SATAKIELI 11

Kun Katariina avasi oven kotiinsa, hänen kätensä tärisivät niin, että hän ei tahtonut saada lukkoa auki. Hän toivoi kiihkeästi, että Tero ei olisi paikalla, vaikka se olikin raukkamaista. Hänellä ei ollut onnea. Tero istui kotisohvalla kuin olisi odottanut hänen tuloaan.

Katariina tarkasteli automaattisesti tuttuja kasvoja ja kehoa. Tero oli hyvännäköinen mies, ruskeatukkainen ja sinisilmäinen, vähän yli 180 senttimetriä pitkä ja hänen vartalonsa oli kiinteä ahkerasta pyöräilystä ja juoksusta. Katariina odotti jonkinlaista tunnevyöryä. Olihan Tero ollut hänen elämässään yli neljä vuotta ja vielä hetki sitten hän oli uskonut, että hän olisi osa hänen elämäänsä loppuun asti.

”Veikö kissa kielen?”, Tero kysyi kylmästi.

”Eikö sun pitäis olla töissä?”, Katariina kysyi ääni vapisten. Hänellä oli inhottava olo. Hänen vartalonsa oli edelleen liekeissä autossa harrastetusta seksistä, suunsa turvoksissa, stay upit kosteina Levin ja hänen omista nesteistään.

”Mä otin vapaata, kun mun entinen tuleva vaimo alentuu saapumaan paikalle”, Tero vastasi ivallisesti. Hän nousi seisomaan ja asteli Katariinan eteen ja silmäili Katariinaa päästä varpaisiin, hänen tiukasti istuvaa jakkupukuaan, avonaisiksi jääneitä hiuksia ja punoittavia poskia.

”Ja mikä näky hän onkaan.”

Tero ojensi kätensä ja kosketti Katariinan kaulaa.

”Et sitten viittiny edes fritsua peittää.”

Katariina sävähti, muttei sanonut mitään. Katariina muisti, kuinka Lev oli suudellut hänen kaulaansa ja purrut – mies oli taatusti tehnyt sen tahallaan.

”Tero, mä oon tosi pahoillani.”

”Tiedätkö sä edes, minkä takia sä hylkäät mut ja kaiken mitä meillä oli?”, Tero kysyi vihaisesti.

”En”, Katariina vastasi rehellisesti. Mutta en pystyisi enää olemaan sinulle uskollinen, hän jatkoi mielessään.

”Miten…miten se edes..tää ei oo yhtään sua..mä en vaan tajua..”, nyt mies näytti lähinnä vain neuvottomalta.

”Mäkään en tajua montaa asiaa, siinä vaan kävi niin. Mä en vaan voi…mä en voi sille mitään, miltä se tuntuu, mä en niinku vaan pysty vastustaan…”, Katariina yritti selittää.

”Mä en tarvi yhtään enempää yksityiskohtia”, Tero ärähti. ”Mut onnea matkaan vaan, katotaan ootko sä sen kans viidentoista vuoden päästä.”

”Ei siinä oo siitä kysymys..”, Katariina aloitti, mutta lopetti lauseensa kesken. Mikään mitä hän sanoi tuskin paransi asioita. Hän aloitti uudelleen: ” Mä otan mun tietokoneen ja jotain vaatteita ja tärkeimmät tänään. Lev…me ollaan järkätty muuttofirma tänne ylihuomiseksi.”

”Lev”, Tero nauroi katkerasti, ”sä lähdit siis jonku ryssän matkaan.” Sitten hän katsoi Katariina tarkemmin ja siristi silmiään: ”Sä oot pannu sitä ihan äsken etkö oleki? Sun naamas ja sä…haiset seksille. Miten sä kehtaat?!”

Katariina punastui niin rajusti, että hänen oli pakko kääntyä ja kävellä kylpyhuoneeseen. Hän nappasi mukanaan tuomaansa kassiin voiteitaan ja hajuvettään, kaivoi esiin vähän käytännöllisempiä vaatteita kuin mitä hänellä Venäjällä oli, pari kirjaa, valokuvia, tablettinsa ja joitain hänelle tärkeitä muistoesineitä, kuten hänen lapsena voittamansa 12-osaisen pirunnyrkin. Hän oli äheltänyt sen kanssa kuukausia ennen kuin oli saanut sen kokoon.

