SATAKIELI 10
Katariina oli matkalla kotipaikkakunnalleen taloon, jossa hän oli varttunut. He olivat laskeutuneet Helsinkiin aamulla ja he olisivat pian Hämeenlinnassa. Suuri musta auto kiisi pitkin moottoritietä ja Katariina tunsi olonsa hermostuneeksi. Hän oli aamulla saanut Leviltä passinsa ja viisumin eikä ollut viitsinyt edes kysyä, miten se oli mahdollista. Passi oli uusi ja Venäjän Suomen edustuston myöntämä. Kukaan ei sentään ollut mennyt tonkimaan vanhaa passia hänen kotoaan.
Lev istui hänen vieressään ja puhui jatkuvasti puhelimeen. Jos tämä oli kansainvälinen rikollinen, mies näytti käyttelevän puhelintaan melko vapaasti. Tai sitten hän ei hoidellut tärkeimpiä kuvioitaan puhelimitse – olihan tämä rämpinyt keskellä Oulangan kansallispuistoakin.
Kun isän asuttama 80-luvun tiilitalo tuli näkyviin, Katariina suoristi ryhtiään. Hän oli saanut valita parista jakkupuvusta ja oli päätynyt mustaan pukuun, jossa oli tiukka kynähame ja jakku, joka näytti hyvältä vain kiinni napitettuna. Toinen vaihtoehto oli punainen, jollaista kukaan hänet tunteva ei olisi uskonut hänen pukevan päälleen. Tämäkin asu oli jo siinä ja siinä.
Kun hän astui autosta ulos, Lev seurasi perästä ja hän huomasi Gennadin nousevan kuskinpaikaltaan myös.
Hän tiesi mitä sanoa. Hän oli tavannut uuden miehen ja saanut tältä työtarjouksen Venäjältä. Tarina kuulosti vähintäänkin päättömältä Katariinan korvissa ja vielä enemmän, jos kyse oli hänestä. Hän oli aina ollut järkevät, harkitseva ja realistinen. Ennen kuin oli päättänyt lähteä vaeltamaan yksin kansallispuistossa. Se päätös oli suistanut hänen maailmansa outoon pyörteeseen. Hän voisi tietysti yrittää pyytää apua ja luottaa siihen, että Lev ei käyttäisi hänen sormenjälkiään ja päästäisi hänet vapaaksi.
Sitä riskiä hän ei ottaisi. Isälle oli tehty pallolaajennus viime vuonna, eikä hän kestäisi, jos hänen tyttärensä joutuisi vankilaan taposta tai murhasta. Sitten oli myös toinen syy, inhottavan sinnikäs ääni kuiskutti hänen korvaansa, mutta hän ei suostunut kuuntelemaan sitä enempää vaan painoi ovikelloa. Hän oli tekstannut isälle aiemmin tulevansa käymään.
Isä avasi oven ja tervehti vähän hämmentyneenä.
”Katariina”, hän sanoi vähän hämmentyneenä. ”Miten sä silleen häivyit? Mä pelkäsin jo vaikka mitä.”
”Hm, joo. Mä eksyin sinne metsään ja tapasin uuden vaellusjoukon. Lev oli myös siinä.”
Lev ojensi kätensä. Hän näytti eteisessä valtavalta varjoisalta hahmolta ja vaikka isä oli pitkä mies, tämä joutui kohottamaan katseensa miehen silmiin. ”Lev Solovjev, on hienoa tavata teidät herra Vuorinen”, Lev esittäytyi muodolliseen tyyliinsä.
Isä katsoi Levistä Katariinaan ja sitten Katariinasta Leviin.
”Niin, siis – oletko sinä venäläinen vai…?”
”Minulla on sekä Venäjän että Suomen kansallisuudet. Äitini oli suomalainen.”
Katariina ajatteli kuivasti, että isä näytti helpottuneelta. Oli ilmeisesti helpompaa niellä tyttären Venäjän seikkailut ja salamarakkaus, kun toinen osapuoli oli edes puoliksi suomalainen. He siirtyivät olohuoneeseen ja isä laittoi kahvia tulemaan. Katariina istahti tutulle ruskealle nahkasohvalle ja tajusi vasta sitten virheensä, kun Lev istui aivan hänen viereensä ja heitti käsivartensa huolettomasti selkänojalle.
Kun miehen käsi livahti hieromaan hänen niskaansa hänen nutturansa alle, Katariinaa alkoi kuumottaa ja hän heitti Leviin ärsyyntyneen katseen. Levin silmät olivat puoliksi raollaan, huolettomasti, kuin suurella rentoutuneella kissaeläimellä ja hän oli oikaissut pitkät säärensä eteensä.
