SEURALAINEN 3

Muutin Helsinkiin jo elokuussa, kun sain tuttavani kautta pienen, siedettävän hintaisen vuokrayksiön Herttoniemestä. Metroasema oli lähellä ja Herttoniemen rannassa oli useita ravintoloita ja alueella oli useita kauppoja, joten minun ei tarvitsisi matkustaa kauas perustarpeita varten. Äiti ja isä olivat luvanneet maksaa kolmen ensimmäisen kuukauden vuokran, jotta ehtisin löytämään jotain osa-aikatyötä, jos niin halusin tai päättämään, haluaisinko ottaa opintolainaa.

Olin pyöritellyt Laurilta saamaani käyntikorttia kädessäni useammin kuin kerran, mutta kun saavuin Helsinkiin, houkutus kävi ylivoimaiseksi. Eihän minun tarvitsisi tehdä mitään, muistutin itseäni. Kuuntelisin, mistä oli kyse. Tarkemmin siis. Sitä paitsi minua panetti hirvittävästi. En ollut harrastanut seksiä kuin kerran Laurin jälkeen ja se oli ollut aika surkeaa. Minua hiukan vanhempi sinällään hyvännäköinen mies, joka oli tullut noin kolmen työnnön jälkeen. 

Niinpä soitin Laurille jo neljäntenä päivänä siitä, kun olin Helsingissä. 

– Lauri Lahdenperä, mies vastasi puhelimeen virallisesti.

Nielaisin hieman hermostuneena. Ehkä hän ei muistaisi minua. Ehkä hän oli toiminut hetken mielijohteesta, eikä ollut tarkoittanut sanomaansa. Ehkä hän oli puhunut täyttä paskaa.

– Täällä on Ellen, henkäisin ja valmistauduin selittämään ja muistuttamaan siitä, kuka olin. 

– Ellen!, Lauri huudahti ja tajusin helpottuneena, että minun ei tarvitsisi muistuttaa mistään.

– Ootko sä jo Helsingissä?, mies kysyi.

– Joo, mä muutin muutama päivä sitten. Mä ajattelin, että ehkä…ehkä sä haluaisit tavata ja puhua siitä sun…ehdotuksesta.

– Totta kai, pieni. Miten olisi huomenna? Mun perhe on lomalla Teneriffalla ja mun kumppaneilla on vielä lomaa. Voitaisiin tavata vaikka klubilla?

Nielaisin hiukan vaikeasti ja kysyin varmistuakseni:

– Ja mun ei vielä tarvi päättää mitään?

– Ei tietenkään. Kaikki on vapaaehtoista. 

– Okei sitten. Mihin aikaan? Ja mihin mä tuun?

Mies antoi osoitteen, joka oli Kaartinkaupungissa ja sovimme, että tapaisimme seuraavana päivänä kahden aikaan iltapäivästä. Olin levoton, enkä saanut unta vasta kuin myöhään yöllä. En saanut sanaa ”huora” päästäni ja kauhukuvat heroiinilla puudutetuista, tahdottomista ja laihoista itätytöistä täyttivät pääni.

Heräsin kuitenkin toiveikkaampana kuin mitä olin ollut nukahtaessani ja kun kello tuli puoli kaksi, olin harjannut hiukseni kiiltäväksi harjaksi, meikannut kasvoni kevyesti ja pukenut päälleni tiukat tummansiniset farkut ja valkoisen topin. Ilma oli hiukan viileä, joten heitin niskaani lyhyen prätkätakkia jäljittelevän nahkatakin ja olin valmis. 

Kun saavuin osoitteeseen, huomasin, että olin tullut ylelliseltä näyttävä yökerhon ovelle. Paikan nimi oli Ottomaani ja kun kurkistelin ikkunoiden lävitse, näin, että se mitä ilmeisemmin oli sisustettu erilaisilla, värikkäillä ottomaaneilla ja divaaneilla, jotka itämaisten lamppujen kanssa loivat paikkaan varmaankin ihanan salaperäisen tunnelman ilta-aikaan. Nyt paikka oli kuitenkin suljettu. En ollut saanut muutakaan osoitetta, joten koputin etuovelle kaikesta huolimatta.

Aikaa ei kulunut kuin kymmenisen sekuntia, kun Lauri tuli avaamaan minulle oven. 

– Tervetuloa!, Lauri toivotti ja hänen silmänsä alkoivat samantien vaeltaa vartalollani.

– Sä se vaan kaunistut, hän lisäsi ja viittasi sitten sisään.

– Ihana paikka, minä kommentoin.

Torniossa ei ollut mitään tähän verrattavaa, mutta epäilin tämän paikan olevan jopa Helsingin mittakaavassa melko upea.

– Kiitos. Axel on meillä se, joka pyörittää tätä bisnestä päävastuullisena. Minä ja Panu ollaan osakkaina ja hoidetaan sitä mitä osataan. Mä osaan taloutta ja Panu ravintolapuolta. Axel johtaa…molempia puolia paikasta. Tule tänne takaosaan niin tapaat molemmat. Ne odottaa jo innolla, Lauri hymyili.

Vatsanpohjassani lepatteli perhosia. Paikka ei voinut olla mikään halpa huoratalo, jos sen julkisivu näytti tältä. Kävelin Laurin perässä pientä käytävää pitkin baarin takana olevasta ovesta ja sitten toisen oven lävitse ja portaita yläkertaan. Saavuimme tilaan, joka näytti melko samalta kuin alakerran baari, mutta kun katsoin tarkemmin, se oli itse asiassa ylellisempi. Ottomaanit näyttivät vanhoilta ja lattioilla oli itämaisia mattoja, joiden arvelin olevan aitoja, vaikka minulla ei ollut minkäänlaista kykyä arvioida sitä. Seinillä oli vanhan näköisiä peilejä ja aitoja öljyvärimaalauksia, seinät olivat syvän smaragdinvihreät, ikkunoissa oli vaaleamman vihreät samettiverhot ja katosta riippui ainakin kaksitoista kaunista, vanhaa ja varmasti korvaamattoman arvokasta kristallikruunua. Ottomaanien ja syvien vanhanaikaisten nojatuolien keskellä oli pieniä sohvapöytiä, eikä mikään viitannut siihen, että paikassa harrastettaisiin maksullista seksiä.

– Upeaa, minulta pääsi automaattisesti.

– Eikö olekin?, Lauri kiusoitteli. 

– Tämä voisi olla sinun toimistosi, hän virnisti, rutisti minua takaapäin ja antoi käsiensä vaeltaa rinnoilleni ja lanteilleni. Työnsin takapuoleni kiinni häneen, mutta samassa kuulin kolinaa portaista. Käännähdin melua kohti ja ensimmäisenä näin ystävällisen näköisen lyhyehkön ja tukevan miehen tulevan esiin. Hänellä oli tyylikäs puku päällään, joka häivytti taitavasti hänen ylimääräisiä kilojaan ja hänen arkipäiväistä ulkomuotoaan korjasi suuret, upean siniset iloiset ja ilmeikkäät silmät ja paksu punaruskea hiuskuontalo, joka oli villin kiharainen.

– Sinä olet varmaan Ellen, mies totesi ja käveli luokseni. Minulla oli muutaman sentin korot kengissäni ja kun seisoimme vastakkain, hän oli minua vain hiukan pitempi. 

– Panu Saarelainen, hän esitteli itsensä ja istahti yhteen nojatuoleista. 

– Axel tulee aivan pian, hän sanoi Laurille. Hänellä on yksi neuvottelu meneillään. 

Lauri istahti yhdelle mustavalkokirjavalle ottomaanille ja minä valitsin suuren turkoosin divaanin päädyn. Juttelin Laurin ja Panun kanssa taustastani. Panu kysyi, miksi en puhunut Tornionjokilaakson murretta, kun kerran olin sieltä kotoisin ja myönsin vähän nolona, että olin opetellut siitä tietoisesti pois kuusitoistavuotiaasta lähtien, kun minua oli pilkattu kesäleirillä Etelä-Suomessa sen vuoksi. 

Hetken päästä portaista kuului taas ääniä ja näin suuren hahmon ilmestyvän huoneen toiselle puolelle. Miehen täytyi olla kaksimetrinen ellei suurempikin. Hän oli Lauria varmaan kymmenisen vuotta nuorempi ja kovakasvoinen. Kulmikkaat piirteet, vahva leuka, ohuet mutta kaunismuotoiset huulet, paksut vaaleat kulmakarvat, jotka näyttivät olevan synkässä kurtussa pysyvästi. Hänen hiuksensa olivat melkein hopeanvaaleat ja hyvin lyhyet ja kun hän askelsi minua vastaan, huomasin, että hänen silmänsä olivat harvinaisen vaalean vihreät. Kuin merivesi jossain kauempana kuin Itämerellä.

Lauri ei ehtinyt sanoa mitään, kun mies käveli minua kohti ja ojensi kätensä. Minä nousin ja kättelin häntä. 

– Axel Sahlmann, mies tervehti lyhyesti ja hänen silmänsä tuijottivat minua muutaman maagisen sekunnin. Minua poltti kaikkialta. Miehen käsi piti kättäni lujasti ja kun hänen silmänsä lähtivät kulkemaan silmistäni kasvoilleni ja sitten vartalolleni, mieleni teki kiemurrella. Tuntui kuin hän olisi imenyt sisäänsä joka sentin minusta ja kuin minä olisin tuntenut sen pieninä tulisina kosketuksina joka puolella.

Kun hän seuraavan kerran nosti silmänsä minuun, hänen toinen suupielensä oli noussut, joka oli ilmeisesti hänen tapansa hymyillä. 

– Saanko mä testata sut, Ellen-neiti?, mies kysyi matalalla, melkein murisevalla äänellä. Kuulin Laurin ja Panun suhahtavan jotain hiljaisella äänellä, mutten tajunnut mitään muuta kuin Axelin sanat ja silmät.

Minulle ei tullut mieleenikään kieltää tuolta mieheltä mitään. Nyökkäsin ja odotin hänen kuljettavan minut johonkin muualle, mutta hän pujottautui kauniin tummanvihreästä tweed-takistaan siinä missä seisoi ja alkoi availla paidannappejaan. Katselin epätietoisena Laurista Panuun ja sitten takaisin Axeliin, mutta Lauri vain nyökkäsi minulle pienesti ja minä seisoin paikallani. 

Axel pyöräytti minut selin häneen ja tunsin hänen valtavan hahmonsa kumartuvan takanani niin, että hänen hengityksensä hiveli korvaani. Sitten tunsin hänen sormensa farkuillani. Hän avasi farkkujeni napit, nykäisi ne lanteilta ja sitten alas sääriltäni. Samaa tietä menivät pikkuhousuni. Olin ajellut itseni melkein paljaaksi siten, että häpyni päällä oli vain pieni tumma kolmio ja kun Axel siveli sitä ja häpyhuuliani ja kuiskasi korvaani ”kaunista”, olin tyytyväinen itseeni. Seuraavaksi mies tempaisi toppini ja rintaliivini pois. 

Tämä ei todellakaan ollut mitään hidasta viettelyä, ajattelin hämärästi, mutta kiihotuin joka hetki enemmän, mitä useammin Axelin valtavat kädet koskettivat paljasta ihoani. Kun seisoin viimein alastomana keskellä huonetta Axel kiersi minua ympäri kuin peto kauhusta jähmettynyttä saalistaan. Aistin hämärästi toisten miesten puheen palasia sieltä täältä. ”Ihanat rinnat”, ”pyöreä perse”, ”tiukka pieni vittu”, ”mitkä hiukset”, ”ja toi suu” – kaikki kuului kuin taustalla, kun Axel tuijotti minua ankaran näköisenä yläilmoistaan. 

