SATAKIELI 13

Thomasin lähdön jälkeen Katariina kävi suihkussa, pukeutui ja marssi kirjekuori kädessään alempaan kerrokseen, Irinan huoneiston ovelle. Irina tervehti häntä iloisesti. ”Minulla on hieman krapula, meni pitkään eilen…”, hän virnisti. 

”Thomas antoi minulle rahaa”, Katariina aloitti kiertelemättä. 

”Ah, hän pitää roolileikeistä. Sellaisista, jotka vaikuttavat mahdollisimman tosilta. Minähän sanoin, että hän on paha poika.”

”Mutta minä en ole…”

”Kysyikö hän sinulta lupaa?”

Katariina muisti kesken seksin huudetun kysymyksen ja punastui. ”Tavallaan, mutta..”

”No sittenhän siinä ei ole mitään…”

”Irina. Minulla on kauhea olo”, Katariina nieleskeli ja istahti sohvalle. ”Minä halusin kostaa Leville. Se oli hyvää. Seksi siis, mutta niin raakaa…ja ja minä kuvittelin Leviä koko ajan mielessäni. Ja sitten lupasin seksin lomassa, että Thomasin ystävätkin saavat…”, hänen äänensä haipui olemattomiin.

”Oho..”, oli kaikki, mitä Irina sanoi. ”No, sinun ovellesi voi ilmestyä joku…hm..herrasmies, mutta soitat nyt vain Thomasille ja sanot, että se ei käy. Enkä usko, että hän tarkoitti sitä.”

Samassa Katariina huomasi sohvapöydällä valkoista jauhetta. ”Irina”, hän kysyi varovaisella äänellä. ”Käytätkö sinä huumeita?” Irina nauroi ja sanoi: ”Joskus, huvikseni. Tämä on parasta kokaiinia, mitä Pietarista löytyy. Nyt kun olet noin surkeana, ota pieni annos.”

”Minä en käytä…”, Katariina aloitti, mutta hänen sydämensä oli raskas ja hän tunsi itsensä vieraaksi ja likaiseksi. Mitäpä hän ei enää kokeilisi. 

”Hyvä on”, hän sanoi kyyneleet silmissään ja Irina näytti, kuinka ainetta nuuskattiin ja järjesti pöydälle valkoisen viivan.

Katariina nuuskaisi ainetta nenään ja aivasti. Melkein heti hänen olonsa tuntui paremmalta ja kirkkaammalta. ”Saanko tätä vähän itselleni?”, hän kysyi oudon iloisena Irinalta. Irina siristi vähän silmiään, mutta myöntyi. ”Minä annan sen verran, ettet saa ainakaan yliannostusta. Mutta ole varovainen silti.” Katariina rupatteli vilkkaasti hetken ajan Irinan kanssa ja lähti sitten pieni valkoinen pussukka mukanaan. Heti kotona hän nuuhkaisi ainetta vähän lisää. Hän yritti soittaa Thomasille, muttei tavoittanut tätä.

Sitten hän lepäsi sohvallaan mukavan pyörryksissä, kunnes häntä alkoi haluttaa seksiä. Hän muisteli kuulleensa, että kokaiini lisäsi seksihaluja ja tirskui itsekseen. Aivan kuin hän tarvitsisi siinä apua. Katariina asteli suihkuun ja hänen oli aivan pakko tyydyttää itsensä, vaikka Thomasin lähdöstä oli vasta tunteja. Kun ovisummeri soi, hän hätkähti ja veti ylleen nopeasti silkkisen aamutakkinsa ja pyöräytti hiuksensa pyyhkeeseen.

