.

-Ilmari. Kariniemi.

Mies kumartui ottamaan tavaransa, kääntyi ja oli hetkessä taas luonani. En tiedä kuinka, mutta vartaloni kääntyi omine lupineen Ilmari Kariniemen eteen niin, että hän ei päässyt ohittamaan minua. Tuijotin hetken sinisen t-paidan rintaa, kankaan alta piirtyviä lihaksia ja nostin sitten katseeni taas kiehtoviin, karhean komeisiin kasvoihin. Ilmari Kariniemen tummat silmät olivat vihreät kuin havumetsä, huomasin avuttomasti nielaisten, eikä niissä välkkynyt mitään muuta kuin ilmeetöntä kohteliaisuutta. Miehen kasvojen ilme ei näyttänyt yhtään kutsuvammalta, mutta se ei minua estänyt.

-Mä…tuota…voisitko sä napittaa mun puvun? Se on vähän työlästä, keksin lennosta ja käännyin sivuttain.

Olin kaukaisesti kauhuissani edesottamuksistani, mutta jokin minua vahvempi oli saanut minut otteeseensa, eikä päästänyt irti. Siksi työnsin takamustani taaksepäin, jotta mies näkisi pakaroideni päällä ja alaselässä olevat avoimet, pienet napit.

-Etköhän sä saa ne iteki, Ilmari vastasi torjuvasti.

-Mun sormet lipsuu, väitin ja olin varma, että puhuin totta.

Ilmari Kariniemen jälkeen sormeni tärisisivät varmasti viikon.

-Sulla on vittu hääseremonia alle puolen tunnin päästä, Ilmari äyskäisi varoittavasti.

Hän näytti siltä, että hänen suustaan saattaisi pudota pian jotain paljon ikävämpääkin. Muistin yhtäkkiä lupaukseni harrastaa seksiä vain miesten kanssa, jotka Tuure oli hyväksynyt ja myös sen, että Ilmari ei kuulunut joukkoon. Hänen täytyi olla miehiä, jotka remontoivat taloa, eikä yksikään heistä tietääkseni päässyt Tuuren listalle.

Avasin suuni ja suljin sen, mutta kun mies ei liikkunut mihinkään, sain kerättyä vielä vähän rohkeutta.

-Mä pyysin sua vaan napittaan mun puvun, intin hengästyneesti.

Ilmari veti henkeä tuima ryppy kulmien välissä ja hetken olin varma, että hän tönäisisi minut sivuun ja marssisi tiehensä. Sitten hän kuitenkin heitti kärsimättömällä liikkeellä vasaran ja porakotelon luonnonvalkoiselle päiväpeitolle, astahti taakseni ja tarttui pukuni nappilistaan. Tunsin karheat sormenpäät ihollani, ja valtava rätinä laskeutui vatsanpohjaani, kun nojasin kämmeniäni seinään peilin molemmin puolin.

Hiljaisuus tuntui tukahduttavalta, kuin olisimme joutuneet lumivyöryn alle, mutta kylmä minun ei ollut. Koko ruumiini humisi kuin noitarovio, ja työnsin vaistomaisesti takamustani vähän paremmin esille.

Mies takanani oli saanut pari nappia kiinni. Toivoin, että puvussani olisi ollut niitä paljon enemmän. Kymmenittäin.

Lämpimät sormet hipaisivat taas paljaita pakaroitani ja lantioni nytkähti. Puristin reisiäni yhteen vartalo hienoisesti vapisten. Pilluni oli niin paisuksissa, että tuntui kuin jalkovälissäni olisi ollut suuri, mehukas hedelmä, ja tukahdutin kireän voihkaisun, kun tunsin kiimaisen nesteen leviävän reisilleni.

Mies takanani jäykistyi, kuin olisi lukenut ajatuksiani. Tai ehkä hän näki sen vartalostani. Mieleni teki rukoilla Ilmari Kariniemeä riisumaan minut, ei pukemaan, ja kun hän taas pujotti yhden napin paikoilleen, suljin silmäni ja pystymättä estämään itseäni voihkaisin matalasti.

-Sä oot heittämällä ällöttävin morsian, jonka mä oon ikinä nähny, mies sivalsi ja kiskaisi kapeaa helmaa äkkiä kaksin käsin kouriinsa.

Häpeä välähti lävitseni, mutta kun miehen sormet kauhoivat hääpuvun kankaan vyötärölleni ja kupertuivat pakaroilleni, nykäisin pienellä liikkeellä yläosaa alemmas – niin, että rintojeni kummut ja vaaleanpunaiset nännini pilkottivat näkyvissä.

-Mä kuulin, kun Tuure puhui susta puhelimessa. Se varmaan luulee, että remppamiehet ei osaa englantia. Tiedäksä, mitä se sanoi?, mies takanani murisi.

Ilmari hieroi pakaroitani, levitti niitä ja nykäisi stringieni pakaravaossa kulkevaa tiukkaa nauhaa niin, että vaatekappaleen pikkuruinen haaraosa upposi turvonneiden häpyhuulieni väliin. Hän vastasi omaan kysymykseensä. Luoja tiesi, että minä en siihen olisi kyennyt.

–Gorgeous, unbelievably horny fuck. Pillullako sä sen kalastit?

Ähisin sanattomana, kun miehen karheat kädet hieroivat takamustani ja toinen suuri peukalo livahti pakaravakooni ja liukui kohti pilluani.

-Sen täytyy olla helvetin hyvä pillu, kun ei sussa paljon muuta näy olevan. Ainakaan mitään aitoa. Naama täynnä maalia, tekotukka, tekoripset, tekotissit. Onks tää perseki täytetty?, mies kysyi karkeasti, kuin ei olisi pystynyt hillitsemään itseään.

Aivan vastenmielisenä hän ei voinut minua pitää, sillä otettaan hän ei irrottanut. Hänen peukalonsa työntyi stringieni alle, se liukui pulleiden häpyhuulieni väliin ja painautui sitten himosta tulvivalle kololleni. Keinutin itseäni hiukan niin, että peukalo upposi syvemmälle. Olin nääntymäisilläni himosta, jollaista en koskaan ennen ollut kokenut, eikä mieleenikään tullut tehdä mitään muuta kuin yrittää yllyttää miestä toimintaan.

-Nussi mua. Mä en oo vielä naimisissa, kuiskasin käheästi ja aivan ilman harkintaa.

Raotin silmiäni ja kehoni jähmettyi entistä kovemmaksi. Mies takanani oli minua päätä pidempi, hänen kulmansa vihaisesti kurtussa ja hänen käsiensä ote…Ilmari nosti päätään, hänen katseensa lennähti kivistäville rinnoilleni ja hän sanoi kovaan sävyyn:

-Sun siviilisäädyllä on sulle tuskin mitään väliä.

Tunsin punan hiipivän poskilleni ja olin onnellinen Ilmarin haukkumasta maalikerroksesta. Mies toi kätensä eteeni, ja katsoin sumuisin silmin peilistä, kuinka hän kiskaisi rintani kovakouraisesti täysin esiin. Kurkustani karkasi kireä, onnellinen aah, enkä heti edes huomannut Ilmarin kurottautuvan taakse vuoteelle. Kun hän taas nousi pystyyn, hänen silmissään oli pahantahtoinen välke.

Mies nykäisi minua toisella kädellään lantiosta taaemmas, nipisti rinnankärkeäni niin lujaa, että kivunsekaiset mielihyvän kipinät täyttivät pääni ja sitten tunsin suuren, kivikovana sykähtelevän kalun pakaroitani vasten. Pitkän, ihanan paksun kalun. 

-Tätäkö sä oot vailla?, Ilmari kuiskasi korvaani.

Hengitykseni huurrutti peilin lasia, mutta näin tummat, tuimat silmät ja viivaksi vetäytyneen, seksikkään suun.

-Tätä, vinkaisin nopeasti.

Suuri kulli liikkui takamustani vasten, ja sitten mies repäisi stringini polviin. Hän työnsi kalunsa reisieni väliin ja pakotti sillä häpyhuuleni levälleen, jotta pääsi liukumaan esteettä vaossani.

