PAJA 6-8 ON KAUPASSA & edustustilaisuuksista ja rakkauksista

Tervehdys!

Nyt kävi niin, että kirjoitin huomaamattani kolme lukua Pajaa, joten pistän sitten kaikki luvut kerralla myyntiin – hinta ei silti ole aiempaa korkeampi.

Irina on käärmeissään, kun Filipistä ei kuulu mitään ja löytää sitten itsensä paitsi miehen ovelta myös edustustilaisuudesta Kämpistä. Edustustilaisuus ei kulje aivan normaalilatuja, kuten ei seuraava päiväkään, jolloin Irina vaatii Filipiä todistamaan taitonsa käsityöläisyyden saralla. Tässä yhteydessä mies tulee kertoneeksi jotain, mikä saa Irinan mietteliääksi – ja ymmärtämään jotain hyvin tärkeää.

No niin. Toivottavasti se oli tarpeeksi ympäripyöreästi mutta jollain tavoin tarkoin kuvattu. 🙂 Linkkien alla pieni tarina eräästä bisnesillanvietosta.

Tästä linkistä pääsee ostoksille:

PAJA 6-8

Ja muita tarinoita voi ihmetellä tietysti osoitteessa:

www.eroottisiatarinoita.fi

____________________________

Olen oman osani saanut kokea edustustilaisuuksien ihanuudesta, ja vaikka niihin ajan kanssa tottui, ja ruoka ja viinit olivat poikkeuksetta hyviä, en voi koskaan sanoa nauttineeni niistä. Tai no, jos ne olisivat pitäneet sisällään jotain sellaista, kuin Pajan luvuissa, olisin ehkä eri mieltä.

Tämä oli kerran hilkulla entisessä työpaikassani, jota muistelen edelleen lämmöllä. Se oli hyvin johdettu perhefirma, jossa oli kiva tehdä töitä. Matkustimme sitten johtoryhmän ja keskeisten asiantuntijoiden kanssa kehittämään itseämme ihan ulkomaille asti. Tästä reissusta teki poikkeuksellisen hauskan se, että olin jo oppinut tuntemaan työkaverini ja paikalla ei ollut muiden firmojen edustajia.

Se itsemme kehittäminen tarkoitti paria konsulttia puhumassa hienoja lauseita ja esittelemässä vielä hienompia Power Point -kuvia, ja kun olimme pari tuntia tehneet näin kovasti ja hartiavoimin töitä, saimme palkintomme. Se tarkoitti olutta tai viiniä ja pientä purtavaa hienon hotellin hienossa loungessa.

Pienessä nousuhumalassa siirryimme sitten hotellihuoneisiin valmistautumaan. Minä kihisin jännityksestä siitäkin huolimatta, että huonekumppanini oli naispuolinen talouspäällikkö.

Olin nimittäin iskenyt silmäni jo aika päiviä sitten yrityksen erääseen johtajaan, joka oli juuri sellainen pitkä, vaalea, sinisilmäinen ja lihaksikas komistus, joka saa minut hervottoman heikoksi. Itse asiassa en ole sellaisia elämäni aikana montaa tavannut. Hän rakasti sitä mitä teki, mutta osasi puhua  myös kirjoista, taiteesta ja musiikista niin kiinnostavasti, että huomasin jämähtäväni yhä useammin hänen huoneeseensa pitkäksi aikaa.

Mies oli varattu ja niin olin minäkin, mutta sehän ei kuumia kemioita estänyt liekehtimästä. Flirttailumme yltyi aika ajoin melkoisen selväksi, vaikka emme koskaan sanoneet mitään ehdottelevaa tai sopimatonta toisillemme. Ei tarvinnut, koska ilma muutoinkin sähisi kuumeistä jännitystä joka kerta kun tapasimme.

Reissuun mennessä olin jo aivan varma, että mies oli kiinnostunut minusta, sillä joka ikinen kerta, kun meillä oli jokin yhteistilaisuus tai menoa, hän hankkiutui seuraani – vaikkapa istumaan viereeni bussissa. Niinpä sitten huono omatunto vatsaa kalvaen meikkasin ja laittauduin niin nätiksi kuin osasin.

Päivällispöydässä herra hankkiutui viereeni aika ovelin konstein, sillä ensin viereeni ehti istuutua toinen kollega ja toinenkin puoli oli jo varattu. En muista mitä hän selitti, mutta kollegani hyppäsi tottelevaisesti pöydän toiselle puolelle. Yritin olla juomatta liikaa ja tehdä vaikutuksen ja lopulta sitten ilmeisesti teinkin. Poltin vielä siihen aikaan alkoholia juodessani tupakkaa, ja kun päivällinen oli päättynyt, ilmoitin lähteväni tupakoimaan.

Olin aika yllättynyt, kun pöytäseuralaiseni kysyi, saisiko hän pummata minulta tupakan (hän oli lopettanut jo vuosia aiemmin). Totta kai minä suostuin.

Ja sitten mokasin kaiken. Katselin tummalle taivaalle ja vilkuilin välistä miehen silmiä, jotka tapittivat minua sillä tavalla arvioivasti, että tiesin hänen pian ehdottavan jotain. Olin kuitenkin niin hermostunut, että en pystynyt pitämään suutani kiinni. Aloin höpöttää työasioista ääni täristen.

Mies ei puhunut mitään muuta kuin myönteli, ja kun olimme polttaneet tupakan, hän kääntyi ja lähti kohti huonettaan kuin piru olisi ollut hänen kintereillään. Ilta oli joka tapauksessa lopussa ja minun piti palata myös huoneeseeni, mutta en ihan oikeasti pysynyt miehen perässä, kun tämä ryntäsi omaan, yksityiseen huoneeseensa (hän oli isompi johtaja kuin minä aikanaan).

Tajusin tietenkin, että hän oli säikähtänyt jotain – todennäköisesti aikeitaan. Huikkasin perään siten vain hyvät yöt. En saanut mitään vastausta.

Myöhemmin teerenpelimme jatkui työpaikalla kuten ennenkin, mutta se oli ainoa todellinen tilaisuus. Tilaisuus isolla T:llä.

Ehkä oli loppujen lopuksi hyvä, ettemme päässeet seksiin asti. En tiedä. En ole varma.

Ehkä haluan uskoa niin, jottei menetetty mahdollisuus tunnu liian ahdistavalta.

En muista, kuka suuruus tämän on sanonut tai missä olen tämän kuullut, mutta vapaasti lainattuna ajatus meni jotenkin näin:

Kaunein rakkaustarina on aina sellainen, joka ei saavuta täyttymystään.

Tässä iässä alan taipua uskomaan tähän ainakin omalla kohdallani. Minulle tämä mies oli yksi kolmesta rakkaudesta (ja puhun nyt todella rakastumisesta, en mistään pikku ihastumisesta), joka ei ole saavuttanut täyttymystään.

Mutta voi niitä muistoja – ne ovat niin täydellisen suloisia ja täynnä kaipausta.

t. Lilith