”Älä tee tota”, hän sanoi.
”Miksi en?”, Lev kysyi. ”Olenhan minä tehnyt pahempaakin. Sitä paitsi, meidänhän pitäisi olla rakastavaisia.”
Sanat ”pitäisi olla” sai Katariinan kohottamaan kätensä niskaansa ja tarttumaan Levin sormiin, jotta hän saisi kiskaistua ne pois iholtaan. Juuri samalla hetkellä isä tuli sisään kahvipannun kanssa ja tapasi Katariinan kääntyneenä Leviin päin sormet limittyneinä toisiinsa hänen kaulallaan. Puna alkoi hiipiä Katariinan kasvoille. Miksi tämä oli niin vaikeaa, vaikka seksi Levin kanssa oli niin helppoa?
”Mä haen kupit”, Katariina henkäisi ja pyrähti keittiöön.
Hän hengitti syvään ja painoi otsansa hetkeksi keittiön ikkunaa vasten. Isä seurasi häntä perässä ja sanoi: ”Otan tuon maidon ja sokerin myös.” Hän vilkaisi Katariinaa ja kysyi: ”Onko kaikki hyvin?”
Katariina vilkaisi isäänsä ja sanoi. ”Kaikki hyvin. Mulla on yllätys.”
”Sen lisäksi, että olet vaihtanut miestä viikossa? Ei sillä, että mulla on siihen mitään sanottavaa ja tapa, jolla sä katsot tätä…Leviä…sen näkee kyllä. Mutta ootko nyt ihan varma?”
Katariina lähti keittiöstä kommentoimatta. Lev näytti juovan kahvinsa maidolla, Katariina pani merkille ja sitten hän taas ärsyyntyi itseensä, että huomasi tällaisia asioita Levistä, vaikkei muutoin juuri ollut parhaimmillaan yksityiskohdissa.
”Niin, siis, isä. Oon saanu Levin kautta työtarjouksen Venäjältä ja se on – hieno tilaisuus. Sellanen rekrytointipäällikön paikka.”
”Sehän on hienoa. Ikävää tietysti, että muutat niin kauas, mutta eihän se ole toisella puolella maapalloa.”
”Niin. Lev on luvannut, että saan käydä säännöllisesti Suomessa”, Katariina sävelsi omasta päästään ja hymyili tyytyväisenä pienelle voitolleen.
”Mahdollisuuksien puitteissa, tietenkin”, Lev lisäsi ja Katariina tunsi taas hänen kätensä niskallaan ja sormen silittävän korvanlehteään.
Katariina ei kestänyt sitä kovin kauan. Hän lupasi tulla käymään paremmalla ajalla, kun kahvit oli juotu ja hyvästeli isänsä. Seuraavaksi hänen olisi käytävä Hätilässä entisessä kodissaan. Muuttofirma saisi huolehtia kaikesta muusta, mutta Katariina halusi käydä hakemassa tärkeimmät tavaransa itse.
Kun he pääsivät mustan auton takapenkille ja Gennadi oli asettunut kuskin paikalle, Lev liu’utti läpinäkymättömän lasin, jota Katariina ei aiemmin ollut edes huomannut, auton etu- ja takaosan väliin. Mies ei tehnyt mitään, vaan vain katsoi Katariinaa tummilla silmillään laiskasti, ilme keskittyneenä ja vakavana. Katariinan sydän alkoi hakata ja vatsanpohjaan kiertyi kuuma pyörre.
Ennen kuin hän itsekään tajusi, mitä oli tekemässä, Katariina kiipesi Levin syliin ja suuteli tämän kaunismuotoista suupieltä ja painoi sitten huulensa miehen huulia vasten. Lev tuntui olevan edelleen odottavalla kannalla, joten Katariina kiskaisi hamettaan ylemmäs päästäkseen mukavampaan asentoon ja kun hän taas suuteli miestä, hän raotti huuliaan ja työnsi kielenkärkensä juuri ja juuri Levin suun sisäpuolelle. Hänen kielensä vaelsi pitkin hänen huultensa sisäpuolta, painautui hetkeksi tämän hampaita vasten ja työntyi sitten syvemmälle samalla, kun hänen sormensa upposivat Levin melkein mustiin hiuksiin.
Enempää hänen ei tarvinnut houkutella. Katariina tajusi hämärästi, että auto oli lähtenyt liikkeelle, mutta kun Lev tarttui hänen jakun rintamukseensa ja avasi napin toisensa jälkeen, hän keskittyi avaamaan itse miehen paitaa – ärsyttävän verenpunaista, jonka Katariina oli arvellut miehen valinneen aivan hänen kiusakseen. Kun Lev oli saanut hänen jakkunsa auki, hän nykäisi pehmeästi ohutta pitsiä, joka peitti Katariinan rintoja ja hänen rintansa pullahtivat ulos kiihottuneina ja kovina. Lev alkoi nuolla hänen rintojaan. Ei vain nännejä vaan kaikkialta – ja samaan aikaan hän näykki ohutta valkoista ihoa hampaillaan niin, että Katariina joka oli keskittynyt Levin vyön avaamiseen, alkoi seota siinä määrin, että hänen kätensä alkoivat haparoida.
– Ole iloinen, etten ottanut sinua sillä nahkasohvalla ja viis veisannut isästäsi, Lev mutisi hänen suutaan vasten ja voihkaisi, kun Katariina kaivoi hänen jäykän kalunsa esiin. Katariina puristi miehen paksua elintä kädessään ja liikutti pehmeää esinahkaa edestakaisin tukevassa otteessaan. Levin käsi kohosi hänen nutturalleen ja avasi sen parilla näppärällä sormenliikkeellä. Hän piti kiinni Katariinaa niskasta, kun hänen toinen kätensä lipui naisen reisien väliin, stay up:ien yläpuolelle.
– Voi saatana, Lev henkäisi melkein järkyttyneenä ja Katariina hymyili miehen huulia vasten tyytyväisenä.
– Mä päätin, että ne pikkarit oli niin turhanpäiväisiä, että on ihan sama olla ilman.
Katariina kohotti lanteitaan ja ohjasi itsensä Levin kovan kalun kärjen päälle. Hän hieraisi itseään miehen elintä vasten ja tämä murahti niin eläimellisesti, että Katariina pudottautui saman tien alas, hänen litimärkä turvonnut pillunsa täynnä Levin kovaa kullia.
Lev näytti saaneen tarpeekseen kiusaamisesta ja kieräytti Katariinan leveälle takapenkille alleen ja alkoi naida naista nopeasti ja epätoivoisesti. Katariinan mielessä vilahti, että hän oli herranjumala matkalla kotiinsa, jossa oli asunut sulhasensa kanssa vielä vajaa viikko sitten. Jostain syystä ajatus kiihotti häntä vain enemmän ja hän etsi Levin suun ja puri tätä alahuuleen, kunnes maistoi veren ja sai tämän kiihdyttämään tahtiaan entistä enemmän.
Kun mies kohotti häntä lanteista ja osui aivan pohjaan, Katariina kirkaisi, kaartui kuin jännitetty jousi ja päästi avuttomia kurkusta tulevia matalia valituksia sitä mukaa, kun kliimaksi tempaisi häntä syvemmälle ja hänen maailmansa hajosi kuin pöydältä tiputettu tuhannen palan palapeli. Hänen lihansa sykki ja takertui tiukasti Levin kalun ympärille ja sai miehen iskemään vielä muutaman kerran niin syvälle, että Katariina ajatteli repeävänsä. Kun Lev laukesi, hän tunsi kuuman nesteen ruiskuavan sisälleen ja miehen huohottavan hänen korvaansa sellaisia törkeyksiä, että Katariina alkoi kiihottua uudelleen.
– Taivas, sinä olet kulta sellainen kiimavittu, että saat isän kädestä, kun me palaamme Venäjälle, hän lopuksi huokaisi.
Sillä aikaa, kun he olivat olleet keskittyneinä toisiinsa, auto oli pysähtynyt ja Katariina alkoi sulkea nappejaan vapisevin sormin. Tällä kertaa hän ei voinut syyttää Leviä minkäänlaisesta viettelystä. Hän oli tehnyt aloitteen aivan itse ja jättänyt stringit tahallaan pois. Ajoitusta hän ei tosin ollut etukäteen päättänyt, mutta olisihan hänen pitänyt tietää, ettei hän voinut luottaa itseensä Levin seurassa. Ja tässä hän oli, entisen kotinsa edessä samalla kun hänen uuden rakastajansa sperma valui pitkin hänen reisiään ja hän oli aikeissa kohdata entisen kihlattunsa.
Lev ojensi hänelle virnistäen pari nenäliinaa, mutta ne eivät juuri auttaneet asiaa. Hänen kasvoiltaan pystyi taatusti lukemaan äskeisen orgasmin jälkimainingit ja hän tiesi tuoksuvansa seksiltä. Ehkä hän ehtisi kylpyhuoneeseen ennen kuin hänen pitäisi kohdata entinen kihlattunsa.