Mies puski niin pitkälle, että ulottui hieromaan kalullaan klitoristani. Päätä pyörryttävän ihana paine levisi jalkovälistäni koko vartalooni, ja koloni hulautti ulos nestepurkauksen toisensa jälkeen niin, että minua kiusaava kulli kastui hetkessä tyvestä kärkeen. Olin aina kostunut helposti, mutta se mitä Ilmari Kariniemi sai aikaiseksi, oli jotain uskomatonta. Olisin pian reisiäni myöten märkä, ajattelin villisti.

Kuulin pienet kireät ähkäisyni ja kimeät kiljaisuni, jotka sekoittuivat takanani seisovan miehen raskaaseen hengitykseen. Näin vartaloni kiemurtelun tahdissa liikahtelevat, pyöreät rintani, valkoisen puvun myttynä vyötärölläni. Ilmari tönäisi pillunaukkoani terskallaan, ja parahdin onnesta. Miltei heti hän liukui kuitenkin pois reisieni välistä.

-Älä, minulta pääsi miltei itkuisella äänellä.

-Kyllä sä saat mitä tarvit, mies kuiskasi ja äkkiä tunsin jotain viileää ja kapeampaa jalkovälissäni.

Se ei voinut olla mikään muu kuin näkemäni vasaran varsi. Työkalun kanta viisti klitoristani, varsi upposi poimuihini, ja kun se alkoi liikkua vaossani edestakaisin, annoin mennä. Vasara ei tuntunut aivan yhtä uskomattoman hyvältä kuin Ilmarin kalu, mutta olin niin epätoivoisen kiimainen, että se riitti. Mainiosti. Liimasin reiteni yhteen, työnsin takamustani tarjolle selkä kaarella ja nojasin otsaani peiliin, kun tuntematon, minut lumonnut mies käsitteli minua vasaralla. Vasaralla.

Ajatus oli nopeasti liikaa ja puskin itseäni tiukasti työkalua vasten samalla, kun tunsin räjähdyksen kytevän pillussani ja vatsanpohjassani. Takamustani vasten töni Ilmarin kulli ja sen rytmikkäästä liikkeestä tajusin miehen tyydyttävän itseään samalla, kun hän tyydytti minua. Se oli niin säädytöntä, niin kiellettyä, niin kiihottavaa, että kaiken aikaa supisteleva pilluni kouristui ja minä kirkaisin:

-Tulee. Tulee kovaa!

Koloni ampui nestettä, kuten se äärimmilleen kiihotettuna joskus teki, mies takanani kirosi ja samalla, kun laukesin mieli pimeänä ja vartalo vääntyillen, tunsin vasaran varren tunkeutuvan pilluuni. Törmäsin uuteen orgasmiin, joka oli kuin aallonmurtajaan iskeytyvä hyökyaalto ja paruin nautintoani ympäristöni jo täysin unohtaneena.

Ilmari nussi minua vasarallaan kovin ottein ja sitten hän pyöräytti minut hiuksista täysin yllättäen vasten sänkyä.

-Kontilles!, mies ärähti.

Minä kiipesin kiireesti kontilleni ja tarjosin Ilmarille näkymää, jota hän ilmeisesti kaipasi. Mies kumartui päälleni, hänen kätensä pudotti vasaran sängylle ja hän kiskaisi kivikovaa rintaani.

-Tässä, hän kuiskasi poskeani vasten ja samalla, kun tunsin puraisun niskassani, epätoivoisesti himoitsemani kulli alkoi töniä rytmikkäästi häpyhuuliani.

Ilmari jäykistyi minua vasten, hänen liikkeensä muuttuivat konemaisiksi ja siinä samassa hänen suustaan pääsi kuumaa sihinää, joka kiehui ihollani. Jalkoväliini ja reisilleni syöksähti lämmintä, paksua nestettä, osa spermasta lävähti pakaroilleni, osa takertui espanjalaisen pitsin kudoksiin. Olin haltioituneen tyydytetty ja vihaisen tyytymätön yhtä aikaa. Sellaista orgasmia en ollut saanut koskaan, mutta Ilmari oli vienyt minulta mahdollisuuden saada itseään. Suurta kullia, jonka olin tuntenut jalkovälissäni mutten siellä, minne sen olisin halunnut.

Värisin vuoteella tietämättä, mitä tehdä, mutta Ilmari näytti tietävän täsmälleen, mitä halusi. Hän veti stringit siemennesteensä ja mehujeni päälle, kiskaisi hameen paikoilleen ja napitti hitaasti pukuni napit kiinni.

-Nauti kulta duunarimälleistä perseessäs, kun meet naimisiin. Mä oon varma, että siinä oli sulle sitä lajia loppuelämäkses.

Kuulin oven kolahtavan kiinni, mutta en heti pystynyt liikahtamaan milliäkään. Tuntemattoman Ilmarin siemenneste kiemurteli pakaroillani ja reisilläni, ja kun lopulta vilkaisin kelloa, kauhistuin. Minulla oli viisi minuuttia aikaa vihkimiseen.

Nousin polvet vapisten seisomaan, peitin rintani ja oioin hätäisesti tukkaani, jonka Ilmari oli kiskaissut nyrkkiinsä niin armottomasti. Makuuhuoneen ulkopuolella olisi ollut vessa, mutta pytty oli irrotettu ja uuden tulo oli viivästynyt. Lähin toimiva vessa ja käsisuihku olivat toisella puolen suurta taloa.

En ollut mikään itkupilli, mutta silloin kyyneleet sumensivat näköni. En tiennyt Ilmarista mitään, mutta olisin halunnut hänen halveksivan minua vähän vähemmän ja haluavan enemmän. Olisin halunnut hänen naivan minua oikeasti, omistavan minut, käskevän minua luopumaan kylmän viileistä suunnitelmistani.

En tiennyt miehestä mitään, mutta hän oli syössyt minut juuri sellaiseen tunnemylläkkään ja kaaokseen, kuin mistä olin joskus teini-ikäisenä haaveillut. Niin voimakkaaseen, että viis veisasin juuri alkavasta vihkiseremoniasta.

Kaivoin vapisevin käsin tavaroistani kasvopyyhkeitä ja yritin pyyhkiä häpeällistä tilaani vähän vähemmän häpeälliseksi. Se oli pienillä, ohuilla paperilappusilla mahdotonta, joten tartuin vaaleanpunaisen ja valkoisen kirjavaan, kauniiseen morsiuskimppuuni ja purin hammasta.

En ollut koskaan ollut timpureihin kallellaan ja tuskinpa minä aivan todella olin vieläkään. Ilmari oli vain sattunut oikeaan paikkaan oikealla hetkellä. Kun minulla oli ollut vielä hetki aikaa perääntyä päätöksestäni ja palata tavalliseen, rahattomaan arkeen. Kun näkisin miehen seuraavan kerran, ihmettelisin varmasti, mitä hänessä olin ollut näkevinäni.

Niin sen täytyi olla, vakuutin itselleni. Lupasin itselleni, että valkaisisin hiukseni vielä aivan valkoisiksi ja liikkuisin miehen näkyvillä tahallani puolialastomana. Niin kovasti kuin hän kauneuskirurgiaa tuntui inhoavankin, hän ei näköjään osannut erottaa aitoa keinotekoisesta. Eikä hän osannut näköjään myöskään olla haluamatta minua. Sitä tietoa olisi hauska käyttää hyödyksi, kun petini olisi täynnä innokaita miehiä ja minä taas järjissäni.

Kunhan pääsisin vihkiäisten yli, kaikki olisi taas hyvin. Erinomaisen hyvin.

 

WWW.EROOTTISIATARINOITA.FI

 

Hei!

Tässähän on vierähtänyt aikaa. Olen lomaillut kirjoittamisesta jonkin verran, kommentoinut oikolukijan kysymyksiä, tsekkaillut kansia ja miettinyt, mitä tekisin. Kuten Instagramissa taisin kertoakin, on minulla tietysti yksi tuhma tarina ollut työn alla ja sitten toinen, joka on ehkä vähän eri genreä. Viimeksimainitun suhteen olen sen verran epävarma, etten jaa sitä ainakaan ihan vielä tänne, sillä siinä liikutaan yliluonnollisen maailmassa, enkä tiedä, kuinka vahvasti tarina liukuu erotiikan puolelle.

Toisen tarinan suhteen tein kuitenkin uuden periaatepäätöksen. Uudemmat, myynnissä olevat tarinat ovat kustantajalla luettavana, enkä voi niitä toistaiseksi siten itse myydä, mutta koska olen ollut selkeästi vähän ahdistunut siitä, että minulla ei yhtäkkiä ole alustaa, jolle voin tarinoitani rustata, ajattelin kirjoittaa taas vaihteeksi ainakin yhden tarinan ilmaiseksi tänne vanhaan kunnon lily.fi-osoitteeseen.

Totta kai voisin jatkaa yksin paahtamistakin. Olen kuitenkin huomannut, että herkeän helposti yli-itsekriittiseksi tarinan suhteen, joka on puhdasta viihdettä. Kirjoitan erilaisia versioita tarinan keskivaiheilla, huopaan ja soudan ja lopulta palaan taas ennemmin tai myöhemmin alkuperäiseen. Ajattelin nyt, että ehkä blogimuoto pitää minut kurissa ja nuhteessa kuten ennenkin, ja saan tekstiä eteenpäin ilman paineita. 😀 Voinhan sitten myöhemmin korjata ja muokata jotain, mistä en pidä. Sen verran muutan aiempaa toimintatapaani, että en pidä koko tarinaa kauaa esillä. Tämä siksi, että haluan tarinan alkaessa lähetä loppuaan tarkistaa sen ja tarjota sitä ehkä myös kustantajalle.

Mutta siis! Jos siis olet pitänyt tarinoistani ja ehkä jopa ostanutkin niitä, Palkintovaimo alkaa tänään ja jatkuu sellaista vauhtia kuin tarinaa tulee.

Ja niin tosiaan: Ystävä on julkaistu 2.3 e-kirjana ja myös äänikirjana, ja kun vaan googlaa Lilith ja Ystävä, kirja löytyy kaikenlaisista kanavista kuten Kosto, Hotwife ja Enkelikin. Bookbeatissäkin tarinat ovat, mutta uuden filtterin takia kirja pitää osata etsiä, sillä tokihan seksiä pitää hävetä ja piilottaa toisin kuin esim. järjettömän raakaa väkivaltaa (huom. sarkasmia).

Mutta mennään Palkintovaimon maailmaan – tämä tarina on vähän saman tapainen kuin Hotwife, mutta ei kuitenkaan aivan. 🙂

Palkintovaimo 1

1

Maaliskuinen päivä kimalsi ja hehkui keltaisesta ja valkoisesta valosta, kun kirmasin kovaa vauhtia kohti galleriaa. Sellaiseen vauhtiin minut pisti vain lupaus suuren teoksen myynnistä.

Gabriellan galleria oli Helsingin tunnetuimpia, ja vaikka olin jo saanut huomata, että oli totta, mitä sanottiin taiteilijan mahdollisuuksista elättää itsensä pelkällä taiteella, juuri Gabriellan kautta olin saanut myytyä teoksiani. Kalliimpiakin.

Olin ollut Gabriellan taiteilijoita jo opiskeluajoistani asti, eikä minulla ollut ollut syytä vaihtaa taloa. En ollut hienojen Kuvataideakatemian tai Aalto-yliopiston kasvatteja, ja siksi olinkin ollut erityisen imarreltu, kun Gabriella oli valinnut minut jo ammattikorkeakouluopintojen alkuvaiheessa taiteilijoidensa joukkoon.

Yleensä minun ei tietenkään tarvinnut ryntäillä galleriaan vain siksi, että joku oli kiinnostunut maalauksistani tai grafiikastani, mutta tämä nimenomainen asiakas halusi tavata minut aina henkilökohtaisesti.

Tuure Andersson oli menestyvä liikemies, joka piti taiteesta, ja olin törmännyt häneen ensimmäisen kerran pari vuotta takaperin näyttelyni avajaisissa. Hän oli syntynyt tunnettuun kulttuurisukuun, jossa taiteita oli aina arvostettu, ja vaikka hän ei itse omien sanojensa mukaan osannut piirtää edes tikku-ukkoa, hän arvosti kauneutta kaikissa sen muodoissa. Ilmeisesti hän arvosti myös ulkomuotoani, sillä aina kun hän teki ostoksia, hän vaati saada tavata minut. Gabriella olikin vitsaillut, että jos Tuure ei olisi ollut tukevasti naimisissa, hän olisi tehnyt minusta rakastajattarensa aikoja sitten.

Mihinkään sellaiseen mies ei koskaan ollut viitannut. Hän keskusteli kanssani vaivattomasti ja sulavasti ja aina vain aiheista, jotka tulivat luontevasti esiin taidekauppojen yhteydessä. Silti minusta oli tuntunut, että hän kätteli aavistuksen pidempään kuin muut, ja että hänen kätensä hipaisi tavanomaista useammin käsivarttani, selkääni, jopa takamustani.

En ollut antanut sen häiritä. Tuure oli sijoittanut taiteeseeni tuhansia euroja ja olin filosofoinut, että kun aavistuksenomaiset kosketukset eivät minua häirinneet, ne eivät olleet mikään hinta avokätisistä ostoksista. Itse asiassa vanhemman, tyylikkään miehen kiinnostus hiveli itsetuntoani. Se sai minut jopa kiihottumaan, ja joissain tuhmemmissa päiväunissani olin harrastanut Tuure Anderssonin kanssa paljon muutakin kuin taidekauppoja.

Jalkoväliäni alkoi jomottaa ja muistutin itseäni siitä, että minun pitäisi laittaa viestiä vaikka…Joonalle. En ollut saanut seksiä viikkoon ja se oli minulle ja tarpeilleni paljon. Oli vain vaikeaa tyydyttää himojaan, kun työskenteli osa-aikaisesti R-kioskilla ja erään elintarvikeyhtiön pakkaamossa ja yritti samaan aikaan pitää yllä luovuuttaan.

Joona oli minua muutaman vuoden vanhempi ja naimisissa, mutta hän oli avoimesti polyamorinen ja piti minua vaimonsa rinnalla tyttöystävänä – tai ”leluna” kuten hän joskus leikillään sanoi. Se sopi minulle mainiosti. Seksi oli kiihkeää ja tuhmaa, ja minua kiihdytti ajatus siitä, että Joona kävi panemassa minua, ennen kuin haki lapsensa päiväkodista tai nussi minua elokuva- tai ravintolaillan jälkeen, kun muu perhe oli ollut vierailulla perhetutun luona.

Joona olikin lähinnä parisuhdetta, mihin olin muutamaan vuoteen yltänyt. Olin nuorempana elätellyt haavetta suuresta rakkaudesta ja onnellisesta parisuhteesta, kuten kuka tahansa nuori nainen, mutta kun mitään suuria tunteita ei ollut kävellyt vastaan, olin 25-vuotiaana päätynyt käytännölliseen ratkaisuun. Nautin seksistä helposti ja hyvinkin erilaisten partnereiden kanssa, ja olin rakentanut pienen ringin tuttuja, joihin hädän tullen turvautua.

Taiteilijaystäviä, Tinder-tuttavuuksia, Joona, johon olin törmännyt eräissä ystäväni avajaisissa. Ehkä Tuure Anderssonkin mahtuisi mukaan, jos hänen vaimonsa ei olisi ongelma.

En ollut tavannut Anderssonia miltei vuoteen ja olin ehtinyt jo ajatella, että hän oli kerännyt tarpeekseen töitäni. Sitä iloisempi olin tänään. Minulla oli näyttelyssä isoja akryyli- ja sekatekniikkatöitä, joista voisi saada hyvän hinnan.

Vilkaisin näyteikkunasta heijastuvaa kuvajaistani. Päivä oli poikkeuksellisen lämmin ja keltainen trenssitakkini liehui avoinna. Olin käväissyt kioskin vuoron päätyttyä kotona ja vaihtanut piukkaan maastonvihreään minihameeseen ja läpikuultavaan kermanvaaleaan paitaan, joka paljasti alle pukemani samansävyiset push-up-liivit.

Sellainen minä olin: halusin näyttää hyvältä miesten silmissä. Myönsin sen avoimesti, enkä välittänyt kenenkään kritiikistä vähääkään. Jos olisin haahuillut ympäriinsä tunikoissani ja verkkareissani, joissa työskentelin, minulla ei olisi ollut sellaista rakastaja-arsenaalia. Kokemukseni mukaan miehet pitivät huolitelluista, kauniista naisista, ja koska minä pidin miehistä, pidin myös laittautumisesta. Toihan laittautuminen itsevarmuuttakin, mutta ennen kaikkea se toi huomiota.

Vaatteet olivat vain pieni osa leikkiä. Olin vaalentanut luonnostaankin vaaleat hiukseni lähelle sitä, mitä kutsuttiin platinablondiksi, ja vaikka rahan puutteessa huolsin kynteni itse, ne hohtivat aina houkuttelevan vaaleanpunaisina tai tummempina, jos lähdin juhliin. Tänään meikkinikin oli tavallista voimakkaampi – maltilliset tekoripset, kauniit ruskeat rajaukset korostamaan sinisiä silmiäni, korallinpunaista huulipunaa keräämään katseita. Luonto oli antanut minulle paljon, mutta kaikkea saattoi aina parantaa muutaman asteen, kun näki vähän vaivaa.

Pohdintani jäivät sille tielle, kun avasin gallerian oven ja pujahdin sisään. Kohdistin katseeni valtavan suuren, värikkään työni edessä seisovaan mieheen ja tervehdin:

-Hei, Tuure. Sua ei ole näkynytkään vähään aikaan.

Asiakkaani kääntyi tervehtimään minua ja hymyili ilahtuneesti, kun ripustin takkini naulakkoon. Tuure Andersson ei ollut kovin pitkä, mutta 165-senttiselle varrelleni hän oli aivan tarpeeksi ja pidin hänen rotevasta, aina hyvin istuviin pukuihin verhotusta vartalostaan. Mies ei ollut erityisen komea, mutta hänen piirteensä olivat säännölliset, silmät mukavan vaaleansiniset ja suu täyteläinen ja aistillinen. Vaaleanruskeissa hiuksissa oli hiven harmaata. Tuure oli viisikymppinen, mutta hän vaikutti aina niin tarmokkaalta, että ikä hänen kohdallaan todellakin tuntui vain numerolta.

-Hei Elsi. Upeita töitä sulla täällä.

Kallistin päätäni hiukan keimailevasti ja astelin lähemmäs.

-Mä luulin, että sä oot jo kyllästyny mun maalauksiin.

Tuuren silmät kulkivat vartalollani ja pysähtyivät hetkeksi ohuiden sukkien verhoamille säärilleni ja täyteläisille rinnoilleni, jotka eivät olisi välttämättä edes push-up-liivejä tarvinneet. Värähdin ja reisieni välissä sykähti taas odottavasti. Millainenkohan rakastaja Tuure olisi? Se olisi mielenkiintoista tietää. Sääli, että mies oli naimisissa.

-Mä oon ollut ison osan vuodesta matkoilla. Ja avioero vei osan ajasta.

Ahaa. Mielenkiintoista.

Astahdin aivan miehen viereen ja käänsin katseeni työhön, joka muodostui sirpalemaisista kylmän sävyisistä värikentistä, joita tulenpunainen ja syvä keltainen siellä täällä korostivat. Idea oli syntynyt talvella, kun olimme ajaneet parin ystävän kanssa Lappiin tapaamaan taiteilijaresidenssissä majailevaa kollegaa. Olin nähnyt lunta, revontulia, jääpeitteen alla olevan järven ja lämmitellyt sitten takkatulen ääressä. Kylmän kimallusta, niin minä siitä ajattelin. Ei ehkä kovin uniikkia, mutta työ oli silti kaunis.

-Mä oon pahoillaan. Sulla on varmaan ollu raskasta, sanoin mahdollisimman myötätuntoisella äänellä.

Tuure hipaisi tapansa mukaan käsivarttani ja sanoi:

-Ei oikeestaan. Se oli tehny tuloaan jo kauan. Kati muutti pois meidän kaupunkiasunnosta Espoon asuntoon jo melkein vuosi sitten.

En tiennyt Tuuresta paljoakaan, mutta tiesin, että hän oli ollut naimisissa kolmisenkymmentä vuotta.

-No, sittenhän sä oot iloinen poikamies, totesin vakaalla äänellä ja kysyin äkkiä:

-Missä Gabriella on? Menikö se taakse…?

Tuure silmäili minua tiiviisti ja puisti päätään.

-Mä lähetin sen pois vähäksi aikaa.

Jotain jännityksen tapaista pyörähti vatsassani ja hymyilin leveästi.

-Flirttaileksä mun kans?

Tuure virnisti ja hän työnsi kätensä puvunhousuihinsa.

-Mä oon kai tehny niin jo aika pitkään. Toimiikse?

Virnistin takaisin ja vastasin:

-Se riippuu ehkä siitä, kuinka kalliin taulun sä multa haluut ostaa.

Mies hörähti ja puisti päätään.

-Sä oot röyhkeä letukka. Mä ostan kyllä. Just tän.

-Se on kallis. Seitsemän tonnia.

-Mulla on kyllä varaa. Mä uudistan mun työhuonetta, ja tää sopii sinne.

Nyökäytin muka vakavana päätäni ja sipaisin paksua lettiäni.

-Sitten mä varmaan flirttailen sun kanssa, myönsin tyytyväisesti.

Tuure tuijotti taulua hetkisen ja kääntyi sitten minua kohti kulmat hieman koholla.

-Mä olin jo unohtanu, kuinka…mielenkiintoista sun kans on käydä kauppaa. Mitä jos me flirttailtais enemmänki?

Emmin hetkisen. Oli eri asia fantasioida asiakkaasta kuin antaa kaiken tapahtua, mutta sellainen asiakas kuin Tuure oli harvinaisuus. Minä pidin hänestä ja hänen ulkonäöstään, enkä osannut kuvitella välillemme mitään suurta draamaa, koska elimme niin erilaista elämää. Vartaloani kivisti entistä kovemmin ja päätin antaa miehelle mahdollisuuden.

-Mitä se mahtaa tarkoittaa?, kysyin kevyesti ja laskin silmäluomiani alemmas.

-Sitä, että mä saan kertoa, miten upealta sä näytät. Tyrmäävältä.

Hymyilin taas, mutten sanonut mitään.

-Ehkä sitäki, että mä haluisin koskea suhun, Tuure sanoi kokeilevasti.

-Ei kai sentään täällä?, kysyin melko ehdottelevalla äänellä.

Tuure hymyili ja tuijotin vaaleansinisiin silmiin, joiden ympärillä oli kuluneiden vuosien lahjoittamia juonteita. Miehen kieli käväisi huulilla ja sitten hän astahti kiinni minuun ja kiersi käsivartensa ympärilleni. Huokaisin mielihyvästä, ja kun Tuure painoi suunsa huulilleni ja puristi pakaraani hameen päältä, raotin huuliani ja annoin miehen kielen liukua suuhuni.

Suudelma oli lämmin ja kostea. Ei mitään ihmeellistä, mutta en minä yleensä suutelemisesta mitään isompaa irti saanutkaan. Vartaloni kuitenkin kupli jo himosta. Se oli ollut kärsimätön koko päivän, ja kun Tuuren leveä rinta ja aavistuksen pyöreä vatsa hieroutuivat ohutta paidankangastani vasten, mieleni alkoi tehdä enemmän kuin vain suukkoa.

Nostin sormeni miehen solmiolle ja löysäsin sitä, näpräsin muutaman paidannapin auki ja livautin käteni karhean karvaiselle rinnalle. Tuure ymmärsi viestini ja alkoi peruuttaa minua kohti lähellä olevaa gallerian tiskiä, jolla sijaitsi kassakone ja Gabriellan…no, mitä hän ikinä tiskillä pitikään. Istuin tiskille, käteni kävivät röyhkeämmäksi ja ajattelematta asiaa lainkaan, nykäisin miehen vyönsoljen auki.

-Tuhma tyttö. Mä tiesin, että sä tarvit munaa.

En edes kuunnellut. Tunsin miehen kädet paitani alla, nostamassa sen helmaa, pujottamassa sen yltäni ja samaan aikaan kalastin käteeni paksun, jäykän kullin puvunhousujen alta. Pilluni supistui pelkästä ajatuksesta. Antaa nyt puolet vanhemman liikemiehen nussia minua keskellä avoinna olevaa galleriaa. Häpeämätöntä.

