SEURALAINEN 11

Risto oli sanonut, että hän olisi Helsingissä vielä pari päivää ja halusi, että minä viettäisin kaiken vapaa-ajan, mitä hänellä oli, hänen kanssaan. Kävelin puolen päivän jälkeen ensin kotiin ja vaihdoin vaatteet hiukan vähemmän juhlaviin. Sitten yritin soittaa Axelille. Mies ei vastannut. Jätin viestin. Sanoin, että minulla olisi tärkeää asiaa ja että haluaisin puhua siitä hänen kanssaan kahden.

Odottelin aikani, mutta kun Axel ei soittanut takaisin, lähdin Ottomaaniin. Hän ilmestyisi sinne ennemmin tai myöhemmin. Ainakin kotiinsa. Pitäisin alakerran baarista silmällä liikennettä, jos hän ei olisi paikalla. Asettauduin ikkunapaikalle ja olin juuri ehtinyt juoda latteni loppuun, kun näin Axelin kävelevän ovesta sisään. Koko vartaloni meni sekaisin ja sydämeni hakkasi kuurouttavasti kuten aina, kun sain miehen näkyviini. Miehellä oli tavallista rennommat vaatteet kuin tavallisesti: ohut vaaleanvihreä villaneule, jonka alla oli kauluspaita ja vaaleansiniset farkut.

Suljin hetkeksi silmäni. Ajatus siitä, etten enää edes näkisi Axelia, teki niin kipeää, että tuntui kuin joku olisi vääntänyt ja kääntänyt rautakankea sisikunnassani. Kukaan ei ollut kuten hän. Pelkkä hänen mahtava kokonsa ja hiukan vaaraa uhkuva olemuksensa teki minut heikoksi. Sitten muistutin itseäni taas siitä, että mies ei tuntenut samoin. Olin ehkä hänen leikkikalunsa ja pidetty sellainen, mutta en edes tiennyt hänestä juuri mitään, eikä hän ollut koskaan yrittänytkään lähentyä minua millään tavoin.

Mies ei huomannut minua, joten kun hän suuntasi yläkertaan meneviin portaisiin, minä lähdin pöydästäni vauhdilla perään. 

– Axel!, huusin hänen peräänsä, kun yritin pysyä vauhdissa mukana korkokengilläni kun mies harppoi portaita kaksi kerrallaan.

Mies kääntyi ja silmäsi minua välinpitämättömän näköisenä. 

– Olit jättäny viestin, hän sitten vain totesi. 

– Mun tarvii jutella sun kans.

– Jos se nörtti haluaa pitää sua vielä loppuviikon niin pitäköön. Ei siihen mitään palavereja tarvita, Axel melkein sylkäisi suustaan.

Jähmetyin hetkeksi Axelin äänensävyn lannistamana, mutta kun mies käänsi selkänsä ja lähti taas kohti yläkertaa, raivostuin tosissani ja muistin suunnitelmani.

– Kyse ei ole siitä, laukaisin kovalla äänellä ja kiipesin portaita ylös. – Tästä täytyy puhua. Tai no. Ei täydy, jos sä et haluu, mutta mä oon yleensä ihminen, joka haluaa tehdä asiat selviksi.

Axel ei kääntynyt, mutta heilautti kättään kuin alistuneesti.

– Hyvä on. Tuu sitten työhuoneeseen.

Kun pääsimme huoneeseen ja Axel istui työpöydän ääreen, minä istahdin häntä vastapäätä ja ennen kuin ehtisin katua tai niellä sanojani jonnekin, mistä en niitä enää löytäisi, tokaisin:

– Mä jätän Ottomaanin ja sut. Ja Helsingin.

En uskaltanut katsoa Axelia silmiin, etten alkaisi itkeä, joten tuijotin hänen selkänsä takana olevaan ikkunaan.

– Jaha, kuulin lyhyen kylmän kommentin ja sitten:

– Uskotteleeko se friikki sulle, että se menee sun kans naimisiin ja perustaa perheen ja sitten te elätte happily ever after. 

– Ei tietenkään, vastasin sydämistyneesti. Miten Axel saattoi ajatella, että olin niin naiivi ja typerä?

– Se haluaa mut ainakin puoleksi vuodeksi ja myös maksaa siitä ajasta. Mä lähden sen mukaan. 

– No mee sitten. Sehän on vain hyvää rahaa. 

– Se raha ei tuu sulle. 

– Anteeksi kuinka?

– Mä tienaan monta kertaa enemmän kuin muut tytöt ja sä oot hyötyny siitä nyt kohta vuoden. Mulla ei ollu muita mahdollisuuksia aiemmin, mutta nyt on. Mä otan jatkossa omia asiakkaita omilla ehdoilla. Enkä mä ehkä tuu takas Suomeen. 

Axel oli hetken vaiti ja sitten hän räjähti nauramaan.
 
– Mitä sä pikkupillu kuvittelet? Sä oot yhdeksäntoista ja tehny näitä hommia vuoden ja nyt sä luulet, että sä pystyt hoiteleen itselles Riston kaltaisia asiakkaita tosta noin vaan. Ja varmistaan, että se on turvallista. 
 
Miehen äänensävy oli niin ivallinen ja vihainen, että siirsin huomaamattani silmäni häneen. Hän ei ollut koskaan nimitellyt minua tuolla tavalla, ellei ollut puhunut tuhmia seksin yhteydessä ja se oli aivan eri asia. Katsoin kallionkoviin vihreisiin silmiin itsepäisesti ja vastasin:
– Aivan sama. Se ei kuulu sulle. Ja voihan olla, että lopetan Riston jälkeen. Se on hyvännäköinen, rikas, kerrankin hyvä pano ja pystyy maksamaan mulle sellaiset rahat puolesta vuodesta, että jos mä lasken mun säästöt mukaan, mun ei tartte tehdä hetkeen yhtään mitään. Mä maksan sulle ensimmäiseltä kuukaudelta 30% ihan sen vuoksi, että sä tutustutit sen muhun. Sitten mä haluun olla vapaa.
 
– Vai että hyvä pano, Axel henkäisi niin myrkyllisesti, että jos olisin ollut lähempänä olisin voinut saada syanidimyrkytyksen.
– Ja vapaa, hän sitten lisäsi. 
– Tiedätkö sä pikku Ellen, että maailmalla on paljon miehiä, joiden salaisista taipumuksista ja himoista ei kukaan tiedä mitään? Sellaisia miehiä, jotka vaikuttavat yhtä ihanilta kuin sun Ristos, mutta joiden jäljiltä on kadonnut tyttöjä – sekä kalliimpia että halvempia huoria. Ja tyttöjä, jotka ei ole huoria ollenkaan. Sellaisia tyttöjä, joita ei kauheasti kaivata. Sulla on sun perhe, joka hälyttää kytät kun sä katoat, mutta nää miehet osaa hommansa ja jos sulla on jo valmiiksi maine escortina ja sut on joskus nähty jonkun veneellä tai seurueessa, kukaan ei jatka niiden äijien tutkimista. Ja suahan se ei enää kiinnosta, kun makaat merenpohjassa tai jossain haudassa joutomaalla. 
 
Nielaisin vaikeasti. Olin kuullut samanlaisia tarinoita tytöiltä, jotka olivat jutelleet ulkomaalaisten kavereidensa kanssa. 
– Mä otan vaan asiakkaita, jotka tuntee Riston. Ja muutaman mun tutun asiakkaan ulkomailta. 
 
– Jotka tuntee Riston. Risto ”tuntee” – Axel heilutteli sormiaan ilmassa – tuhansia ihmisiä. Mistä sä luulet, että se tietää, kuka on sadistinen psykopaatti?
 
– Mistä SÄ sen tiedät?
 
– Siitä, että mulla on järjestelmä ja ihmisiä. Mä pidän tän bisneksen tarpeeksi pienenä, että pystyn seuraamaan tyttöjen liikkeitä. Mä teen selvityksen asiakkaista ja jokainen – JOKAINEN – tietää, että jos jotain sattuu tytöille, niiden henki on vaarassa. Ja sadistikin arvostaa yleensä omaa henkeään.
 
– Jos mä lopetan, sehän ei kuulu sulle, miten mä huolehdin turvallisuudestani. Vai mitä?, vastasin ja jätin aiheen. 
 
Minun oli pakko päästä pois Axelin läheisyydestä ja yrittää rakentaa uutta tulevaisuutta.
 
– Ja sä sitten jätät sun opinnot kesken? Niinkö paljon sä tykkäät tienata…escortina?
Tiesin, että Axel piti tauon tahallaan. Hän olisi halunnut sanoa ”huora”.
 
– Sekään ei kuulu sulle. 
 
Axelin silmät välähtivät ja kun hän nousi työpöytänsä takaa, tajusin, että olin saanut hänen naamionsa lipsumaan ja hän oli niin raivoissaan, että pystyi hädin tuskin pitelemään eläimellisen vimmansa sisällään. 
 