Oven takana oli täysin tuntematon mies. Hyvin pitkä, hoikka ja vaalea, suurinenäinen ja hänen kasvonsa olivat ennemmin ilmeikkäät kuin komeat. Hänen harmaat silmänsä olivat viileät ja hän tarkasteli Katariinaa päästä varpaisiin. ”Minä olen Sven”, mies esittäytyi ja asteli sisään. ”Thomasin ystävä”, hän lisäsi. Katariiinan pää ei tuntunut toimivan yhtään, häntä vain huvitti. ”Joko Thomas haluaa parittaa minua jollekin kaverilleen?”, hän vastasi oudon huvittuneena. ”Hänhän lähti vasta itsekin.”

”Olin sopivasti Pietarissa. Ja olet kuulemma parasta, mitä voi saada.”

”Kuka sinä oikein olet edes?”, Katariina kysyi uteliaana.

”Minähän sanoin. Sven. Johdan ruotsalaista rakennusliikettä.”

Samalla kun mies puhui, hän käveli kiinni Katariinaan ja avasi tämän aamutakin. ”No jopas jotakin…”, mies hymyili ja silitti Katariinan rinnankärkeä, joka oli yhä punainen ja suuri kuin mansikka.

”Thomas on tosiaan tainnut käsitellä sinua. Tästä on hyvä jatkaa.”

Katariinan kieli oli juuttunut kitalakeen. Oliko tuo mies tosissaan? Ilmeisesti, hän sitten päätteli, kun tämä alkoi aukoa paitaansa ja pudotti aamutakin Katariinan harteilta. Kokaiinin herättämä seksuaalinen himo kiersi hänen suonissaan ja päässä ei oikein liikkunut mitään. Kun Sven nosti hänet syliinsä ja kantoi hänet sohvalle, Katariina antoi kaiken tapahtua.

Mies asetti hänet syliinsä hajareisin, ja hieroi hänen kipeitä rintojaan. ”Sattuuko pikkuinen?”, hän kysyi ja Katariina nyökkäsi. Mies nousi, meni kylpyhuoneeseen ja haki purkin Katariinan vartalovoidetta. Hän palasi sohvalle, asetti Katariinan samaan asentoon ja alkoi levittää rasvaa naisen rinnoille. Katariinan vartalo toimi kuin itsestään. Hän ei osannut ajatella, antoi vain Svenin käsien liukua hänen rinnoillaan ja sitten vatsalle ja lopulta jalkoväliin. Mies lisäsi voidetta ja hieroi sitä Katariinan häpyhuuliin ja lopulta työnsi sormensa hänen sisäänsä. 

”Hmmmm…taidat olla ihan umpeen naitu, kultapieni”, hän mumisi. Jostain sohvalle heittämänsä takin laskoksista hän kaivoi esiin metallisen esineen. ”Katsotaanpa”, hän sitten sanoi viileät silmät hieman kavenneina. Katariina huomasi, että miehen kädessä oli teräksinen hieromasauva. Ei kulunut sekuntiakaan, kun viileä sauva oli uponnut Katariinan sisään ja samassa se alkoi värähdellä. Katariina kirkaisi kimeästi ja sai järjettömän suuren orgasmin, sellaisen, joita vain Lev oli hänelle lahjoittanut. Kokaiini, hän tajusi. Hänen pitäisi sanoa ei. Hän ei halunnut tätä. Hänen pitäisi tehdä jotain. Mutta hän supisteli raivokkaasti ja tunsi kuinka Sven hieroi hellästi hänen rasvaisia rinnanpäitään. 

”Thomas oli oikeassa. Sinut on luotu tähän.”

Mies avasi vyönsä ja sanoi:

”Minulla on valitettavasti vain vähän aikaa, mutta aion totisesti kokeilla sinua edes kerran, Katariina”, hän sanoi ja pitkä, jäykkä kalu pompahti miehen housuista esiin. Hän otti kiinni Katariinan lantiosta ja hieroi hetken hänen häpyhuuliaan. Katariinan jalkoväli oli märkä ja rasvainen ja kun Svenin kalu alkoi työntyä hitaasti sentti sentiltä hänen sisälleen, hän haukkoi henkeään. ”Umpeen naitu, minähän sanoin…minähän tuskin mahdun…”

Siinä samassa ovi rysähti auki. Katariina ei tajunnut muuta kuin että hänen tukkaansa tartuttiin takaapäin ja että hän lensi lattialle kuin märkä rätti. Hänen päässään pyöri sekä kokaiini, outo tyydyttätön himo ja matolle syöksymisen tuottama pudotuksen tunne. ”Nyt helvettiin täältä niin kuin olisi jo!”, hän kuuli niin kovan karjaisun, että hänen korvansa tuntuivat menevän lukkoon. Mutta hän tunnisti Levin äänen.