Tero ei seurannut häntä. Kun hän palasi makuuhuoneesta, hän laski avaimen sohvapöydälle ja sanoi vielä hiljaa: ”Anteeksi.”

Kun Katariina tuli ulos, Gennadi seisoi auton luona kuten tavallista ja avasi takakontin Katariinan kassia varten. Lev sen sijaan oli autossa ja tehnyt olonsa mukavaksi: hän oli kääntänyt penkkiään taaksepäin ja loikoili kuin tyytyväinen petoeläin mustaa nahkaa vasten. Katariina kipusi autoon ja tönäisi miestä vihaisesti.

”Sä saakeli purit mua tahallaan liian kovaa!”

”Ai huomasiko Tero sen pienen jäljen?”

”Pienen! Mä katsoin sitä kylppärissä, oikee kaikkien fritsujen äiti!”

”Et sinä valittanut, kun minä tein sen. Tai valitit, mutta sanan toisessa merkityksessä”, Lev vastasi silmät tyytyväisyydestä kimaltaen.

”Eiks se oo Terolle ihan tarpeeks inhottavaa, et tällasta ylipäänsä tapahtu?”

Lev kurottautui eteenpäin ja hilasi Katariinan syliinsä. Katariina yritti panna hetken vastaan, mutta mies tuoksui ja tuntui niin hyvältä, että hän antoi hetken päästä periksi. Lev nosti hänet syliinsä poikittain ja painoi hänen päänsä leveää olkaansa vasten, käsi hänen hiuksissaan.

”Jostain syystä sinä herätät minun eläimelliset vaistoni esiin. Minusta tuntui, että minun oli pakko merkitä sinut jotenkin. Omaksi.”

Sanat saivat Katariinan huokaisemaan ja sulkemaan silmänsä ja painautumaan Leviä vasten.

”Oliko muita paikkoja vielä käytävänä?”, Lev kysyi. Katariina puisti päätään. Hän oli sopinut kaikesta työnantajansa kanssa ja hänen tavaransa lähetettäisiin Levin kaupunkiasuntoon.

”Sitten me lähdemme takaisin Venäjälle. Minun täytyy lähteä matkalle Damaskokseen.”

Katariinan hetkellinen rauhan ja onnen tunne järkkyi saman tien. Syyria ei voinut merkitä kovinkaan montaa asiaa, kun otti huomioon, että sekä Lev itse että Supo olivat vahvistaneet, että hän oli asekauppias. Samalla hän muisti sen, että se, mitä hänellä ja Levillä oli, ei ollut todellista. Ei niin kauan kuin mies piti häntä lieassaan sen aseen ja sormenjälkien avulla.

—————————

Kun he saapuivat Pietariin, Katariina käveli suoraan omaan huoneeseensa. Hän oli muistuttanut itseään muistuttamasta päästyään, että hänen ei pitäisi luottaa Leviin. Ja jos mies oli menossa Damaskokseen, hän voisi ehkä yrittää tavoittaa Rantasta. Täytyihän Supon voida tehdä hänen tilanteelleen jotain. Levhän piti häntä käytännössä vankinaan ja vaikka hän kuinka halusi miestä ja…tunsi tätä kohtaan jotain, eihän hän voinut vain odottaa, mitä hänelle tapahtuisi.

Mitä sitten, kun mies väsyisi häneen? Pakottaisiko hän Katariinan johonkin huorataloon niin kuin oli uhannut, ehkä uudelle miehelle? Kauhistuneet muistot uutisista, huumatuista seksiorjista täyttivät hänen päänsä.

Kun Lev tuli hänen huoneeseensa puolen tunnin päästä, mies ilmoitti, että heille oli tulossa illallisvieraita.

”He puhuvat myös englantia, joten sinäkin voit osallistua. Pane parastasi, nämä ovat tärkeitä ihmisiä”, hän sanoi ja mulkoili Katariinan kotoaan ottamaa venynyttä mutta mukavaa villatakkia ja farkkuja.

”Mitä merkitystä minulla muka on?”, Katariina vastasi. ”Minua väsyttää. Voisin jäädä tältä iltaa pois.”

”Sinä tulet illalliselle ja sillä siisti”, Lev vastasi ykskantaan.