Rinnankärkeni puristuivat koviksi ja suuriksi hänen katseensa alla ja rintojani alkoi särkeä halusta saada miehen kädet kourimaan niitä. Vatsani oli kiristynyt, hengitykseni kulki vaikeasti ja tunsin kuinka häpyhuuleni ja pilluni turposivat sekunti sekunnilta innokkaammin ja kuinka pilluni vuoti jo nesteitään reisilleni.

– Innokas pieni tapaus, Axel viimein sanoi ja tuijotti kivikovia rintojani ja sitten reisiäni, joita puristin yhteen, kun paine jalkovälissä tuntui niin sietämättömältä.

En osannut vastata hänelle sanaakaan, mutta ilmeisesti sitä ei minulta odotettukaan.

– Tuohon divaanille, Axel komensi ja osoitti sinistä divaania, jolla olin istunut. 

Katsoin häntä hieman epäröiden, mutta istuuduin divaanille, kuten aiemminkin. Axel puisti päätään, mutta ei sanonut mitään. Hän tuli luokseni, nappasi minut vyötäröstä ilmaan ja asetti minut sitten niin, että olin polvillani takapuoli tarjolla ja nojasin käsivarsiani divaanin korkeaa päätyä vasten. Vilkaisin sivulleni ja huomasin, että sekä Lauri että Panu olivat avanneet housunsa ja heillä oli kova kulli kädessään, jota he hyväilivät hitaasti, silmät vartalossani. 

Axel ei sanonut mitään, mutta kuulin hänen riisuutuvan lisää ja vaikka olin alaston ja kolmen vieraan miehen keskellä, kiihotuin entistä enemmän. Kun tunsin Axelin isot kourat vyötärölläni ja kyljilläni, voihkaisin himosta ja kaarsin selkääni.

– Ootko sä kovasti puutteessa, kulta?, Axel kysyi matalalla äänellään ja minä voihkaisin käheän ”joon”. 

– Mä arvasin, hän vastasi ja painoi minua itseään vasten. Tunsin jotain, minkä täytyi rautakangen kova jättimäinen kyrpä painautuvan selkääni vasten. Axelin kädet alkoivat hieroa vatsaani ja minä aloin vääntelehtiä.

– Kosketa mua, huohotin jo pienen hetken päästä ja Axel naurahti.

– Mähän kosketan.

– Ei kun…rintoja…, minä henkäisin. 

– Voi Ellen, susta tulee mun paras tyttö, Axel kuiskasi korvaani ja nipisti kireitä kovia rinnankärkiäni, niin että kirkaisin ja kaarsin selkääni lisää. Hänen kätensä pyörittelivät pehmeää valkoista lihaa ja puristivat aina välistä suorastaan kivuliaasti, mutta herkullisesti.

Tunsin hänen huulensa kaulallani ja niskassani, ensin hellinä, mutta kun voihkin ja ulisin hänen käsittelyssään, hänen hampaansa tarttuivat kaulani ohueen ihoon ja näykkivät ja purivat, minkä jälkeen hän aina imi satuttamaansa kohtaa, mikä teki minut entistä kiimaisemmaksi. Käänsin katseeni kuin transsissa kohti Lauria ja Panua ja huomasin, että he olivat nojautuneet mukavasti taaksepäin ja seurasivat jokaista liikettäni ja kun kirkaisin erityisen kovasta puraisusta niskassani, he värähtivät ja puristivat kullejaan kovempaa. 

Äkkiä tunsin, kuinka Axel painoi minut lujasti divaanin korkeaa päätyä vasten ja murahti:

– Ota kiinni. Mun täytyy nostaa sua, kun oot niin pieni.

En heti ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti, mutta otin päädystä kiinni yhtäkaikki. Sitten lantiooni tartuttiin ja tajusin, mitä Axel oli tarkoittanut. Hän nosti  minua ylöspäin, että sai jalkovälini sellaiselle korkeudelle, että pystyi naimaan minua. Mies ei ollut koskenut minua pilluun kertaakaan, mutta olin jo kivuliaan turvoksissa ja märkä. Kun tunsin hänen kullinsa jalkovälissäni, päästin pitkän värisevän helpotuksen huokauksen.

Hän ei kuitenkaan antanut heti, mitä kaipasin. Hän liikutti terskaansa märässä vaossani edestakaisin, paineli sitä peräaukkoani vasten, sitten pilluani vasten, kunnes siirtyi taas häpyhuulieni väliin. Silmäni olivat puoliummessa ja tunsin, kuinka ihana jännitys ja polte alkoivat olla sietämättömiä kestää. Siirsin katseeni taas Panuun ja Lauriin ja näin, kuinka Laurin silmät olivat melkein tuskaisen kiimaiset ja Panu tuijotti ilmassa olevaa persettäni suu hiukan raollaan. Orgasmi lähti vatsanpohjastani liikkeelle ensin hitaasti, mutta räjähti sitten ensin jalkovälissäni ja levisi sitten nautinnollisesti koko vartalooni kuin olisin ollut täynnä bensiiniä. Kirahtelin ja uikutin vasten Axelin kyrpää.

– Ole kiltti ja nussi minua, minä huohotin keskellä turhautunutta kliimaksiani, kun hän vain piteli elintään pilluni suulla, vaikka anelin ja supistelin häntä vasten.

– Innokas ja herkkä, Axel mutisi.

– Ja taitaa olla kyltymätönkin, mikäli minä tällaisia pikku narttuja yhtään tunnen, hän sanoi korvaani äänellä, joka oli kova ja pehmeä yhtä aikaa. 

Sitten hän antoi minulle sen, mitä minä halusin. Hän hivutti kullinsa sisääni. Ensin sentin pari, sitten syvemmälle. Pelkäsin, että repeäisin. Minusta tuntui joka milliltä, että en pystyisi ottamaan häntä yhtään enempää sisääni, mutta Axel oli sinnikäs ja painoi elintään syvemmälle ja syvemmälle. 

– Vittu, mikä pillu, kuulin hänen kiroavan.

– Ihan saatanan märkä, mutta silti niin tiukka, että mä tuun hulluksi, hän lisäsi ja minä supistuin hänen ympärillään kiimasta, kun kuulin, kuinka epätoivoiselta hän kuulosti. Mies kirosi uudelleen ja puristi itsensä perille asti. Olin uikuttanut jo jonkin aikaa avuttomasti ja tarrautunut kaikin voimin divaanin päätyyn. 

– Mitä sä haluut kulta pieni?, Axel kysyi kyrpä sisälläni. 

Tajusin hädintuskin, että hän kysyi minulta jotain, mutta onnistuin avaamaan silmäni ja anelemaan:

– Nai mua. Nai kunnolla tolla jättikullilla.

En tiedä itsekään, mistä rivot sanat tulivat, mutta sain palkintoni. Miehen kädet puristivat lantiotani ilmassa ja hänen kyrpänsä alkoi soutaa turvonneessa kolossani edestakaisin. Tunsin rintojeni heiluvan, käsivarsieni lihasten kiristyvän, selkäni painuvan notkolle ja kovan painalluksen kohdunsuullani joka kerta, kun Axel saavutti pilluni pohjan. Kun hän kiihdytti tahtia, olin mennyttä tyttöä. 

Näin sivusilmällä Panun ja Laurin runkkaavan kuin henkensä hädässä, silmät melkein kiinni ja minä huusin suoraa huutoa, kun Axel porasi minuun armotta. Jokainen työntö tuntui ulottuvan syvemmälle ja vartaloni alkoi jännittyä jännittymistään ja tuntui kuin koko sisustani olisi kasvanut täyteen teräspunoksia. Pilluni puristui miehen kullin ympärille kuin tiukka köynnös ja kun hän korjasi hiukan kulmaa, nosti takapuoltani vielä ylemmäs ja nussi minua entistä raivokkaammin, sisälleni kasvaneet tiukat punokset napsahtivat kaikki kerralla poikki. Pilluni puristui melkein tuskallisesti Axelin kyrvän ympärille ja alkoi sitten kouristella väkivaltaisemmin kuin koskaan kenenkään miehen ympärillä, samalla kun koko vartaloni tärisi ja nytkähteli oman nautinnollisen kohtauksensa kourissa.

Kyyneleet valuivat pitkin poskiani, huusin ja uikutin ja anelin, enkä tiennyt millä planeetalla surffasin, kun sain sellaisen orgasmin, että epäilin sen olevan jotain aivan ainutlaatuista.

– Saatanan ihana pikku lutka, kuulin Axelin sähähtävän takanani. Hän ajoi vielä muutaman kerran supistelevaan kolooni hurjaa vauhtia, kunnes naulitsi minut kiinni lantioonsa ja päästi pitkän, matalan, eläimellisen ärjähdyksen.

– Mä teen susta Ellen sellaisen escortin, että sä tienaat tonneja viikossa, Axel ähisi takanani vielä, kun hänen siemenensä sykkivät syvälle sisääni. 

Hän päästi minut otteestaan hetkeksi, kunnes asettautui itse siniselle divaanille puoli-istuvaan asentoon lepäämään ja veti minut syliinsä. Olin nesteistä märkä, hikinen ja hengästynyt, mutta se ei Axelia näyttänyt häiritsevän. Vilkaisin Laurin ja Panun suuntaan ja näin, että Panu oli heittänyt päänsä taaksepäin, nyrkki yhä löystyvän elimensä ympärillä, kun Lauri taas katseli minua ja Axelia kiinnostuneena, vaikka pyyhkikin kaluaan paperinenäliinallaan.

– Mähän sanoin, että Ellen on omaa luokkaansa, Lauri sanoi, hymyili minulle ja iski silmää.

– En mä vielä sanonu kyllä, minä yritin vastustella. 

Axel nosti päätään ja käänsi minut katsomaan häntä.

– Kyllä sä sanoit. Sä et vaan sanonu sitä ääneen, hän vastasi hiukan voitonriemuinen hymy huulillaan. 

Katsoin miestä kulmat koholla, mutta hymyilin takaisin, ja jotain liikahti sisälläni. Axel oli uskomattoman hyvännäköinen, uskomaton pano ja varmasti uskomattoman älykäskin. Minusta tuntui, että voisin tehdä mitä vain, jos hän olisi jatkuvasti lähelläni. Ja jos saisin hänet naimaan minua edes silloin tällöin, se olisi pelkkä lisäbonus. 

– Hyvä on, minä vastasin.

Miehet hymisivät tyytyväisinä ja sitten Lauri sanoi:

– Axel kouluttaa sinua. Ja mitä enemmän itse opiskelet sitä parempi. Sitä enemmän tienaat. Enkä nyt tarkoita seksiä. Mitä tulee minuun ja Panuun…me saatetaan myös hiukan kouluttaa sua…fyysisesti. 

– Hyvä on, henkäisin taas.

Sitten tunsin Axelin valtavan kouran uudelleen takapuolellani ja jalkovälissäni. Fyysinen koulutukseni taisi jatkua vielä tänään. Mies puraisi minun niskaani ja sanoi toisille miehille tyytyväisesti:

– Tähän kiimavittuun jää koukkuun. Otetaanpa tyttö tänne yöksi ja esitellään hänelle ammatin etuja.