Katariina nousi matolta istumaan ja näki, kuinka Lev jymäytti nyrkkinsä Svenin naamaan. Verta purskahti miehen nenästä ja tämä huusi kivusta.

”Thomas sanoi, että…”, Sven yritti selittää ja haukkoi henkeään, kun Lev veti esiin pistoolin ja painoi sen Svenin ohimolle samalla, kun hän riepotti miestä niskasta kohti ovea. ”Thomas saa sanoa, mitä vittua haluaa. Sano hänelle, että jos hän tai sinä tulette lähellekin Katariinaa, niin minä tapan teidät omin käsin.”

Vaikka Sven oli varmasti yhtä pitkä kuin Lev, näytti siltä kuin Lev olisi käsitellyt räsynukkea. Kului vain muutama sekunti, kun hän oli heittänyt miehen ulos. Sitten hän käänsi hurjistuneen katseensa Katariinaan. Katariina vapisi yhä alastomana lattialla, mutta hänen päänsä tuntui kevyeltä. Häntä itketti ja nauratti yhtä aikaa eikä hän olisi voinut olla onnellisempi. Vain siksi että Lev oli täällä. Katariina ei kiinnittänyt mitään huomiota Levin raivostuneisiin silmiin, vaan nousi lattialta ja käveli tämän syliin ja alkoi itkeä.

Mies tuntui jäykistyvän ja antoi hänen vapista ja nyyhkyttää rintaansa vasten hetken aikaa, ennen kuin työnsi hänet sohvalle. Sitten hän istui nojatuoliin ja sanoi ilkeästi. ”Mitä nyt? Itketkö rakastajasi perään, Katariina?”

”Mi-mi-tä sä välität? Ja tiedät mun…mun..?”, Katariina sopersi, eikä huomannut, kun mies antoi katseensa vaeltaa Katariinan alastomalla vartalolla. 

”Eihän minun tarvitse tietää. Näin omin silmin, kun tuon ruotsalaisen paskan kulli oli jo sisälläsi. Ja eilen Thomas on kuulemma viihdyttänyt sinua oikein kunnolla. Siltä sinä näytätkin. Huoralta.”

Katariina hätkähti kuin häntä olisi lyöty. Sitten hänen päähänsä tunkeutui kuva loputtomista viikoista yksin, sairaana surusta ja Levistä suutelemassa pientä vaaleaverikköä. Hän kohotti silmänsä Leviin ja jostain hän löysi ääneensä vihaista voimaa. ”Paraskin puhuja! Sä oot taatusti nainut näiden viikkojen aikana ties kuinka montaa naista ja sit tuut tänne moralisoimaan mun tekemisiä! Mä näin sut klubilla jonkin blondin kanssa! Oliko se yhtä hyvää kuin meidän seksi?! Vai parempaa?”

Lev jäykistyi ja Katariina tiesi osuneensa maaliin. Miehen poskipäät punehtuivat ja hänen raskasluomiset silmänsä siirtyivät Katariinasta ikkunaan. ”Ei heillä ollut mitään merkitystä”, hän mutisi kerrankin hieman hämmentyneen oloisena. 

”Heillä! Heillä? Ja mun pitäisi sitte elää kuin nunna vai? Sen jälkeen ku oot heittäny mut ulos ilman mitään syytä!”, Katariina kirkaisi raivoissaan ja hyökkäsi Levin kimppuun. Hän ehti raapaista miehen poskea ja läimäistä toisella kädellään ennen kuin mies nappasi hänen ranteensa kiinni ja nykäisi hänet syliinsä. ”Ilman syytä?”, hän murahti ja hänen silmänsä kimmelsivät taas vihaisina. ”Sinä flirttailit Thomasin kanssa koko illan ja sitten Gennadi saa teidät kiinni kähmimässä toisianne!”

”Thomas kähmi, mä en! Mulla oli vaan vähän hauskaa!”

”No minulla EI!”, Lev ärähti ja näytti sitten siltä kuin olisi vähän tolaltaan omista sanoistaan.

”Ja sitten pistit mut sen miehen syliin! Itse!”

”Sinä pidit siitä”, Lev murisi hyytävän kylmällä äänellä.

”Mä pidin siitä, kun sä katsoit. Luulin, et halusit katsoa. Koko viime yön mä kuvittelin että sä katsot mua, kun mä olin Thomasin kanssa.”

Katariina olisi voinut purra kieleensä, mutta kokaiini teki hänet puheliaaksi, ja kaikki mitä hän sanoi oli totta. Lyhyen hiljaisuuden jälkeen hän kysyi: ”Mitä sä teet täällä?”

”Irina soitti, kun oli kuullut jonkun tulevan nyt päivällä huoneistoosi. Hän kertoi Thomasista ja siitä, mitä olit kertonut hänelle. Thomas on sairas paskiainen. Tiedätkö, kuinka monelle hän olisi sinua parittanut, kun pyörit täällä huumepäissäsi, etkä tiedä mitä teet?”

Katariina nielaisi ja oli hiljaa. Hän kuuli, kuinka Lev huokaisi ja sanoi: ”Tule.” Hän veti Katariinan kylpyhuoneeseen ja riisuutui itsekin. Lev sääti veden niin kuumalle, kuin mahdollista ja veti Katariinan rintaansa vasten suihkun alle. Katariina sävähti kuumaa vettä, mutta sitten mies alkoi levittää saippuaa hänen iholleen. Levin kädet kulkivat hellinä hänen olkapäillään ja selällään, rinnoilla ja vatsalla. Hän juoksutti vettä Katariinan arassa jalkovälissä ja kyykistyi pesemään hänen reitensä ja säärensä. Kun hän oli valmis, hän suuteli Katariinaa, ensin hitaasti ja säyseästi, sitten kiihkeämmin niin, että heidän kielensä kohtasivat ja Katariina huokaisi, keho ja mieli väristen onnesta, jota ei ollut uskonut kokevansa enää koskaan.

Lev otti suunsa hänen huuliltaan ja painoi sen hänen korvalleen. Suihkun rummutus ja veden lorina täytti kylpyhuoneen ja miehen ääni oli hiljainen, mutta Katariina kuuli ja tunsi jokaisen hänen korvaansa vasten painetun käheän sanan.

”Anteeksi Jekaterina. Anna anteeksi. Minä olin hulluna mustasukkaisuudesta. Sinusta oli tulossa minulle heikkous. Minä yritin…päästä sinusta eroon ja kyllä, minulla oli naisia, mutta he…he eivät riitä. He eivät ole sinä. He eivät ole mitään. Enkä halua…en salli kenenkään muun koskevan sinuun. Enää kertaakaan.”

Katariina alkoi itkeä jälleen ja Lev piteli häntä kiinni itsessään, kunnes sammutti suihkun, kääri Katariinan pyyhkeisiin ja kantoi tämän sänkyyn. Hän kiipesi Katariinan viereen ja he lepäsivät siinä tunteja, sanomatta enää sanaakaan. Levin käsi silitti Katariinan ihoa ja Katariinan käsi ja suu vaelsi ihmetyksestä ja onnesta ymmyrkäisenä Levin voimakkaalla vartalolla. Hän oli tullut kotiin.