”Tämä on sitten hedelmällinen suhde”, Katariina vastasi ivallisesti. ”Jatkuuko tätä ikuisuuksiinkin? Mitä sä teet mulle, kun sua ei enää kiinnosta?”

”Se on sen ajan murhe”, Lev vastasi, käveli Katariinan luo ja nykäisi hänen hiussuortuvansa sormiensa väliin. ”Luuletko, että nuo lumput saavat minut pysymään poissa?”, hän kysyi. ”Mä en siitä välitä”, Katariina vastasi ja piti ilmeensä viileänä, vaikka hänen sydämensä hakkasi rinnassa.

Levin silmät siristyivät ja suupielet kiristyivät. ”Selvä. En tiedä, mikä sinua nyt vaivaa, mutta minulla ei ole aikaa nyt ruveta paikkailemaan sinun herkkiä tunteitasi. Tule alas kahdeksalta.”

Niine hyvineen Lev käveli ulos huoneesta ja Katariina lysähti istumaan vuoteelleen.

———————————–

Kahdeksalta Katariina asteli oleskeluhuoneeseen pää pystyssä. Hän oli pukeutunut omenanvihreään, ohueen sifonkimekkoon, jossa oli liehuvat puolipitkät hihat ja polven alle ulottuva leveä helma. Puku jätti dekolteen ja olkapäät täysin paljaiksi ja hän oli kiinnittänyt kaulaansa ainoan arvokkaamman korunsa Kalevalan kultaisen Aurinkoleijonan. Hiuksensa hän oli föönannut ja laittanut laineille ja hänen meikkinsä oli moitteeton. Puku ei sallinut rintaliivejä – Katariina oli kokeillut olkaimettomia liivejä, mutta niiden reunat näkyivät ikävästi läpi, joten hän oli luopunut ajatuksesta.

Kun hän käveli samanvärisissä samettipintaisissa koroissaan olohuoneeseen, Lev oli jo paikalla parin miehen kanssa, joita Katariina ei ennen ollut tavannut. Toinen miehistä oli jo kuudenkymmenen tienoissa, mutta hyväkuntoisen näköinen ja tyylikäs harmaine hiuksineen ja hyvinleikattuine pukuineen. Katariinalle tulivat mieleen yritysten johtajat – heissä oli usein jotain samaa. Katariina ei ehtinyt kääntää katsettaan toiseen vieraaseen, kun tämä jo tarttui hänen käteensä ja sanoi englanniksi: ”Mikä upea ilmestys täältä saapuu! Minä olen Thomas. Ja aion varastaa sinut Leviltä heti kun hänen silmänsä välttää!”

Katariina katsoi kirkkaan vihreisiin nauraviin silmiin ja huomasi, että häntä puhutellut mies oli melkein yhtä pitkä kuin Lev. Hänen kullanruskeat hiuksensa kihartuivat hieman ja hänellä oli hieman kyömy komea nenä. Katariina huomasi hymyilevänsä miehelle vaistomaisesti. ”Minä olen Katariina. Hauska tavata!” ”Sinä olet kuulemma täällä Levin vieraana, eikö niin? Valitettavasti hänen täytyy matkustella aika paljon, mutta älä huoli, minä voin pitää sinulle seuraa, kun hän on poissa”, Thomas flirttaili ja suuteli hänen kämmentään.

Katariina nauroi ääneen. Suomessa ei ollut tapana flirttailla tällä tavalla koskaan ja hän oli ollut niin huonolla tuulella, että Thomasin hölmöily piristi häntä. Hän ei huomannut lainkaan Levin pisteliästä katsetta, jonka tämä heitti häneen ja Thomasiin ja samassa asuntoon saapui lisää vieraita. Ranskalainen pariskunta, jotka olivat viidenkymmenen tienoilla ja pyöreä vanhempi mies, joka näytti lähinnä arabilta, vaikka tämä oli pukeutunut länsimaisittain.

Päivällinen oli Katariinasta hauska. Keskustelu soljui vilkkaana, hän kuunteli kiinnostuneena tarinoita kaukaisista maista ja tavoista, kommelluksista matkoilla, seurueen herjanheittoa – he selvästi tunsivat toisensa hyvin ja Thomas piti huolen siitä, että hän ei jäänyt ulkopuolelle. Mies oli istuutunut heti hänen viereensä ja aina silloin tällöin hän laski kätensä Katariinan käden päälle tai sipaisi kuin vahingossa hänen paljasta olkapäätään. Katariina hymyili loistavasti miehelle ja oli tahallaan katsomatta Leviin koko iltana. Kun Thomas jälkiruoan jälkeen pyysi häntä parvekkeelle kanssaan, kun mies oli aikeissa polttaa savukkeen, Katariina nousi pöydästä leuka pystyssä ja käveli miehen edellä ulkoilmaan.

Kävi ilmi, että Thomasilla ei ollut aikeitakaan polttaa. Hän tarttui Katariinaa vyötäisistä ja kosketti tämän ohuen kankaan peittämää rintaa. ”Luoja, että sinä olet ihana, Katherine”, hän henkäisi ja painoi suunsa muitta mutkitta Katariinan suulle. Pieni kiihtymys kiiri Katariinan lävitse eikä hän vetäytynyt heti pois. Tuuli puhalsi viileästi hänen kuumille poskilleen ja hän odotti himon aaltoa – ehkä hän oli muuttunut niin, että joku toinenkin saattaisi saada hänessä saman aikaiseksi kuin Lev.

Enempää hän ei ehtinyt asiaa pohtia, kun Gennadi tuli paikalle ja ilmoitti, että muu seurue siirtyisi kirjastoon. Thomas nyökkäsi, mutta nipisti Katariinan rinnan kärkeä häpeilemättä ennen kuin kääntyi lähteäkseen. ”Tiedätkö että kattokruunun valossa pystyn näkemään nuo ihanat rinnat kankaan lävitse”, hän kuiskasi. Katariina käveli Thomasin perässä sekavin tuntein kirjastoon. Kylmä ilma ja Thomasin kosketus oli puristanut hänen nänninsä kireiksi ja häntä nolostutti mennä muiden joukkoon.

Ilta alkoi pian olla ohi. Vieraat hyvästelivät toisensa ja Katariina näki Levin puhuvan vakavasti arabimiehen ja Thomasin kanssa jostain kauempana. Kaikki muut alkoivat tehdä lähtöä ja kun arabimies oli saanut keskustelunsa loppuun hänkin sanoi hyvästit ja lähti. Paikalle jäivät vain Thomas, Lev ja Katariina.

Katariina katsoi Leviä silmiin ensimmäistä kertaa koko illan aikana ja hän hätkähti. Miehen luomet olivat tavallistakin alhaammalla kuin saalistaan laiskasta tarkkailevalla pedolla ja mustat silmät hehkuivat jääkylminä – kuin jäinen asfaltti koti-Suomessa, Katariina ajatteli. ”Thomas”, Lev sanoi venytellen, ”Teillä näytti olevan Katariinan kanssa hauskaa. Haluaisitko jäädä huvittelemaan vielä hetkeksi?” Thomas nosti päätään yllättyneenä ja katsahti sitten ensin Leviä ja sitten Katariina. ”En tiennyt, että hän on…sellainen tapaus”, Thomas vastasi. ”Mutta jos näin on niin ehdottomasti”, hän sitten jatkui.

Katariinan sisällä alkoi kasvaa epämiellyttävä aavistus, kuin jääpuikkoja olisi yhtäkkiä alkanut kasvaa hänen sisällään kymmenittäin.

”Totta kai hän on”, Lev vastasi huolettomasti. ”Minä katselen”, hän sitten lisäsi suupieli julmasti kaartuneena ja hymyili Katariinalle kuten hän ei koskaan ollut hymyillyt. Hän viittasi tummanruskealla sametilla päällystettyyn divaaniin ja sanoi Thomasille. ”Ole hyvä.” Thomas hymyili hieman epävarmasti, mutta istahti divaanille ja kun hän käänsi katseensa Katariinaan, hänen silmistään loisti himo ja yllätyksen tuoma ilo. ”Tulehan tänne sitten”, Thomas sanoi iloisesti.

Katariina seisoi paikallaan ja Lev tuli hänen luokseen ja tarttui häntä käsivarresta. ”Älähän nyt jäädy, kultaseni”, hän kuiskasi. ”Tätähän sinä olet koko illan halunnut. ”Mä en tajua…”, Katariina aloitti, mutta Lev talutti hänet Thomasin eteen.

Lev istahti nojatuoliin josta hänellä oli suora näköyhteys divaanille.

Katariina seisoi jäykkänä Thomasin edessä, joka kohotti kätensä hellästi hänen lanteilleen ja hieraisi hänen takapuoltaan. Hän asettautui divaanille reidet harallaan ja istutti Katariinan reisiensä väliin siten, että naisen selkä oli hänen rintaansa vasten. ”Sinä olet uskomattoman kaunis”, mies sanoi. Katariina nielaisi ja katsoi Leviä silmiin. Thomasin kädet kulkivat hänen rinnoilleen, puristelivat, hieroivat ja venyttivät ohuen kankaan lävitse hänen nännejään. Katariinan silmät olivat edelleen Levissä ja kauhukseen hän huomasi alkavansa kiihottua.

Thomasin kädet vaelsivat hänen vatsalleen ja reisilleen ja nykivät hänen hameensa hänen lanteilleen. ”Oh, miten kiinteät valkeat reidet”, Thomas huokaisi hänen korvaansa ja suuteli hänen kaulaansa samalla, kun ujutti toisen kätensä hänen stringiensä alle. ”Ihana posliinipillu”, hän henkäisi seuraavaksi. Katariina halusi nousta ja juosta itkien huoneeseensa, mutta Levin silmät olivat hypnotisoineet hänet eikä hän voinut muuta kuin istua ja antaa vieraan miehen kosketella häntä, miten halusi.

Thomas avasi Katariinan puvun vetoketjun ja puvun yläosa valahti alas paljastaen hänen täyteläiset rintansa ja punaiset kireät nänninpäät. ”Oh”, oli kaikki mitä Thomas sanoi ja painoi toisen rinnanpään tiukasti peukalonsa ja etusormensa väliin, kun toinen hieroi kevyesti hänen paljaita häpyhuuliaan stringien alla. ”Sinä alat kulta kostua”, hän voihkaisi ja työnsi sormensa Katariinan märkään vakoon. ”Ei…”, Katariina melkein nyyhkäisi, mutta antoi miehen jatkaa. Hän ei saanut silmiään irti Levin raivostuneista silmistä. Jokin niissä ja vieraan miehen kosketuksessa kiihotti häntä sietämättömästi.

Thomasin pitkä sormi vaelsi Katariinan pillulle ja pumppasi muutaman kerran sisään ja ulos kunnes se palasi klitorikselle.

”Minun on nähtävä tämä pikku lutka”, Thomas henkäisi ja käänsi Katariinan selälleen divaanille ja avasi hänen reitensä. Katariinan puku oli vyötäröllä yhtenä myttynä ja Thomas kiskaisi pienet kullanväriset stringit pois ennen kuin Katariina ehti tehdä mitään. Hädissään Katariina käänsi taas silmänsä Leviin ja huomasi, että tämä tuijotti häntä edelleen leppymättömin silmin, mutta nyt miehen kasvot olivat kireät. Ehkä vihasta, mutta myös kiihottumisesta.

Thomas tuijotti hänen jalkoväliään, avasi hänen reitensä levälleen ja nuolaisi pitkään alhaalta ylös. Katariina ynähti. Hän halusi sanoa ei, mutta jokin Levin ilmeessä kiihotti häntä sietämättömästi. Thomas nuoli häntä niin, että Katariinan pillu alkoi sykkiä ja sitten mies käänsi hänet kontilleen ja levitti hänen pakaransa. ”Voi vittu mikä perse”, Thomas huohotti jo vähemmän ritarillisesti ja Katariina tunsi tämän kielen peräaukossaan. Hetken kuluttua miehen sormet olivat hänen pillussaan. Peukalo työntyi sisään ja kaksi sormea hieroi klitorista. Vaistomaisesti Katariina työntyi kieltä ja sormia vasten ja katsoi, kuinka Lev otti esiin oman kalunsa housuistaan ja puristi nyrkkinsä sen ympärille.

Katariina kuuli, kuinka Thomas avasi housujaan hänen takanaan ja silloin hän heräsi oudosta unenomaisesta tunteesta.

”Ei”, hän sanoi ja yritti nousta divaanilta. ”Eikö?”, Lev sanoi nojatuolilta, aivan kuin Thomasia ei olisi ollutkaan. ”Tää on…tää on väärin”, Katariina sopersi suomeksi Leville. ”Tätähän sinä olet halunnut koko illan”, Lev sinkautti. ”Mä en oo mikään huora”, Katariina sanoi käheästi ja yritti nousta ylös. ”Kyllä sinä olet, ainakin vähän”, Lev tokaisi pehmeästi.

Lev nousi välittämättä vähääkään komeasti seisovasta paljaasta kalustaan ja työnsi Thomasin sivuun ja sanoi tälle jotain, mitä Katariina ei kuullut.

Katariina ei tajunnut mitä oli tapahtumassa, ennen kuin Lev työnsi kalunsa hänen sisäänsä. Miehen kädet puristuivat tiukasti Katariinan rinnoille, kämmenet kovina ja sormet tiukasti nänneissä kuin pihdit. Miehen hieno silkkipaita hiveli Katariinan selkää ja vatsassa kasvanut himo paisui hyökyaalloksi. Katariina otti tukea divaanin korkeammasta päädystä käsillään ja kun Thomas astui hänen eteensä ja asetti kalunsa hänen huulilleen hän otti miehen suuhunsa enempää ajattelematta.

”Täydellinen pieni ruususuu”, Thomas huohotti. Lev nussi Katariinaa kovaa ja armotta, samalla tavalla kuin hänen katseensa oli kiiltänyt. Vihaisesti. Siitä huolimatta Katariina löi lanteitaan miestä vasten ja imi tottelevaisesti Thomasin kalun kärkeä ja otti miehen sitten syvemmälle suuhunsa. ”Mistä sinä löydät näitä naisia?”, Thomas voihkaisi kun Katariina imaisi lujempaa. Mies laukesi häpeilemättä Katariinan suuhun, niin että kuuma sperma täytti hänen nielunsa ja suunsa ja valui suupieliä pitkin leualle.

Katariina nieli – ja parkui samalla ääneen, kun Lev työnteli kyrpäänsä hurjaa vauhtia Katariinan sisään. Lev ei koskaan ollut ollut niin armoton hänen ruumistaan kohtaan. Mies nipisteli ja läimi hänen rintojaan, takapuoltaan ja veti häntä kipeästi tukasta. Ja hän nussi Katariinaa niin kovaa, että naisen oli pidettävä kaikin voimin kiinni divaanista ettei olisi tipahtanut lattialle. Katariina huusi ja päästeli eläimellisiä ulvahduksia ja erotti epäselvästi Thomasin raukean kiihottuneen katseen edessään, kunnes se lopulta tuli – orgasmi, joka sekin tuntui tekevän yhtä aikaa kipeää ja räjähtävän, uskomattoman hyvää. Se venytti ja riepotti hänen ruumistaan, pirstoi hänet palasiksi ja siihen oli kietoutunut häpeää, himoa ja uteliaisuutta outona yhdistelmänä. Lev lauksesi yhtä aikaa ja karjaisi kuin ilmestyskirjan peto. Hän painoi Katariinan pään alas divaanin tyynyä vasten ja piti kaluaan syvällä Katariinan sisällä pitkän, pitkän aikaa, kunnes kaikki hänen nesteensä varmasti olivat naisen sisällä.

Kun Lev vetäytyi hänestä pois, Katariina tunsi olevansa puolikuollut ja jäi makaamaan divaanille kyljellään, paljaana. Jostain hänelle tuli mieleen sana ”käytetty”.

Hän näki Thomasin kumartuvan hänen puoleensa ja tunsi tämän pyyhkäisevän tyytyväisen näköisenä hänen suupieltään ja nipistävän hänen kovakouraisesta käsittelystä turvonnutta rinnanpäätään. ”Sinulla on taivaallinen suu kultaseni, mutten malta odottaa, että pääsen naimaan sinua.”

Katariina ei osannut kuin tuijottaa miehen perään ja sitten kyyneleet alkoivat valua hänen poskiaan pitkin. Lev käveli divaanin eteen ja katsoi häntä suoraan silmiin. Hän ei koskaan ollut nähnyt sellaista vihaa kenenkään silmissä. ”Kun minä palaan Damaskoksesta, sinä muutat täältä helvettiin ja menet siihen huorataloon töihin niin kuin sanoin. Keimaile kenelle haluat ja pane ketä haluat. Minua ei voisi enää vähempää kiinnostaa.”