– Saatanan letukka, hän sanoi pehmeästi. – Jos sä meet Riston mukaan, mä otan puolet siitä, mitä sä tienaat niin kuin ennenkin. Se mitä teet sen jälkeen omillas on mulle aivan se ja sama. Mutta mulla on maine ja mä pidän siitä kiinni. Mä vahdin sua ja sun liikkeitä Riston kans koko sen ajan, kun sä oot ulkomailla ja se tarkoittaa 50% hinnasta.
 
– Et sä voi pakottaa mua…
 
– En mä sua pakotakaan. Mä pakotan Riston. Se joko suostuu tai luopuu. Tai sitten se kärsii niin, ettei sen elämä ole enää ikinä ennallaan.
 
Hätkähdin ja kun näin Axelin ilmeen, tiesin, että hän tarkoitti mitä sanoi. Olin myös nähnyt, miten hän käsitteli asetta. Hän oli ampunut Pjotria taitavasti ja empimättä suoraan jalkaan kuin olisi nakannut roskan roskakoriin.
 
– Vitun sika!, äsähdin ja nousin täyteen mittaani tuolistani, mikä ei Axelin vartalon rinnalla tehnyt varmaan minkäänlaista vaikutusta. Mies seisoi työpöytäänsä nojaten ja otin pienen askeleen häntä kohti ja raapaisin hänen poskeaan, ennen kuin hän ehti tajuta, mitä aioin tehdä. Ehdin sekunnin murto-osassa nähdä, että kynteni oli tehnyt verisen naarmun Axelin vasempaan poskeen, ennen kuin minut nostettiin ilmaan. 
 
Axel ei sanonut sanaakaan, kantoi minut työhuoneen ovelle, painoi oven kiinni ja lukkoon ja repi päältäni t-paitani ja farkkuhameeni alla olevat alushousuni. Seuraavaksi lattialle lensivät rintaliivit ja kaikki tämä tapahtui niin, että minut oli puristettu Axelin ison vartalon ja oven väliin. Aloin tahtomattani hengästyä.
 
– Päästä helvetti irti niin ku olis jo!, yritin kiljua ja samalla vääntelehtiä irti miehen otteesta, mutta kun Axelin suu painautui suulleni ja käsi rinnalleni, vartaloni valahti ensin veltoksi ja sitten se jännittyi kuten aina hänen sylissään. Yritin saada uhmaa kaivettua aivoistani, mutta pienet pyristelyni olivat aivan turhia. Olin kuin suurjännitelinja. Täynnä vaarallista ja voimakasta sähköä ja virtaa ja ennen kuin itsekään tajusin, olin kiertänyt käsivarteni miehen niskaan ja vetänyt hänet tiukemmin itseäni vasten. 
– Axel…, mutisin hänen suutaan vasten ja puraisin hänen huultaan kärsimättömästi.
– Ellen. Sä teet mut hulluksi, Axel mutisi niin hiljaa, että hädintuskin kuulin, mutta minä kuulin silti ja kätkin senkin pienen hetken huumassa tehdyn tunnustuksen säälittävästi sydämeeni.
 
Miehen kädet vaelsivat vartalollani. Toinen käsivarsi piteli minua ilmassa ovea vasten, kun toinen siveli selkääni ja niskaani. Sääreni olivat Axelin ympärillä ja olin ristinyt nilkkani hänen selkäänsä vasten. Kun Axel nosti minua vielä ylemmäs ja imaisi rintani suuhunsa, päästin matalan murinaa muistuttavan äänen, joka kertoi kaiken siitä, kuinka kauan olin häntä taas kaivannut ja mitä halusin. Miehen käsi vaelsi takapuolelleni ja hän työnsi sormensa  peräaukkooni. Vinkaisin ja tunsin, kuinka olin jo niin märkä ja kuuma, että minun oli saatava Axel sisääni. 
 
Kiskoin hänen farkkunsa vetoketjun auki ja sain käteeni hänen täydellisen, ison ja jäykän elimensä. 
– Voi vittu…Axel henkäisi ja minä hieroin hänen kaluaan märkää, ahnasta vakoani vasten.
 
Suljin silmäni ja ajattelin sumeasti, että jos tämä oli viimeinen kerta Axelin kanssa, minun olisi parasta painaa se mieleeni. Eipä sillä, että mikään kerroistani hänen kanssaan olisi koskaan unohtunut. Työnsin sormeni miehen paidan alle ja aloin tunnustella minulle rakkaita, ihania, isoja lihaksia, jänteitä, luita, koko mahtavaa miehistä rakennelmaa. 
 