Painauduin lujasti lämmintä kalua vasten, joka puristui stay-up-sukkieni ansiosta suoraan ohuiden pöksyjeni kankaaseen ja annoin Tuuren kiskaista rintaliivieni olkaimet alas ja paljastaa rintani.

-Jeesus mitkä tissit, Tuure henkäisi ja hieroi peukaloillaan koviksi kiristyneitä nänninnipukoitani.

Mielihyvä välähteli nopeasti kovettuvista rinnoistani jalkoväliini ja ähkäisin:

-Just noin.

Aloin olla niin kiimainen, että en välittänyt enää mistään mitään. Tuure oli käsitellyt naisia selvästi ennenkin, ja kun hän leipoi ja puristeli rintojani, pilluni alkoi tuntua yhä turpeammalta ja kosteammalta. Niin kostealta, että pöksyjeni pitsi päästi sen läpi sisäreisilleni.

Tuure irrotti otteensa rinnoistani hetkeksi ja silmäili minua kireästi hymyillen. Nojasin käsiäni taaemmas pöytään niin, että pulleat, kiihottuneet rintani sojottivat ylöspäin ja avasin reisiäni lisää. Tuuren silmät singahtivat lanteilleni, hän kiskaisi lyhyen helman vyötärölleni niin kovin ottein, että vartaloni heilahti ja sitten hän puristi nyrkkinsä nuden värisiin pitsisiin hipstereihini.

-Näähän on märät, Elsi pieni. Eihän se käy. Otetaan ne pois ja mä näytän, mitä märälle, nuorelle vitulle pitää tehdä.

Mies vaikutti siirtyneen omiin maailmoihinsa ja hänen silmänsä näyttivät miltei pullistuvan päästä, kun nyökkäsin ja annoin hänen nykiä alushousut lattialle. Tuure tarttui polviini ja huomasin hänen kullinsa nykivän ja pidentyvän, kun hän tuijotti avointa, kivuliaan kiihottunutta vakoani.

-Koske siihen. Kokeile. Kokeile kuinka märkä se on, huohotin kärsimättömänä ja uikutin mielihyvästä, kun miehen sormi silitti pikkuruista vaaleaa kolmiota häpyni päällä ja sitten toista, paljasta häpyhuulta.

Tuure antoi kullinsa painautua poimuihini ja kuljetti sitä raskaasti hengittäen edestakaisin. Voihkin lujempaa ja painoin sääriäni miehen puvunhousujen verhoamiin reisiin samalla, kun hieroin pilluani miehen kalua vasten.

-Sä vuodat pöydälle, tyttö. Gabriella ihmettelee, mikä lätäkkö sen tiskillä on, Tuure ähki ja puristi toista rintaani niin, että silmissäni pimeni.

Tunsin mehujeni kiemurtelevan pakaravakooni ja ajattelin hämärästi, että Tuure saattoi olla oikeassa. Olin aina kostunut helposti, mutta nyt pilluni sykähteli tavallistakin innokkaammin. Reisieni välissä tuntui olevan miltei puro.

Mies haparoi jotain povitaskustaan. Kondomi, tajusin hetken päästä ja vilkaisin raskain silmin näyteikkunoiden läpi kadulle. Oli lähes sulkemisaika, eikä kukaan näyttänyt tulevan ovelle. Se oli silti mahdollista, ja jos joku löytäisi minut tästä, en pystyisi mitenkään peittelemään tilannetta. Olin paidaton, rintaliivini oli vedetty syrjään ja pieni hameeni oli mytyssä vyötärölläni.

Katseeni lennähti takaisin Tuureen, kun tämä työnsi minua nojaamaan vähän enemmän taaksepäin. Miehen kädet puristuivat pakaroihini ja kumin peittämä kulli tönäisi koloani.

-Näinkö me tehdään kauppaa jatkossa, Elsi kulta?, mies murahti ja junttasi terskansa lujasti pillunaukkoani vasten.

En pystynyt enää puhumaan kokonaisia lauseita. Jännityin odottamaan ja inahdin:

-Näin.

-Sä et arvaa, kuinka monta kertaa mä oon kuvitellu sut mun vaimon tilalle, Tuure voihkaisi ja alkoi työntyä sisääni.

Ajatus leimahti päässäni likaisena ja houkuttelevana ja tuijotin hitaasti sisälleni uppoavaa tukevaa, tummanpunaisena hehkuvaa kyrpää. Se näytti ja tuntui ihanalta. Vaikutusvaltaisen, kokeneen miehen kalu venyttämässä rakoani, mehuistani kiiltelevä kondomin pinta ja g-pisteeni, joka hankautui niin nautinnollisesti Tuuren elintä vasten, että vavahtelin pöydällä.

-Ihanaa, huulieni välistä karkasi.

-Niin on, piru vieköön. Ihana tiukka herkkupillu, Tuure ähki ja työnsi kaluaan yhä syvemmälle.

Mies nosti toisen kätensä taas rinnalleni ja pyöritteli sitä kämmenessään samalla, kun vetäytyi yhtä hitaasti kuin oli sisääni tullutkin. Hänen silmänsä vaelsivat vartalollani, hän hipaisi napakoruani ja lettiäni ja venytti sitten rinnankärkeäni niin napakasti, että parkaisin.

Kiima kiertyi ruumiiseeni kaikkialta, rinnastani ja pillustani ja jokaisesta pienestä ihokontaktista ja kun Tuure aurasi sisääni lujempaa, tarrasin nopeasti miehen karhumaisiin harteisiin, etten olisi kellahtanut selälleni keskelle Gabriellan papereita.

Tuuren sormet kaivautuivat kovemmin pakaraani, hänen kouransa puristeli toista rintaani ja samassa rytmissä hän nussi minua kasvot vääristyneinä tummanpuhuvasta kiimasta. Pillustani kuului märkä litinä ja ympärillämme alkoi velloa seksin raskas tuoksu, kun aloin kivettyä paikoilleni ja orgasmin ensiväreet alkoivat tykyttää sisälläni. Suljin silmäni, annoin pääni keinahtaa taaksepäin ja mumisin käheästi:

-Lujempaa. Nussi lujempaa.

Minua lypsävä kulli oli saanut koloni paisumaan ahtaaksi ja herkäksi, ja Tuure ärähti:

-Tää pikku vittuhan nielee mut saatana!

Supistuin entistä rajummin, parkaisin, kun mies alkoi porata sisääni valtavalla vauhdilla ja sitten se levisi kaikkialle. Kristallinkirkas mielihyvä kiristi heiluvia rintojani, tiukaksi paketiksi kovettunutta vartaloani, kiimasta turpeaa pilluani ja laukesin käheästi huutaen, valkoiset välähdykset silmieni takana.

Tärisin ja reuhdoin paikallani ja roikuin Tuuren käsivarsissa, mutta rojahdin tiskille, kun mies yhtäkkiä tönäisi minut sille selälleni. Hän tarttui reisiini ja kohotti niitä, ja nai haltioitunut ilme kasvoillaan kuin kone. Erotin hien kimaltelevan hänen otsallaan, näin hänen kulmiensa kurtistuvan, ja reisieni välissä työskentelevä kulli kovettui entisestään. Tilassa tuntui jyrähtävän ukkonen, kun Tuure karjaisi ja iski kalunsa viimeisen kerran syvälle sisääni. Mies puuskutti reisieni välissä ja hieroi samalla rintojani, kun pumppasi loputkin kliimaksistaan sisälleni.

Huohotimme hetken paikoillamme, mutta sitten onnistuin sopertamaan:

-Tiski. Tää pitää siivota.

Tuure naurahti, riisui kondomin ja teki siihen solmun, ennen kuin nakkasi sen paperikoriin.

-Luuleksä, ettei Gabriella haista, mitä täällä on touhuttu?, hän heitti ja auttoi minut ylös pöydältä.

-Silti…, totesin haparoiden ja vedin rintaliivit peittämään rintojani.

-Okei. Hae paperia ja siivoa lätäkkös. Mä ootan.

Tuuren ääni oli raukea ja nykäisin hameen peittämään takamustani. Nyt, kun aloin toipua kiihkostani, minua hiukan hävetti. En suinkaan nyrpistellyt yhden yön jutuille, mutta Tuure Andersson oli asiakkaani, enkä tiennyt mitä hän minusta nyt ajatteli. En halunnut, että hän karkaisi ostamasta taidettani siksi, että hän luuli kenen tahansa voivan panna minua julkisella paikalla.

Hain vessasta käsipaperia, ja posket hehkuen pyyhin miehen katsellessa valkoiselle pinnalle kertyneen nesteen. Sitä oli valunut pöydän sivuakin pitkin.

-Mä en oo ollu aina ihan uskollinen, mutta en mä oo tollasta seksiä ennen harrastanu, mies hörähti, kun hinkkasin pöydän laitaa.

Nakkasin paperit paperikoriin ja totesin itsekseni, että Tuure oli oikeassa. Galleriassa suorastaan lemusi seksiltä.

-Mä…hmm…tykkään seksistä. Anteeksi, jos mä olin susta epäammattimainen. Sä oot vaan mukava ja puoleensavetävä…

Tuure puisti päätään, kun nappasin paitani ja kiskoin sen ylleni.

-Ei tarvi pyytää anteeksi. Mä ostan sulta kyllä vieläki, jos sä sitä pelkäät. Mä maksan tosta taulusta…sanotaan kahdeksan tonnia. Hyvän palvelun ansiosta. Mutta sillä ehdolla, että mä saan tavata sut uudestaan. Pian.

Mies iski silmäänsä tavalla, joka lähenteli irstasta. Nuolaisin huuliani ja olin jo sanomassa, etten tarvinnut mitään seksibonuksia, kun mies lisäsi:

-Ja mä ostan paljon lisää. Mulla on suuri asunto.

Taiteilin hetken moraalin ja sopivuuden maastossa, mutta sitten ilmoitin itselleni, ettei minulla ollut mitään syytä hävetä tai pakoilla. Olin vapaa, ja vaikka minulla ei ollut aiemmin ollut aivan niin iäkästä rakastajaa, Tuure oli suoriutunut paremmin kuin moni nuori ori.

-Okei, vastasin ja nakkasin märät pöksyni käsilaukkuuni.

Tuure kiinnitti katseensa laukkuuni ja sanoi:

-Vaihdetaan numeroita. Mä soitan sulle. Nuori rakastajatar taitaa olla just sitä, mitä mä nyt tarvin.

*****

Kolme kuukautta myöhemmin kävelin erinomaisena tunnettuun ravintolaan hymy huulillani. Minulla ei ollut ollut töitä tänään, ja juuri ennen kuin olin aloittanut maalaamisen, Joona oli käynyt vieraisilla. Kun olin tiennyt tapaavani samana päivänä Tuuren, olin saanut kaksi räjähtävää orgasmia ja kiljunut niin, että pienen kerrostaloasuntoni naapurit olivat varmasti kuulleet.

Olin seksin tuoksinassa tunnustanut tapaavani samana päivänä toisenkin miehen ja se oli vain vauhdittanut Joonaa. Likaisiin otteisiin, likaisiin puheisiin, likaiseen seksiin. Olin hänelle saatanan kiertopalkinto ja ihana lutkanperse, ja paljon muutakin, mutta nautin jokaisesta nimittelystä kerta kerralta enemmän.

Olin tapaillut Tuurea joka viikko gallerian tapahtumien jälkeen. Yleensä tapasimme baarissa, hotellin aulassa tai ravintolassa kuten nyt. Pari kertaa mies oli tullut asunnolleni, mutta useimmiten vietimme yhteiset yöt miehen hulppeassa asunnossa Kruununhaassa. Tuure oli kertonut, että asunto olisi menossa remonttiin jahka hänen omistamansa vanha punamultatalo maalla valmistuisi ensin, ja että voisin valita paikat, joihon Tuuren ostamat taideteokset voitaisiin ripustaa.

Mielenkiintoisinta tapaamisissamme olivat kuitenkin juuri ravintolaillat. Tuure syötti ja juotti minua hienosti, mutta sen lomassa hän aika usein johdatti minut johonkin puolijulkiseen tilaan – hotellin kabinettiin, siivouskomeroon tai invavessaan – ja nussi minua palavalla kiihkolla kerta toisensa jälkeen.

Vaikka seksi ylipäätään oli hyvää, pieni riski terävöitti nautintoani huomattavasti, ja toivoin joka tapaamiskerta vähän uskaliaampia leikkejä siinä määrin, että olin alkanut käytännölliseksi vaatteideni suhteen. Olin hylännyt pitkät housut kokonaan ja esiinnyin Tuurelle aina pikkuisissa mekoissa tai sortseissa – ja ilman alushousuja.

Nyt luvassa oli kuitenkin niin hieno paikka ja sen verran myöhäinen ajankohta, että epäilin seksileikkien olevan poissuljettu vaihtoehto. Michelin-ravintola tuskin katsoisi hyvällä, jos sen muutenkin pienissä tiloissa paneskeltaisiin toisten asiakkaiden kuullen. Sillä sellaista seksimme oli, äänekästä ja rajua, ja vaikka olimme aina olleet suljetun oven takana, olimme saaneet joskus pitkiä katseita osaksemme, kun olimme ilmestyneet jostain kolosta takaisin ihmisten ilmoille. Tosin meitä voitiin tuijottaa ikäeronkin vuoksi.

Työnsin yhdentekevät ajatukset päästäni, ja astuin pari porrasta leveähelmaisessa vihreässä mekossani, jonka olin ostanut Tuuren ostosten suomilla tuloilla. Ohut kangas puristui suuriin, liivittömiin rintoihini kuin toinen iho, eikä tiukka miehusta jättänyt muutenkaan mitään arvailujen varaan. Olkapääni olivat paljaat, rintavakoni kutsuvasti esillä ja vaikka mekon helma ulottui polviini, se kuulsi oikeassa valaistuksessa läpi.

Huomasin Tuuren ikkunapöydässä miltei heti, ja kun tarjoilija johdatti minut pöytään, mies nousi tapansa mukaan seisomaan. Tapa huvitti minua. Sellainen vanhanaikainen herrasmiesmäisyys kaiken sen jälkeen, mitä hän minulle oli tehnyt.

-Moi, tervehdin mutkattomasti ja laskeuduin istumaan pienen pöydän toiselle puolelle.

-Tuhma Elsi, sun nännit törröttää ton kankaan läpi, Tuure hyrähti.

Tunsin rintojeni kivettyvän entisestään ja tunnustin:

-Mä oon ollu tänään tuhmalla tuulella.

Olin kertonut Tuurelle miehistäni, ja hän oli kehunut estotonta asennettani seksiin.

-Mulla ei oo paljon kokemusta sun ikäisistä naisista tässä iässä, mutta jos kirjoitukset paikkansa pitää, naiset potee vieläki ihan turhaan alemmuuskompleksia, vaikka nuorena oikeestaan kaikki on mahtavan näköisiä. Ja jos ei oo, pienellä työllä tulee paremmaksi.

-Kyllä nuorissa miehissäki on paljon epävarmoja, olin vastannut ja selittänyt sitten, miksi juuri suhde Joonan kanssa tuntui niin kiihdyttävältä.

Todennäköisesti oma rohkeuteni johtui taustastani ja vanhemmistani. Vanhempani eivät olleet menneet naimisiin kuin vasta muutama vuosi takaperin ja heillä oli avoin suhde, kuten äiti minua oli valistanut 16-vuotiaana, kun olin tivannut, kenen kanssa olin nähnyt isäni suutelevan eräissä kotona järjestetyissä juhlissa. Olin teini-iässä vannonut, etten voisi koskaan elää sillä tavalla, mutta suhtautumiseni oli alkanut muuttua melkein huomaamattani, kun Prinssi Uljasta ei ollut kuulunut saapuvaksi. Äitini ei tietenkään tiennyt kaikkea paheellisesta sinkkuelämästäni, mutta hän kannusti minua kokeilemaan.

-Nykyaikana on aivan turhaa jämähtää heti johonkin amisviiksiseen, lapselliseen poikaseen. Sä oot kaunis ja lahjakas. Kokeile, ennen kuin valitset sen oikean, äitini oli kehottanut painavasti nyökytellen.

Minä olin noudattanut neuvoa ja kokeillut. Suuntasin ajatukseni taas viimeisimpään kokeiluuni ja kysyin Tuurelta:

-Minkä kunniaksi me näin täällä tavataan? Sulla on hienompi pukukin.

Tuure näytti aavistuksen varovaiselta, mutta väläytti sitten tavanomaisen hymynsä.

-Mulla on sulle ehdotus. Otetaan nyt kumminkin ensin samppanjaa.

Suoristin ryhtiäni ja paistattelin miehen ilmeisen ihailun valossa. Ehdotus? Mitähän mies halusi ehdottaa? Ehkä jotain pysyvämpää järjestelyä? Vai jotain villimpää?

Villimpään saattaisin olla helposti suostuvainen, mutta ajatus pysyvästä suhteesta – ehkä jopa yksinoikeudesta – arvelutti minua. Niin nautinnollista kuin seksi Tuuren kanssa olikin, se oli tuhmista paikoista huolimatta alkanut menettää hieman hohtoaan. Aiemmin minua oli kiihottanut se, että Tuure oli minua niin paljon vanhempi samoin kuin hänen hänen hävytön tapansa korottaa taiteesta maksamaansa hintaa hyvään asiakaspalveluun vedoten, mutta kun en tuntenut mitään syvempää miestä kohtaan, seksikään ei lopulta tuntunut enää niin upealta kuin aiemmin. Nytkin minua kiihottivat enimmäkseen päivän tapahtumat ja tieto siitä, että minulla olisi pian toinen rakastaja saman päivän aikana.

Päätin levottomuuden pistoksista huolimatta odottaa ja antaa Tuuren edetä asiassa omaa tahtiaan. Rupattelimme hetken päivän kuulumisista. Kerroin kokeilevasti Joonan vierailusta aiemmin päivällä, ja huomasin Tuuren silmiin nousevan kiihtyneen kiillon, jonka olin nähnyt ennenkin, kun olin kertonut muista miehistä.

-Annoitko sä sille paljaalla, muru?

Nojauduin hiukan eteenpäin ja hipaisin puolihuolimattomasti entistä kireämpänä nöpöttävää rinnankärkeäni.

-Joo. Mä oon tuntenu sen jo vuoden ja sillä on mun lisäksi vaan vaimo. Sillä on perhe, eikä se liehu panemassa ketä sattuu.

Tuure hymähti.

-Mistä sä sen tiedät? Mutta toisaalta…

Mies tuijotti rintojani nälkäisesti ja myönsi:

-Musta on ihanan rivoa aatella, että sä tuut pöytään hyvin nussittuna ja pillu täynnä toisen miehen siementä.

Tuure ei ollut koskaan sanonut sitä niin suoraan, mutta olin päätellyt hänen ilmeistään, että häntä ei tosiaan haitannut, vaikka minulla oli muitakin.

-Mä oon kyllä peseytyny, heitin humoristisella äänellä.

Tuure nyökkäsi ja hekotti.

-Mutta ei se kaikki pesemällä lähde. Sä saat tänään kyytiä, tyttö.

Jalkoväliäni kihelmöi ja join samppanjani loppuun.

-Toivottavasti me ei syödä täällä pitkän kaavan mukaan.

-Ei varmasti. Kolme ruokalajia riittää, Tuure kuittasi.

Mies siirtyi taas bisneksiinsä: hän oli perinyt mukavan summan rahaa nuorempana ja sijoittanut sen viisaasti paitsi kiinteistöihin myös muutamaan start-up-yritykseen, joista yhdestä oli muodostunut suuri menestystarina. Hän omisti myös reilun osuuden suurehkosta ravintolaketjusta.

Vaikka Tuure sanoikin olevansa luonnostaan hyvä juuri kaupanteossa, hän piti myös kulttuurista ja oli aina harrastanut taiteita laajasti ja suurella innolla. Mies tuntui viettävän paljon aikaa konserteissa, näyttelyissä ja teatterissa, ja koska hän myös tuki taiteita eri muodoissa, hän sai paljon ensi-iltakutsuja erilaisiin tapahtumiin. En ollut itse toiminut miehen avecina, vaikka olisin mieluusti osallistunut joskus iltarientoihin. Tuure oli ottanut asian nopeasti puheeksi ja sanonut, ettei toistaiseksi esiintynyt toisten naisten kanssa kunnioituksestaan ex-vaimoaan kohtaan. Ero oli tapahtunut Tuuren aloitteesta, ja vaikka hänen entinen vaimonsa oli juuri muuttanut Ruotsiin, hän selitti heillä olevan paljon yhteisiä ystäviä ja tuttavia Helsingissä.

Kun viimein olin nauttinut piikkikampela-annokseni ja sen kylkiäiseksi tilaamani valkoviinin, Tuure rykäisi ja hymyili hiukan. Odotus hulvahti ylitseni ja pidin katseeni miehen silmissä. Tuuren suupielten juonteet kiristyivät ja aloin olla aika varma, ettei hän ollut aikeissa esittää kolmen kimppaa tai jotain muuta yksinkertaista seksisessiota.

-Siitä ehdotuksesta, mies tokaisi, laski katseensa punaviinilasiinsa ja palautti sen sitten takaisin silmiini.

-Sähän tiedät, että mä oon lapseton.

Höristin korviani ja suljin suuni, jottei se olisi loksahtanut auki vahingossakaan.

-Niin, myönsin epävakaasti ja puraisin huultani.

-Se johtuu musta. Mä en voi saada omia lapsia. Onneksi Katilla on sen poika, mutta tietenkään Lari ei voi olla mun perijä. Varsinkaan nyt. Ja mä kaipaan perillistä. Viimeistään tässä iässä sitä rupeaa miettiin sellaisiakin asioita.

En olisi voinut olla häkeltyneempi, vaikka Tuurelle olisi kasvanut norsun kärsä.

-Miten…Jos se susta johtuu, enhän mä tai kukaan nainen voi siinä auttaa, sopersin lopulta hämmentyneenä.

Tuure näytti liikuttavan harteitaan hieman vaivautuneesti, mutta selitti sitten sanojaan tarkasti asetellen:

-Mä oon tullu siihen tulokseen, että mä en välitä, vaikka mä en voi olla biologinen isä, jos mä saan päättää isäehdokkaat.

Olin entistä ällistyneempi.

-Tarkotaksä, että sä haluisit mun…mutta eihän keinohedelmöityksessä saa tietää miehen henkilöllisyyttä. Vai haluutko sä jonkun tietyn miehen…

Tuure nosti kätensä ja vaikenin, kuten hän sanoitta pyysi. En olisi paljon muuta osannut tehdäkään, jos rehellisiä oltiin.

-Mä esitin tätä aikanaan jo Katille, mutta se ei halunnu. Sä oot kumminki nuori ja terve ja sun seksinnälkä on mahtava juttu.  Mä oon puhunu tästä asiasta parille hyvälle ystävälle, jotka on…myötätuntoisia mun tilanteen suhteen. Totta kai keinohedelmöityksetkin tulee kysymykseen, jos ei muuten, mutta… mun  puolesta se kaikki vois tapahtua vanhanaikaisin konstein. Niiden parin kaverin lisäksi mulla on montaki hyvää tuttua, jotka tietää mun toiveista ja varmasti niistä osa ihastuis sun suloihin. Vaikka kukapa ei ihastuis. Mä veikkaan, että sun kans meillä olis jono pihalla.

Aloin närkästyä, vaikka ruumiissani tuntuikin kuuma leyhähdys, kun mielessäni käväisi sellainen skenaario. Tuuren tutut panemassa minua, saattamassa minua…raskaaksi. Sitä kai Tuure tarkoitti?

-Mä saatan olla vapaamielinen, mutta mä en oo mikään yleinen nainen, jota kuka tahansa…, aloitin tukahtuneella äänellä.

Tuure keskeytti minut nopeasti.

-Ei tietenkään. Anteeksi. En mä sitä…Sulla olis aina tietty veto-oikeus. Mutta mä haluun esitellä ehdokkaita ja ihan varmasti sä haluut jonku kans. Sen verran mä sua jo tunnen.

Tunnen. Tuure tunsi minut päällisin puolin, mutta ei läheskään kaikkea minusta. Ja jos totta puhuttiin, jokin sisälläni pisti kovasti hanttiin, kun ajattelin lapsentekoa pelkkänä seksiin liittyvänä sivutuotteena. Yritin keksiä loogisia vasta-argumentteja, sillä tunteitani en osannut eritellä itsekään.

-Mutta jos mä suostuisin tällaiseen, niillä miehillähän olis oikeus isyyteen. Ne vois sanoa, että ei haittaa ja joo, Tuuresta tulee isä, mutta entä jos niitä alkaa kaduttaa jälkeen päin? Isyystestillä sun suunnitelmat menis myttyyn.

-Mulla on aika vedenpitävä suunnitelma, kulta. Sellanen, joka on sunki eduksi ja turvaksi, Tuure vastasi ja laski molemmat kätensä kämmenpuolet alaspäin pöydälle. Hetken tauon jälkeen hän jatkoi:

-Asia on nyt niin, että mä oon tutkinu tätä asiaa ennenkin. Jos sä vaan harrastat seksiä eri miesten kans, homma menee just niinku sä sanoit. Mutta. Jos sä oot naimisissa, on lapsen isä käytännössä automaattisesti aviomies. Sittenkin, vaikka joku toinen olis siittänyt sen lapsen. Ja vaikka joku tuliski toisiin ajatuksiin lapsen syntymän jälkeen, isyyttä ei voi noin voin ottaa multa pois, jos avioliitossa asutaan yhdessä ja kaikki on lapsen kannalta hyvin.

En enää pystynyt pitämään suutani kurissa. Leukani roikkui velttona ja suuni avoinna, kun tajusin, mitä Tuure ajoi takaa.

-Kositko sä mua?, sain lopulta pihahdettua sekä kauhuissani että ällistyneenä.

-Muun muassa, Tuure vahvisti ja naputti pöytää liikemiesmäiseen tyyliin.

-Sä oot kaunis ja älykäs, ja mulle olis kunnia saada sulta lapsi. Mä en oo huono mies. En pihi, väkivaltainen tai kylmä. Meillä vois olla oikein mukavaa, ja jos meidän suhde ei kehitykään rakkaudeksi, me voidaan hyvin elää tyydyttävää yhteiselämää. Mä rahoitan sun työtä, sun ei tartte enää tehdä hanttihommia muualla ja kaikki mitä mä odotan vastapalvelukseksi, on jotain, mistä sä varmasti nautit. No, raskaudesta nainen ei varmaan koko ajan nauti, mutta kai sä oot aatellu, että sä joskus voisit perustaa perheen?

Olin ensimmäistä kertaa elämässäni lähellä pyörtymistä, mutta ymmärsin sentään kysyä yhden keskeisen kysymyksen.

-Miksi? Miksi sä haluut, että mä harrastan seksiä muiden miesten kans? Kun olis muitaki keinoja, kysyin jo selvästi värisevällä äänellä.

Tuure katsoi minua vakaasti silmiin ja vastasi kiertelemättä:

-Se liittyy mun…taipumuksiin. Niihin, jotka Katille oli liikaa ja jotka lopulta tais ajaa meidät erilleenki. Mä pidän sellaisesta ajatuksesta. Että mun nainen panee muita ja tulee sit mun kainaloon pillu täynnä vieraan spermaa.

-Se…se…siis hotwife-kuviotako sä tarkoitat?, kakaisin heikosti.

-Siksi kai sitä nykyään kutsutaan. Mä kutsun itteeni vaan aisankannattajaksi. Mutta tässä kuviossa sä et saa valita ihan vapaasti. Et heti. Mä valitsen, kenen kans sulla on lupa harrastaa seksiä mun lisäksi. Sama juttu keinohedelmöityksen kans. Jos sä suostut, mulle on se ja sama, miten sun raskaaksi tuleminen tapahtuu. Tietysti sä joutuisit jättään sun Joonan ja kaikki muut. Mä toivoisin paria lasta, mutta sen jälkeen…no, sen jälkeen sulla on taivas rajana. Saat elää seksielämääs just niinku tykkäät, kunhan kerrot kaiken mulle. 

Tuurella oli selvästikin suunnitelmat selvillä. En epäillyt hänen sanojaan lainkaan. Hän oli selvästikin pohtinut asiaa kauan – jo kauan ennen minua. Toisaalta tunsin myötätuntoa miehen tilannetta kohtaan, mutta toisaalta…Sellainen mielikuvituksellinen järjestely veisi vuosikausia. Enemmänkin. Ja vaikka Tuure puhui tyynesti tyydyttävästä yhteiselämästä, kaiken mukavuudesta ja taloudellisesta turvallisuudesta,  se saattoi olla hänelle itsestäänselvää ja riittävä peruste naimisiinmenolle. Mutta hän olikin viisikymppinen. Minä olin kaksikymmentäviisi.

-Mä…mä en usko…toi kuulostaa niin…mä en osaa ees aloittaa, änkytin lopulta, kun hiljaisuutta oli kestänyt mahdollisesti minuutteja.

Tuure kohautti harteitaan ja sanoi:

-Kyllä mä tajuan, mitä sä mietit.

-Tosiaanko?, kysyin heikosti.

Epäilin suuresti Tuuren sanoja. En nimittäin itsekään osannut erottaa kaikkia päässäni poukkoilevia kymmeniä kysymyksiä toisistaan.

-Jos nyt kävis niin, että sä saat lapsen, mutta sitten rakastutki johonkuhun, me voidaan tietysti erota. Mä odottaisin vaan, että sä jaksaisit ihan pikkulapsi-iän yhdessä ja sitten mikään oikeus ei voi kattoa, etteikö meillä olis ollu riittävää perheyhteyttä. Ero ei oo tietenkään taloudellisesti sulle kannattava, mutta lapsen tai lapset mä huolehdin yltäkylläisesti.

Nyökkäsin hajamielisesti. Tuure oli kuin olikin osunut yhdessä tärkeässä kysymyksessä oikeaan. Rakastumisen mahdollisuuteen.

Yritin sivuuttaa tunnemyrskyni ja ajatella järjellä. Kuinka todennäköisesti minä rakastuisin? Olin ehkä nuori, mutta minulla oli ollut monia rakastajia, enkä ollut törmännyt vielä kertaakaan suuriin tunteisiin. Ehkä minä olin loppujen lopuksi juuri niin käytännöllinen kuin Tuure oletti.

Jos jätettiin huomiotta tunnepuolen epäilykset, suunnitelma alkoi ensijärkytyksen jälkeen kuulostaa jännittävältä. Tuurella oli hyvä maine, eikä hän koskaan ollut vaikuttanut miltään muulta, kuin mitä hän oli itse sanonut olevansa. Jos minulla olisi veto-oikeus seksikumppanieni suhteen, elämäni ei muuttuisi juuri lainkaan. Paitsi että pääsisin eroon jatkuvista sivutöistäni ja voisin keskittyä taiteen tekemiseen. Varoilla, joita en osannut edes kuvitella.

Ja kun tulisin raskaaksi, lapsen tulevaisuus olisi takuuvarmasti turvattu. Sekin oli iso asia. Vatsaani väänsi jännityksestä, kun tajusin alkaneeni harkita ehdotusta tosissaan. Se oli kuitenkin niin mullistava laatuaan, että minun oli pakko miettiä asiaa.

-Anna mulle muutama päivä aikaa. Mä…mietin asiaa, sanoin jo varmemmalla äänellä.

-Joko sun ihana vittu vuotaa, kulta?, Tuure hyrisi matalasti.

Nielaisin, kun tajusin, että Tuuren arvaus osui oikeaan. Olin todella kiihottunut. Pelkkä ajatus niin uskaliaasta suunnitelmasta oli saanut minut litimäräksi ja himokkaaksi. Nuolaisin huuliani ja Tuure nauroi.

-Me jätetään jälkkäri välistä. Mennään kotiin ja mä nussin sulta aivot pihalle. Ja kerron, mitä mä kuvittelen sut tekemässä, jos sä astut avioliiton satamaan.

 

www.eroottisiatarinoita.fi