SATAKIELI 9

Kun Irina oli poistunut, Katariina kapusi Levin sylistä, veti peiton päällensä ja käänsi selkänsä miehelle. Hän oli järkyttynyt, miten hänestä oli muutamassa päivässä kuoriutunut niin himokas ja seksinkipeä, että hän teki sekuntiakaan miettimättä asioita, joita ei ollut koskaan unelmoinutkaan tekevänsä Teron tai parin aiemman poikaystävänsä kanssa. Mutta se ei kuitenkaan ollut suurin ongelma. Suurin ongelma – jättimäinen sellainen – oli se raivon aalto, joka hänet oli vallannut, kun hän oli nähnyt Irinan suutelevan Leviä.

Muutama päivä. Muutama surkea vangittu sekasortoinen päivä ja hän oli korviaan myöten rakastunut. Hän tunsi kyllä itsensä ja tiesi, että hän ei koskaan halunnut ketään ilman jonkinlaisia tunteita toista ihmista kohtaan. Levin kohdalla hän kaipasi ja himoitsi miestä niin, että tuntui, ettei hän enää ollut erillinen ihminen. Hän oli mennyt niin päästään sekaisin ihmisestä, jota ei oikeastaan edes tuntenut, että hän ei välittänyt miehen vähintäänkin kyseenalaisesta taustasta ja halusi vain päästä tämän lähelle ja ymmärtää tätä. Rakastaa tätä. Ja luoja häntä auttakoon, nussia tätä maailman loppuun asti.

Kyyneleet alkoivat virrata Katariinan poskia pitkin. Hän oli kusessa. Kusessa korviaan myöten miehen vuoksi, joka oli kaapannut hänet, ei luottanut häneen eikä näyttänyt juuri kunnioittavan häntä, hänen toiveitaan tai tarpeitaan  – muualla kuin makuuhuoneessa.

”Jekaterina”, Lev sanoi hiljaa ja kääntyi kyljelleen ja veti hänet itseään vasten. Katariina ei vastannut mitään, koska hänen itkuinen äänensä olisi paljastanut hänet saman tien. ”Sattuiko sinuun?”, hän kysyi sitten. Katariina puisti päätään, muttei sanonut mitään. Lev nousi kyynärpäänsä varaan ja nojasi Katariinan olkapään ylitse. ”Sinähän itket”, mies totesi ja hänen äänensävynsä lämpö ja huoli saivat Katariinan nyyhkytykset voimistumaan niin, että hänen olkapäänsä vavahtelivat.

Lev käänsi Katariinan itseään vasten ja nosti naisen sitten itsensä päälle, niin että Katariinan pää lepäsi Levin kaulaa vasten. Hän painoi Katariinan kädet olkapäilleen ja otti hänet vahvojen käsivarsiensa suojaan. Sitten hän veti peiton heidän yllensä.

”Anteeksi, että toin Irinan mukaan. Se oli ehkä liiottelua.”

”Mä en piittaa paskan vertaa sun muista naisista. Kunhan pidät ne erossa musta.”

”Ei Irina ole minun naiseni. Ainakaan enää.”

”Ai senkö takia se antoi sulle kuuman kielarin? Ehkä teillä oli omat bileenne ennen kuin otitte mut mukaan”, Katariina ärähti vihaisesti ja halusi saman tien purra kieleensä. 

Lev puristi häntä lujasti rintaansa vasten ja siveli toisella kädellään hänen selkäänsä niskasta aina pakaroihin saakka. Sitten hän pujotti kätensä Katariinan hiuksiin ja suuteli hänen päälakeaan. ”Sinä kuulostat mustasukkaiselta.” Levin ääni kuulosti pehmeältä ja vähän kiusoittelevalta. Katariina ei vastannut. Hän painoi kasvojaan Levin kaulaa vasten ja oli hetken aivan hiljaa. Sitten hän vastasi niin uhmakkaasti kuin osasi: ”Ehkä mä viettelen Gennadin tai jonkun muun täällä, kun sä oot töissä tai muualla.”

Lev kieräytti hänet saman tien alleen ja hänen suupielensä oli tiukka viiva ja silmät siristyneet pahaenteisesti.

”Sinä olet minun. Vain minun. Ainoa syy, että otin Irinan mukaan tänään on se, että sinä teet minut hulluksi. Haluaisin olla vuoteessa sinun kanssasi 24 tuntia joka viikonpäivä ja se ei vain käy. Se ei käy. Minulle itsekuri ja kontrolli on tärkeämpää kuin mikään muu, jo liiketoimieni takia. Ja sitten sinä ilmestyt tyhjästä. Tukka silkkiä, iho valkoista alabasteria, vartalo kuin Venuksella ja sellainen intohimo ihosi alla, että minusta tuntuu joka kerta, että palan poroksi sinun sylissäsi. Minä haluan sinua liikaa, enkä saa sinua mielestäni. Miten sinä kuvittelet, että viitsisin edes yrittää jotain hajutonta ja mautonta jonkin toisen naisen kanssa? Kun vaihtoehtona on saada sinut? Vaikka se olisi kuinka vaarallista. Sekä sinulle että minulle.”

Katariina tarkasteli Levin kasvoja ja hänen vihansa alkoi asettua. Mitä Lev oli sanonut, ei ehkä ollut rakkaudentunnustus, mutta Katariinasta tuntui, ettei mies helposti tunnustanut mitään heikkouksiaan kenellekään. 

”Mitä Irina tarkoitti, kun sanoi, että olen täydellinen?”

Lev siveli Katariinan huulia ja kaulalla tykyttävää suonta ja sanoi: ”Olin niin vihainen itselleni siitä, että en pysty vastustamaan sinua, että ajattelin tehdä sinusta erään…yritykseni keulakuvan. Sinut voisi kouluttaa siihen helposti ja sopiva ulkonäkö.” Katariina rypisti kulmiaan. ”Mitä sä tarkoitat?”

”Minulla on korkeatasoinen escort-palvelu, joka kaipaa johtajaa, sellaista joka osaa rekrytoida tasokkaita tyttöjä ja kouluttaa heitä.”

Katariina jäykistyi. ”Sä haluisit, et mä alan vetämään täällä jotain huorataloa?”, hän ärähti.

”Escort-palvelua”, Lev korjasi kärsivällisesti. ”Irina on samalla alalla ja halusin näyttää millainen luonnonlahjakkuus olet vuoteessa. Se oli ehkä huono ajatus ja tahallisen julmaa, mutta todisti oikeaksi sen, miten mielettömän kiimaiseksi sinut saa pienellä käsittelyllä. Sinä osaisit etsiä tytöt, joissa on samaa – intohimoa.” 

”Sä puhut tällaisia ja sit sanot, et mä en saa maata muiden kanssa!”

”Et sinä makaisikaan. Sinä makaisit minun kanssani. Yksityisoikeudella.”

Katariina vaikeni. ”Mä pääsen huomenna Suomeen. Mun elämä on Suomessa. Mä en ala minkään alamaailman kuninkaan palvelukseen Venäjällä.”

”Katsotaan sitä sitten huomenna”, Lev vastasi ja painoi päänsä Katariinan rintoja vasten ja siveli pehmeästi naisen kylkiä. Hän suuteli Katariinan solisluuta ja olkapäätä ja antoi sitten huultensa vaeltaa kosteaa poskea pitkin Katariinan suulle. Katariina sulki silmänsä ja kiersi käsivartensa Levin kaulaan. Mies ei ollut koskaan suudellut häntä niin hellästi ja samalla omistavasti ja Katariinan ripsien välistä alkoi puristua jälleen kyyneliä, varsinkin kun Lev siveli ja silitti hänen vartaloaan varovaisesti, melkein palvovasti. Tämä ei ole pelkkää seksiä, välähti Katariinan mielessä. Tämä on rakastelua, hän ehti päättää ajatuksensa, ennen kuin Levin kädet ja suu veivät hänet jälleen mukanaan sinne, minne vain hän osasi Katariinan viedä.