Axel hengitti raskaasti, mitä pitempään hyväilin häntä ja lopulta hän otti kullinsa käteensä ja ohjasi sen pillunaukolleni. Kun hän hivutti kaluaan kiduttavan hitaasti sisääni, se tuli suustani:
 
– Mä rakastan sua, nyyhkäisin ajattelematta mitään. 
 
Oli kuin Axel olisi jäykistynyt hetkeksi ja pysähtynyt miettimään, mitä oli tekeillä, mutta hänen vartalonsa oli liian pitkällä. Hän työnsi itsensä sisääni ja vaikka olin vain vähän aikaa aiemmin kehunut Ristoa mielessäni todelliseksi saaliiksi, ei mikään vetänyt vertoja sille tunteelle, joka minut lävisti joka kerta, kun Axel puski valtavan, ihanan kullinsa minuun ja piti minusta kiinni. Aivan sama tekikö hän sen kovaa tai hellästi, nopeasti tai hitaasti, vihaisesti tai rakastavasti. En pystynyt ajattelemaan tai tuntemaan mitään muuta kuin häntä, sulautumaan häntä vasten, unelmoimaan hänestä sillä hetkellä ja jatkuvasti sen jälkeen. 
 
Orgasmi alkoi puskea lävitseni heti kun hän alkoi työntyä minuun, eikä siitä tuntunut tulevan loppua. Olin jo valmiiksi herkässä mielentilassa: vihainen, surullinen, epätoivoisen rakastunut ja kun Axel otti minut siinä seinää vasten alkoin itkeä, samalla kun puserruin ja kouristelin hänen kalunsa ympärillä. 
– Hys…hys, kuulin Axelin äänen ja tunsin hänen suunsa märillä poskillani ja se sai minut vain herkemmäksi ja laukeamaan entistä kovemmin.
Tämä saattoi olla viimeinen kerta, päässäni hakkasi ja liikutin lanteitani Axelia vasten pystymättä lopettamaan nyyhkytyksiäni.
Axel liikkui sisälläni harkitun hitaasti ja vasta kun saavutin lopullisen huippuni ja huusin ääneen, hän kiihdytti tahtiaan.
 
– Mä rakastan sua, minä voihkaisin taas. Olin ilmeisesti kadottanut suodattimeni, joka oli pitänyt suuni aiemmin kiinni.
 
Axel murahti jotain epäselvää ja painoi kasvonsa kaulaani vasten. Hänen kullinsa oli teräksenkova sisälläni, mutta hän kuiskaili korvaani sellaisia pehmeitä sanoja, joita en ollut koskaan kuullut hänen minulle sanovan. ”Kaunis”, ”Mun pieni”, ”Ellen rakas”, ”Älä tee sitä”, ”Älä jätä mua” ja loputtomasti samantapaisia pienia hellittelyjä, jotka saivat kehoni räjähtelemään onnesta ja laukeamaan uudestaan niin rajusti kuin vain Axelin sylissä pystyin. 
 
Kiristin otettani miehestä niin lujaksi kuin pystyin ja olisin taatusti pysynyt hänessä kiinni, vaikka hän ei olisi puristanut minua ovea ja itseään vasten.
 
Keskellä uutta orgasmiani itkin, ähisin ja sykin niin, että aivoni olivat tiedottomat kaikesta muusta paitsi siitä, mitä Axel minulle teki ja mitä hän oli minulle sanonut. Axel alkoi liikkua nopeammin ja kovemmin edestakaisin ja minä puristuin hänen ympärilleen niin tiukasti kuin pystyin.
– Ellen!, hän karjaisi korvaani siinä samassa ja pilluni kouristui taas hänen ympärilleen. Samalla kun hänen siemenensä syöksyi sisääni, Axel painoi otsaansa otsaani vasten, hengitti epätasaisesti ja hän mutisi jotain, mitä nyt en pystynyt enää kuulemaan. Hän tuntui laukeavan ja laukeavan – pitempään kuin koskaan ennen – ja samalla hän runnoi kaluaan sisääni niin kauan, että oli varmasti saanut kaiken itsestään ulos. 
 
Roikuin Axelin sylissä pitkän hetken ja minusta tuntui, että hän vapisi, kun hän painoi minua ovea ja itseään vasten. 
 
Kun hän päästi minut alas, hän käänsi selkänsä ja käveli huoneen yhteydessä olevaan vessaan. Jäin seisomaan vasten ovea hatarasti ja vedin vain paidan peitoksi rintojeni päälle. Axelin oli pakko välittää minusta edes vähän, kävi mielessäni, kun kuulin korvissani kaikuna kerran toisensa jälkeen hänen pienet hellittelynsä ja anelunsa. Olin edelleen hengästynyt ja heikko, kun Axel tuli pois vessasta. 
 
Hän asteli harkitun hitaasti minun luokseni ja katsoi minua silmiin niin pitkään, että se tuntui minuuteilta, vaikka kyseessä oli todennäköisesti vain sekunteja. Jotakin liikkui hänen kasvoillaan ja silmissään, mutten pystynyt aivan nimeämään sitä ja sitten se kaikki katosi. Axel työnsi kätensä farkkujensa taskuihin ja sanoi tasaisella, tunteettomalla äänellä: 
– Sovitaan niin, että sä meet ja teet sen keikkas Riston kanssa. Ole niin pitkään kuin haluat, mutta 50% kuuluu mulle. Sen jälkeen saat tehdä, mitä ikinä haluat.
 
Olin niin järkyttynyt, että oli hyvä, etten pudonnut polvilleni hänen eteensä.
 
– Axel…, minä aloitin vetoavalla äänellä. 
 
Axelin silmät siristyivät ja hän painoi kovan suudelman suulleni.
 
– Sen jälkeen et juokse mun luo pyytämään apua, vaikka mikä olisi. 
 
– Sä sanoit just äsken mulle…
 
– Mä en sanonu mitään. Ja jos sanoinki, niin se tarkoitti vaan, että mä tuun kaipaan tota sun tiukkaa pillua.
 
Minä tiesin, ettei se ollut totta. Minä tiesin, että olin saanut väännettyä Axelin teräksistä haarniskaa auki aivan pikkuriikkisen, samalla tavalla kuin silloin, kun hän oli tullut kotiini. Mutta tiesin myös, että hän ei antaisi periksi, ennen kuin hänen olisi syystä tai toisesta pakko. 
 
En sanonut mitään. Kävin vessassa kuten hänkin ja kun tulin sieltä pois, mies istui taas jo työpöytänsä takana ja oli lukevinaan jotain. Kävelin Axelin taakse ja näin hänen käsivarsiensa ja niskansa jännittyvän. Painoin käteni hänen harteilleen ja kuiskasin hänen korvaansa:
– Sä et puhu totta. Ja mä todistan sen vielä joskus, vaikka se olis mun viimeinen teko.
 
Sitten suutelin hänen niskaansa suu avoinna, lipaisin hänen ihoaan kielelläni ja kävelin ulos hänen elämästään.
 
———————-
 
Kaksi päivää myöhemmin istuin business-luokassa matkalla Kaliforniaan ja viikkoa myöhemmin olin jokseenkin sopeutunut oleskelemaan Riston luona ”vieraana”. Risto sanoi, ettei ollut pitänyt lomaa vuosikausiin, mutta että nyt hänellä olisi hyvä syy tehdä niin.
 
Kun hän vielä selvitteli asioitaan lomansa varalle, minä lepäsin alasti hänen Newport Beachillä sijaitsevalla suojaisalla hiekkarannallaan. Se oli osa tonttia, jolla sijaitsi myös hänen valtava moderni, valkoinen huvilansa ja rehevä puutarhansa. Aurinko paistoi, minulle erikseen varattu valtava tila Riston vaatehuoneessa oli varustettu jo useilla upeilla ja seksikkäillä vaatteilla, minulla oli mahdollisuus lähteä shoppailemaan tai ajelemaan minne vain halusin Riston Porschella ja kun mies tuli kotiin, kävimme joko päivällisillä, juhlissa tai intiimeissä illanistujaisissa. Seksi oli hyvää ja sitä oli paljon.
 
Minun olisi pitänyt olla onneni kukkuloilla. Sen sijaan makasin joka päivä rannalla voimattomana kykenemättä lähtemään mihinkään ja odottaen haluttomasti hetkeä, jolloin minun pitäisi taas ryhdistäytyä näyttelemään. Hiekkaranta oli turvapaikkani. Talo oli täynnä henkilökuntaa, enkä halunnut, että he näkisivät, miten viihdytin itseäni, kun Risto oli poissa: minä joko itkin tai tyydytin itseäni ja kaipasin Axelia.
 
 
 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *