SATAKIELI 12

Katariina toipui illasta Thomasin ja Levin kanssa hitaasti. Hän oli jäänyt yksin kirjastoon, kun Lev oli lähtenyt huoneesta ja maannut divaanilla pitkän hetken. Hän ei käsittänyt, mitä oli tapahtunut. Hän oli aina ollut seksuaalisesti pidättyväinen ja 36-vuotiaanakin vielä melkoisen kokematon. Ja nyt hän antoi kahden miehen tehdä hänelle, mitä he mielivät ja nautti siitä. 

Hän kokosi itsensä, suoristi pukunsa ja käveli horjuen huoneeseensa. Hänen ruumiinsa oli tyydytetty, mutta sydän itki verta. Miksi Lev oli ollut niin vihainen? Hänhän oli vain flirttaillut Thomasin kanssa. Ja suudelmaa mies ei ollut nähnyt, eikä sitä, että Thomas oli koskettanut häntä, ellei…Katariina tajusi samassa: Gennadi. Mieshän oli kuin Levin varjo ja oli varmasti kertonut Thomasin lähennelleen häntä. Katariina oli ollut otettu, mutta Thomasin kosketus ei saanut häntä palamaan samalla tavalla kuin Levin – paitsi silloin, kun Lev katseli häntä toisen miehen sylissä.

Silloin hän oli ollut kiihottunut. Luuliko Lev nyt, että hän halusi maata Thomasin kanssa samalla tavalla kuin Levin? Ja miksi pirussa tämä oli niin vaikeaa? Hänhän oli juuri päättänyt häipyä Pietarista. Miksi loukkaantua miehelle, joka kiristi häntä, piti häntä vankina ja jakoi häntä näköjään leikkikaluksi, miten sattui huvittamaan. Ei hän pakottanut, kuiskasi pieni ääni Katariinan korvaan. Minun on puhuttava Levin kanssa, kun hän palaa, Katariina päätti.

Kun aamu koitti, Katariina nukahti hetkeksi levottomaan uneen. Hän heräsi vasta puoli yhdentoista aikaan ja käveli olohuoneeseen. Gennadia ei näkynyt. Tämä oli varmaankin matkustanut Levin kanssa aamusta, mutta paikalla oli toinen mies, jonka Katariina muisteli olevan Dimitri. Hän viittoi Katariinan luokseen ja ojensi hänelle kirjeen ja avaimet. Kirje oli Leviltä. Tämän suuret isot kirjaimet ja täsmälliset pienet kirjaimet kertoivat, että hän oli muuttanut mielensä ja halusi Katariinan muuttavan pois välittömästi asuntoon, jonka osoite oli kirjeen lopussa. Irina perehdyttäisi hänet työhön, eikä hänellä olisi hätää, jos hän toimisi kuten oli sovittu. 

Ei hyvästejä, ei lämmintä sanaa, pelkkiä kylmiä lauseita ja ohjeita. Katariinalla ei ollut vaihtoehtoja. Hän istui katsomassa, kun Levin henkilökunta tyhjensi hänen vaatekaappinsa ja tavaransa kahteen suureen matkalaukkuun ja ohjasi hänet sitten parin tunnin päästä alhaalla odottavaan autoon. He ajoivat toiselle puolelle kaupunkia. Seutu näytti varakkaalta ja oli eräs suurista Nevskiin risteävistä kaduista ja talo, jonka eteen he pysähtyivät näytti olevan kolmikerroksinen. Alakerrassa oli ilmeisesti yökerho, joka nyt oli suljettu ja Katariina ohjattiin yläkertaan. Irina otti hänet vastaan tiukkaakin tiukemmassa pikkumustassa, mutta ystävällisesti kuten aina. Hän suuteli Katariinan poskea ja istutti hänet juomaan teetä.

”Oliko Lev hankala?”, hän kysyi ilman ivan tai vahingonilon häivääkään.

”Sitä tuskin voi kutsua sanalla hankala”, Katariina vastasi edelleen lamaantuneena siitä, mitä oli tapahtunut. ”Hän oli raivoissaan ja heitti minut ulos”, hän jatkoi.

”Voi älä sure kultaseni, Lev suuttuu helposti. Hän ei rakastu kehenkään pysyvästi, mutta jää aina yleensä hyviin väleihin naistensa kanssa. Olen varma, että saatte puhuttua välinne asiallisiksi”, Irina lohdutti.

Minä en halua olla asiallinen! Minä haluan..! Minä haluan…! Katariina yritti olla päättämättä päässään soivaa lausetta, mutta se tuli silti. Minä haluan, että hän rakastaa minua! Vain minua!

Siinä Irinan katsellessa hän sitten purskahti itkuun. ”Minä rakastan häntä, Irina”, hän nyyhkytti. ”Yritin eilen tehdä häntä mustasukkaiseksi enkä voi sietää sitä, että hän kiristää minua, mutta minä rakastan häntä silti. Minä en halua olla asiallinen!”

Irina otti Katariinan käden käteensä ja puristi sitä hellästi. ”Leviä rakastavat lukemattomat naiset Katariina”, hän sanoi. Mutta hän on solovei, satakieli – lintu. Lintua ei voi kahlita, se lentää.” Kyyneltensä läpikin Katariinaa huvitti Irinan dramaattinen slaavilainen tapa ilmaista itseään. Toisaalta se kuulosti täysin sopivalta. 

”Katariina, kuuntele minua. Tämä on hyvä työpaikka. Saat omaa rahaa ja jos et uhmaa Leviä, kaikki sujuu hyvin. Ota rakastaja pian, niin suurin suru hälvenee. Sinulle ei kukaan maksa seksistä, minä lupaan ja vakuutan. Järjestän sinut venäjän kielen koulutukseen ja jo huomisesta voit seurata, miten haastattelen tyttöjä.”

Katariina nyökkäili tajuamatta puoliakaan. Jonkin ajan kuluttua Irina vei hänet kauniisti sisustettuun huoneistoon, jonka olohuoneessa oli vanhoja tammihuonekaluja ja paksut itämaiset matot. Lisäksi asunnossa oli iso moderni keittiö ja makuuhuone, joka sai Katariinan punehtumaan. Se oli sisustettu punaisen eri sävyin ja sai hänet Irinan vakuutteluista huolimatta ajattelemaan bordellia.

Viikot kuluivat eikä Katariina kuullut Levistä sanaakaan. Hän ei tiennyt, oliko mies palannut vai ei, mutta hän istui tottelevaisesti venäjän kielen yksityisopetuksessa ja eteni hyvää vauhtia. Opettaja oli venäläinen pieni mies, joka puhui englantia kömpelösti ja Katariinalla oli hyvä kielipää. Irinan työn seuraaminen oli silti yhä vaivalloista. Hän puhui tytöille venäjää tai englantia, mutta kyseli Katariinan mielestä nolostuttavia kysymyksiä ja mittaili tyttöjä koko ajan silmillään ja välistä kiersi näiden ympäri kuin haukka saalistaan. Kun Katariina yritti kysellä Irinalta haastatteluista, tämä kohautti olkapäitään ja sanoi keskustelevansa hänen kanssaan, kun hän olisi nähnyt Irinan mielestä tarpeeksi.

Rantanen kävi Katariinan mielessä silloin tällöin, mutta hän ei ottanut ratkaisevaa askelta. Hän ei ollut varma, toivoiko hän edelleen, että Lev pyörtäisi päätöksensä vai oliko hän alkanut viihtyä Venäjällä tässä kummallisessa ympäristössä. Eräänä iltana hän lopulta kyllästyi istumaan yksinään asunnossaan ja päätti lähteä alakerran kuulemma kuuluisaan ja ylelliseen yökerhoon. Irina oli aikeissa lähteä myös, joten hän tuntisi sieltä edes yhden ihmisen. 

Katariina puki päälleen valkoisen puvun, jonka oli pakottanut Levin ostamaan silloin, kun he olivat tulleet Pietariin. Se oli lyhyempi kuin hän muisti, mutta kangas oli hienoa silkkiä ja puvun yhden olkaimen päältä laskeutui kauniina laskoksina ryöppy samaa valkeaa kangasta sekä etu- että takapuolelle, joka ulottui puvun helmaan saakka. Katariina kiinnitti suuret hopeiset korvarenkaat korviinsa ja antoi tukkansa valua vapaana olkapäilleen. 

Vaikka oli vasta alkuilta, paikassa oli jo tungosta. Irina oli kuitenkin paikalla kirkkaan punaisessa olkaimettomassa mekossa ja tarjosi hänelle heti margaritan. Alkoholi helpotti heti Katariinan ujoutta ja hetken päästä hän jo jutteli vilkkaasti muutaman ulkomaalaisen miehen kanssa. 

Sitten hän näki Levin. Katariinan sydän tuntui jysähtävän hänen vatsanpohjaansa. Hänen ensireaktionsa oli juosta miehen luo, heittäytyä tämän kaulaan ja rukoilla tältä anteeksiantoa. Hän sulki silmänsä, puri huultaan ja hörppäsi lasinsa tyhjäksi. Sitten hän katsoi uudestaan. Lev oli pukeutunut rennommin kuin tavallisesti. Tällä oli vain ohut pitkähihainen musta pusero ja mustat farkut ja halu ampaisi Katariinan läpi kuin luoti. Hän oli niin keskittynyt tuijottamaan miestä, ettei huomannut mitään muuta ennen kuin Lev kumartui ja nauroi jollekin. Hänen kainalossaan oli suloinen vaaleaverikkö, pieni, siro, suurisilmäinen kaunotar, joka oli painanut kätensä miehen rinnalle omistajan elkein. Katariinan siinä katsellessa, Lev painoi hellän suudelman tytön huulille ja toinen luoti ampui Katariinan lävitse. Tällä kertaa se oli raivokasta mustasukkaisuutta. Hän oli saanut vastauksen kysymykseensä. 

Katariina nousi pöydästä ja sanoi Irinalle: ”Minua väsyttää, taidan lähteä kotiin.” ”Mutta meillähän on niin hauskaa!”, Irina vastusteli. Katariina hymyili ja syytti päänsärkyä. Sitten hän asteli kotiinsa.

—————————–

Seuraavat päivät kuluivat kuin usvassa, kunnes Katariina päätti ottaa itseään niskasta kiinni. ”Irina. Minä luulen, että olen valmis ottamaan rakastajan. Mutta minulla eräs tietty mies mielessäni”, hän sanoi. Irina hymyili aurinkoisesti Katariinalle. ”Niin sitä pitää!”, hän kehui. ”Kuka olisi sitten tämä toiveitten rakastaja?”

”Minä en tiedä hänestä muuta kuin että hän oli Levin luona yhtenä iltana ja hänen nimensä on Thomas. Britti, luullakseni. Pitkä, ruskeatukkainen, vihreät silmät.” Irina virnisti Katariinalle. ”Vai Thomas. Voi Katariina, Thomas on todella paha poika. Sinulla taitaa olla taipumus pitää sellaisista vai mitä?”

”Sinä siis tunnet hänet?”, Katariina kysyi. ”Kyllä vain. Hän on…Levin ja monen muun niin sanottu salkunhoitaja. Rahamies. Muttei tylsä sellainen. Haluatko hänen puhelinnumeronsa? Me kävimme ulkona yhdessä vuosia sitten ja vähän seurustelimmekin, mutta siitä on ikuisuus. Tyttömäistä ihastusta.”

Katariina sai puhelinnumeron ja otti loppupäivän vapaata. Hänen kätensä vapisi, kun hän valitsi Thomasin numeron. Mies vastasi kahden hälytyksen jälkeen. ”Hei Thomas, täällä on Katariina”, Katariina aloitti. Thomas muisti hänet heti. ”Joko Lev on päästänyt sinut otteestaan, kultaseni?”, Thomas kiusoitteli ja Katariina värähti mielessään kuva Levistä ja vaaleaveriköstä. ”Kaikki sellainen on ohi”, hän vakuutti. ”Ajattelin kysyä, haluaisitko tavata kun seuraavan kerran tulet Pietariin.” 

”Mutta minähän olen melkein Pietarissa”, Thomas nauroi. ”Olen tällä hetkellä Tallinnassa, mutta saan asiani hoidettua tänään ja jos haluat, voimme tavata jo tänä iltana.” ”Se olisi ihanaa”, Katariina sanoi ja annosteli ääneensä sopivan määrän lämpöä. ”Missä me sitten tapaamme, pikkuinen?”

Katariina mietti hetken ja muisti sitten, että hän oli jo harrastanut seksiä tämän miehen kanssa. ”Tulisitko asuntooni”, hän ehdotti rohkeasti. ”Totta kai”, mies vastasi ja Katariina olisi voinut vannoa, että hänen äänensä oli hieman käheä.

—————————–

Katariina valmistautui iltaan huolella. Hän ajeli säärikarvansa, siisti nyttemmin aina paljaana pitämänsä jalkovälinsä, hieroi itseensä laventelilta tuoksuvaa voidetta ja meikkasi kasvonsa huolella mutta sopivan huomaamattomasti. Jännitys nipisteli hänen vatsanpohjassaan – ja jokin, joka muistutti pelkoa, mutta hän ei antanut periksi. Jos Lev oli päässyt eteenpäin, hänenkin olisi pakko päästä. Ja Thomas oli epäilemättä hyvä sängyssä. 

Hän valitsi kerrankin hävyttömimmän asun, joka hänen vaatekaappiinsa oli joutunut. Se oli sama punainen puku, jota hän oli kokeillut aikoinaan hirsihuvilassa. Se, joka ylsi hädin tuskin takapuolen alle ja joka paljasti hänen selkänsä aina takapuolen yläosaan asti. Vaikka etupuoli olikin säädyllisempi, hän ei voinut pukea tähänkään pukuun rintaliivejä ja kangas oli vielä ohuempaa kuin sen vihreän mekon, joka hänellä oli ollut yllään viimeisenä iltana Levin luona. Hän halusi näyttää siltä, että hän oli laittautunut miestä varten, seksiä varten ja siltä hän totisesti näytti. Vielä pari punaisia avokkaita ja hän istui odottamaan. Pöydällä oli pullo viskiä ja vodkaa, jos Thomas haluaisi juoda lasillisen. Katariina oli ottanut jo vodkatujauksen eikä aikonut ottaa muuta.

Kun ovisummeri sitten soi, Katariina käveli päättäväisesti avaamaan oven. Thomas ilmestyi ovelle hyvin brittiläisen näköisessä asussa. Hänellä oli kullanruskea kolmiosainen tweed-puku, joka sopi hänen hiuksiinsa ja silmiinsä loistavasti ja hänen huulillaan oli kiusoitteleva hymy. ”Luulin, ettet voisi enää näyttää houkuttelevammalta, mutta olin väärässä. Olen niin iloinen, että soitit.”

Thomas katseli häntä hetken päästä jalkoihin ja Katariina värähti nähdessään, millainen nälkä miehen silmistä kuvastui, kun hän nosti sitten katseensa takaisin Katariinan silmiin. Katariina kääntyi ja sanoi: ”Haluatko jotain juotavaa..?” ”Voi helvetti”, hän kuuli takaansa eikä ehtinyt kääntyä, kun hän tunsi Thomasin käden liukuvan hänen paljaalta niskaltaan alas, alas, alas, kunnes hänen lämpimät sormensa tavoittivat puvun kankaan. Siitä miehen käsi jatkoi kankaan päällä hänen takapuolelleen. 

”Sinulla ei taida olla mitään tämän kankaanpalasen alla vai mitä?”, Thomas kysyi käheästi. Katariinan vatsassa muljahti himoa ja ehkä pieni annos pelkoa, mutta hän ei väistänyt. ”Ei”, hän myönsi. Thomas painautui häntä vasten takaapäin ja Katariina tunsi takapuoltansa vasten kivikovan kalun. ”Makuuhuoneeseen”, Thomas sanoi ja työnsi Katariinan edellään tämän osoittamaan suuntaan. 

He ehtivät tuskin ovesta sisään kun mies oli kääntänyt Katariinan ympäri ja tempaissut puvun yläosan tämän päältä. ”Tätähän sinä haluat vai mitä?”, hän kysyi. Katariina nyökkäsi. Mies vetäisi alaosankin pois, niin että puku putosi hänen nilkkoihinsa ja pyöritti häntä ympäri pitäen häntä kiinni vyötäröstä. ”Sinulla on niin ihana vartalo. Minä nussin sinulta tajun kankaalle, kulta.”

Thomas ohjasi Katariinan seinää vasten siten, että hänen rintansa painautuivat tapettia vasten ja levitti hänen jalkojaan, jotka olivat edelleen korkokengissä. Mies puristeli hänen pakaroitaan, nipisteli ja hieroi hänen reisiään, ensin ulkopuolelta, sitten kädet liukuivat sisäpuolelle. Hän veti naisen lantiota taaksepäin ja levitti Katariinan jalat niin auki, että kun hän polvistui hänen taakseen, hänellä oli täydellinen näkymä Katariinan paljaasen jalkoväliin, jonka häpyhuulet olivat hiukan raollaan. 

Katariina yritti olla ajattelematta Leviä. Hän oli kiihottunut ja se oli hyvä. Mutta hän kuvitteli Levin katsovan heitä ja se oli paha. Kun hän muisti vihaiset mustat silmät, kuumuus tulvahti hänen jalkoväliinsä ja jos hän olikin jo hiukan kostunut, nyt hän oli märkä. Myös Thomas huomasi sen. ”Olet niin kiihottava, kun sinua tuskin tarvitsee koskettaa ja…”, hän antoi sormiensa liukua Katariinan märässä raossa ja levitti kosteutta tämän turvonneille häpyhuulille. 

Thomas otti kiinni hänen reisistään ja äkkiä Katariina tunsi miehen suun jalkovälissään. Kieli lipoi hänen nesteitään ja vaistomaisesti Katariina kaartoi selkäänsä ja tarjosi itseään paremmin esille. Ensin hän tunsi pelkän kielenkärjen, sitten koko kielen nuolevan häntä, hampaiden haukkaavan häpyhuulta ja Katariina alkoi kiemurrella. Se tuntui hyvältä. Niin hyvältä. Sitten Thomasin kädet levittivät hänen pakaroitaan ja hän alkoi nuolla hänen vakoaan pakaroiden välissä, kunnes palasi häpyhuulille. 

Kun sormi sujahti Katariinan sisään, hän inahti malttamattomana. Jossain taustalla hän näki mustat silmät jälleen, mutta työnsi ne päättäväisesti pois. Thomas nousi seisomaan hänen takanaan ja kuiskasi hänen korvaansa: ”Nyt minä kerron sinulle, mikä sinä olet, kultaseni. Sinä olet kiimainen narttu. Ja näin kiimainen narttu saa aina, mitä hän niin kovasti tarvitsee.” Thomasin sormi oli edelleen Katariinan sisällä ja hän otti sen pois vain kääntääkseen hänet itseään vasten. Katariina seisoi selin seinään ja Thomasin pää sukelsi imemään hänen rintojaan. ”Sinut on kultapieni tehty miesten käyttöön”, Thomas mutisi ja imi niin kovaa, että Katariina tunsi rinnanpään turpoavan suureksi ja kovaksi. 

Kun Thomas työnsi toisen sormensa hänen sisäänsä ja alkoi hieroa hänen klitoristaan, Katariina muisti, kuinka oli lauennut Levin kättä vasten joskus ikuisuus sitten ja silloin se tuli. Hän laukesi uudestaan, silmät kiinni, kyyneleet valuen ripsien välistä. Thomas murahti ja antoi hänen kiemurrella tweed-kangasta vasten. ”Yksi ilta sinun kanssasi ei todellakaan riitä”, hän sanoi ja kuljetti vapisevan Katariinan sängylle. Tuntui, kuin joku vieras olisi asunut hänen sisällään. Se halusi tehdä jotain, mitä hän itse ei halunnut, eikä hän osannut kieltää sitä tekemästä, mitä se halusi. Kun kyyneleet tyrehtyivät hän raotti silmiään ja katsoi riisuutuvaa Thomasia. 

Mies oli komea näky ja tuijotti häntä lasittunein katsein. ”Nyt minä otan sinut”, mies sanoi melkein uhkaavalla äänellä. Hänen kalunsa pompahti esiin boksereista ja Katariina nielaisi. Se oli lähes yhtä suuri kuin Levin, paksu, käyrä ja suonikas. Hän ei ollut muistanut yksityiskohtia edelliseltä kerralta, koska oli ollut niin kiihottunut tultuaan pannuksi sekä suuhun että pilluun samalla kertaa. 

Thomas laskeutui hänen päällensä ja suuteli häntä. Katariina maistoi itsensä ja antoi miehen kuljettaa kieltään hänen suussaan. Samalla Thomasin kädet kulkivat hänen vartalollaan ja hetken päästä tämän kullanruskea pää sukelsi taas kiusaamaan Katariinan rintoja. Parempi näin, Katariina ajatteli. Thomasin suuteleminen oli miellyttävää, mutta seksi oli huumaavaa. Mies nuoli ja imi Katariinan kaulaa ja puristi rintoja yhteen käsillään melkein kipeästi. Katariina kuvitteli Levin tyydyttämässä itseään heitä katsellessaan. Hänen rintansa kovettuivat kivikoviksi ja paisuivat Thomasin käsien alla ja mies voihkaisi.

”Minä en kestä enää, senkin ihana pieni lutka. Mies makasi jo hänen avonaisten reisiensä päällä, mutta ei heti työntynyt sisään. Hän puristi Katariinan rintoja yhä lujaa ja liikutti itseään naisen nyt jo läpimärkää vakoa vasten. Katariina tunsi, kuinka nesteet valuivat hänen reisilleen, kun Thomasin kova kulli liukui hänen häpyhuultensa välissä. ”Saatana, en ole tainnut koskaan saada näin kiimaista vittua”, mies mutisi karkeasti ja sitten hän tönäisi kalullaan Katariinan aukkoa. Katariina kirahti ja tarttui Thomasia lujemmin olkapäistä. 

Mies alkoi työntyä hänen sisäänsä hitaasti. Hänen kätensä puristivat edelleen Katariinan rintoja, hänen suunsa söi hänen kaulaansa ja kun paksu pitkä kalu oli koko vartta myöten Katariinan sisällä mies ähkäisi melkein tuskaisesti:”Nyt minä tiedän, mitä Lev sai. Herranjumala sinulla on tiukka tavara, kultapieni.” Levin nimen kuuleminen kiihotti Katariinaa sietämättömästi ja hän työnsi itseään lujemmin miehen lantiota vasten. Thomas alkoi liikkua edestakaisin, hitaasti.

”Minä en kestä kauaa”, Thomas huokaisi ja nosti sitten Katariinan sääret miehen olkapäille. ”Onneksi meillä on koko yö aikaa.”

Thomas tarttui Katariinaa vyötäröstä ja tuijotti hehkuvin silmin hänen kasvojaan, rintojaan ja jalkoväliä, johon hänen kalunsa oli uponnut. Hän alkoi työnnellä nopeammin ja nautinnolliset aallot alkoivat keikuttaa Katariinaa mukanaan. Mies todella taisi olla herkkänä, sillä hän piti tahdin koko ajan maltillisena. Katariina muisti raivon, jolla Lev oli nainut häntä viimeisen kerran ja kuiskasi: ”Kovempaa, ole kiltti”. Thomas ähkäisi ja alkoi naida lujempaa. Katariina sulki silmänsä ja tunsi kuinka hänen pillunsa tiukkeni ja tiukkeni, kunnes se tuntui kiertyvän kokoon Thomasin kalun ympärille ennen vääjämätöntä räjähdystä. ”Luoja auttakoon, minä en kestä enää, saatana”, Thomas karjahti ja samalla kun Katariina laukesi valtavaan orgasmiin, mies räjähti omaan kliimaksiinsa. 

Thomas ei tuntunut saavan hänestä tarpeekseen. Hän pani Katariinaa orgasminsa loppuun asti, mutta kului tuskin varttituntia, kun hän halusi hänet uudestaan. Hän laittoi Katariinan ottamaan suihin, kunnes käänsi hänet ja nussi häntä takaapäin ahnaasti ja kiroillen. Kerran hän nai naista rintojen väliin niin että kun hän laukesi, miehen sperma sykki Katariinan rinnoille ja kaulalle. Hän kuitenkin piti koko ajan huolen siitä, että myös Katariina nautti.

Viidennellä kerralla hän käänsi taas Katariinan kontilleen. Katariina oli jo nautinnon ja inhon sekaisessa horroksessa. Hänestä tuntui, ettei häntä koskaan ollut käytetty niin perusteellisesti. Kun hän oli rakastellut Levin kanssa koko yön – vai oliko se ollut vain seksiä sittenkin – hän ei ollut huomannut ajan kulua ja hänestä oli tuntunut siltä, että mies oli välittänyt muustakin kuin hänen ruumiistaan. Thomas ei välittänyt. Tämä oli vain seksiä. Hyvää seksiä, mutta siltikin vain seksiä.

Mutta tämäkin oli riitti. Tuntui hyvältä, että joku halusi hänen ruumistaan niin kovasti. Ja hän kieltäytyi ajattelemasta sitä tosiasiaa, että koko yön aikana Lev oli ollut mukana tässä näytelmässä hänen mielessään. Hän oli hikinen, orgasmeistaan sekaisin ja kun Thomas asettui hänen taaksensa, hän ajatteli, että mies halusi hänet taas takaapäin. Hän halusikin. Mutta tällä kertaa hän työnsi kalunsa kärjen Katariinan peräreikää vasten. 

”Ei, minä en ole koskaan..” Thomas pysähtyi hetkeksi ja hankasi kovaa kaluaan Katariinan jo kirkuvanpunaisessa ja turvonneessa märässä lihassa. ”Eikö sinua ole naitu perseeseen?”, mies kysyi karheasti. ”Minä lupaan, se on ihanaa”, hän sanoi, kasteli kalunsa Katariinan mehuissa ja alkoi ujuttaa paksua elintään Katariinan anukseen. Tunne oli outo, ja Katariina jäykistyi. ”Rentoudu, pikkuinen.”, Thomas kehotti ja Katariina yritti parhaansa. Vähä vähältä miehen kalu upposi Katariinan peräaukkoon. Hän oli niin täynnä, hänen mielessään välähti. 

Thomasin kädet kulkivat Katariinan purruilla, imetyillä, turvonneilla rinnoilla ja sitten hän hivutti kätensä naisen klitorikselle. Ensimmäinen työntäisy oli lempeä ja Thomas huokaisi pitkään. ”Sinulla on kireämpi neitsytperse kuin kellään. Voi luoja, minä en lähde täältä ikinä. Katherine, sinä olet niin tiukka, niin halukas, niin uskomattoman märkä…” 

Ensimmäistä kertaa Katariina unohti Levin. Thomasin sormet hieroivat taitavasti hänen klitoristaan ja häpyhuuliaan ja paine peräaukossa tuntui osin kivuliaalta osin nautinnolliselta. Kun mies alkoi liikkua, Katariina huudahti yllätyksestä ja nautinnosta. Mies pysähtyi hetkeksi ja sanoi: ”Tässä on tuohon sinun himokkaaseen pikku pilluusikin jotain..” Thomas työnsi kaksi sormeaan Katariinan sisään ja alkoi hieroa jo äärimmäisen arkaa klitorista hellästi. ”Nai sitten”, hän kehotti käheästi. Thomas ei tarvinnut enempää. Hän piteli toisella kädellä Katariinaa lanteista ja liikutti sormiaan edes takaisin samassa tahdissa peräaukkoon uppoavan kalun kanssa. Katariina ei tarvinnut paljoa. Hän oli niin herkkänä, niin turvoksissa ja arkana ja niin uuden kokemuksen haltioissa, että hän laukesi ties kuinka monetta kertaa, tällä kertaa huutaen, purren tyynyä ja nyyhkyttäen. 

Thomas jatkoi vielä hetken, otti sormensa pois Katariinan sisältä ja tarttui naista tiukasti lanteista. ”Oletko sinä huora, Katherine?”, hän karjaisi yhtäkkiä. ”Olen!”, Katariina uikutti ajattelematta mitään, vieläkin kouristustensa keskellä. ”Maksetaanko huoralle palkkaa?”, Thomas ärisi. ”Kyllä!”, Katariina ulvahti käsittämättä kunnolla, mitä sanoi. ”Nussiiko huora myös minun ystäviäni jos käsken?” Katariinaa pyörrytti ja hän vain myönteli. ”Kyllä!” Enempää Thomas ei tarvinnut. Hän laukesi karjahtaen ja Katariina tunsi kuumat suihkaukset peräaukossaan, kun valtava lasti spermaa upposi hänen peräaukkoonsa ja alkoi valua hänestä ulos kun mies vetäytyi pois.

Tämän jälkeen Katariina oli ilmeisesti nukahtanut. Hän heräsi siihen, että Thomas puisteli hänen olkapäätään jo täysissä pukeissa. 

”Minun täytyy valitettavasti lähteä”, hän sanoi. ”Yö oli upea pikku huora, sinä olet omaa luokkaasi”, hän lisäsi ja suuteli Katariinaa suulle. Katariina hätkähti törkeästä sanaa. ”Minä otan yhteyttä”, mies vielä lupasi ja Katariina käännähti vuoteellaan ja avasi silmänsä kunnolla.

Hän tunsi jonkinlaista tyydytyksen kaltaista tunnetta ja samaan aikaan häntä kadutti ja inhotti. Häntä ärsytti, että Lev oli ollut melkein koko yön mukana siinä, mitä he olivat tehneet. Se ei kuulunut suunnitelmaan ja Katariinan olisi parasta uskoa, että kaikki hänen ja Satakielen välillä oli ohi. Hän lepäsi vielä pari tuntia ja nousi sitten sängystä paikat kipeinä. 

Ensimmäinen asia, jonka hän huomasi, oli kirjekuori yöpöydällä. Hän kurkisti sen sisään ja siellä oli käteistä. Iso kasa käteistä. Katariinaa kylmäsi. Thomas oli tarkoittanut, mitä oli sanonut. 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *