SEURALAINEN 6
Saavuin Axelin kanssa Ottomaanin yläkertaan jo ennen yhdeksää aamulla. Heti kun olimme tulleet ulos suihkusta, hän oli käskenyt minun pukeutua. Mies ei sanonut mitään, mutta vaikka olin nuori ja kokematon, ymmärsin minäkin, että hänestä henki voimakasta ärtymystä. Hänen valtava hahmonsa oli jännittynyt, ja normaalistikin vihaisilta näyttävät kulmat olivat niin tuimassa rutussa, että tuskin kukaan uskaltaisi lähestyä häntä sen näköisenä.
Liikuttelin erilaisia palikoita päässäni. Olin toivonut, että hän olisi hiukan mustasukkainen. Mutta hän ei ollut ollut ärtynyt, kun Panu oli pannut minua hänen silmiensä alla. Hän ei ärtynyt Laurin kommenteista. Hän kannusti ja opetti minua. Ehkä hän oli ärtynyt siitä, että olin ollut niin hyvä. Ehkä se tarkoittaisi, että minun pitäisi pyytää isompaa osuutta tienesteistä? Ei tietenkään heti, mutta jollain aikavälillä. En tiennyt taksoista mitään, mutta epäilin, että 10 000 euroa yhdestä yöstä oli hyvin aloittelijalle. Mutta tienasihan hänkin siinä sivussa, eikä minulla ollut tietotaitoa lähteä läiskimään ja perustaa omaa palvelua. Eihän minulla ollut edes, mistä aloittaa!
Mitä pidemmälle ajatuksissani pääsin, sitä ärtyneemmäksi tulin itsekin. Edellisyö oli ollut minulle ensimmäinen laatuaan ja minua oli pelottanut ja jännittänyt ja silti olin suoriutunut hyvin. Erinomaisesti, itse asiassa. Olin pelännyt myös, että alkaisin tuntea itseni jotenkin halvaksi. Huoraksi. Sellaista ei kuitenkaan ollut tapahtunut.
Olin käyttänyt ruumistani, siinä kaikki. Jos joku halusi ruumiini ja maksoi siitä, että sai sen hetkeksi, se ei minua haitannut. Jo tuolloin olin ymmärtänyt, että minua ei häirinnyt vartaloni myyminen. Se on vain kuori. Sisimpääni kukaan ei voi ostaa ja se on tärkeintä.
Kun kävelin Axelin perässä hänen kolmannessa kerroksessa sijaitsevaan toimistoonsa, hän pamautti oven takanamme kiinni ja marssi työpöydän taakse. Minä en sanonut mitään, seisoin vain iltamekossani pöydän ääressä. Hiljaisuus venyi, Axel tuijotti jonnekin ohitseni suu tiukkana viivana ja hetken kuluttua en enää kestänyt.
– Pietro sa-sanoi, että se maksoi musta 10 000 euroa. Ei-eikö se ole hyvä raha? Ja 5000 euroa kuuluu mulle, vai mitä?
Axel käänsi jääkylmät vihreät silmänsä minuun ja päästi pienen pärskähdyksen.
– Pikku huora vaatii rahojaan heti tilaisuuden tullen. Totta kai. Puolet on sun. Mies avasi lukollisen laatikon työpöydässään ja laski pöydälle 5000 euroa satasen seteleinä. – Sun tienesteillä mun pitää alkaa pitää täällä isompia käteissummia.
Kyyneleet alkoivat kirvellä silmissäni, vaikka olin yhtä aikaa vihainen.
– Mä en tajua, miksi sä oot mulle vihainen.
Axel paiskasi laatikon kiinni niin valtavalla voimalla, että koko pöytä tärisi ja lukitsi sen huolellisesti.
– Ehkä siksi, että sä vaarannat toiset tytöt, kun sana alkaa kiertää. Kun ne läähättäjät saa tietoon, millainen herkkuperse täällä on, ne alkaa jonottaa sua.
– Ei-eihän ne kaikki…varmaan mun tyypistä ty-tykkää?
– Sä oot nuori, kaunis ja ihan vitun kiimainen. Kaikkien kanssa! Se on kuule kaikkien tyyppiä. Kohta mun pitää alkaa myydä sua viikko- tai kuukausitaksalla ulkomaille. Siellä ne isot rahat pyörii. Siihen verrattuna tää on harrastelua. Tai ehkä nekin ison rahan miehet, jotka ei yleensä käy täällä, alkaa tykätä Suomesta tavallista enemmän ja paskat nakkaa lumesta ja loskasta!
Axel puhui tarkoituksellisen ilkeästi ja nousi sitten pöydän äärestä. En vieläkään aivan tajunnut, mikä oli ongelmana. En millään uskonut, että muille tytöille ei riittäisi asiakkaita, niin upeita he kaikki olivat omalla tavallaan.
Hätkähdin, kun tajusin Axelin tulleen seisomaan minua vastapäätä ja kohotin päätäni katsoakseni häntä silmiin.
– Mulla sattuu olemaan myös omanlaisia mieltymyksiä, hän sitten sanoi melkein murisevalla äänellä. – Haluatko sä tienata vielä lisää? Sulla on kivankokoisen yksiön takuuvuokra kasassa, jos teet niin kuin mä käs-….pyydän.
Olin innokas saamaan Axelin paremmalle tuulelle ja nyökkäsin.
– Totta kai sä suostut…rahasta mitä vaan, eikö niin?, mies sanoi vaarallisen pehmeällä äänellä. Sävähdin hiukan. Hän käveli luokseni, kiskoi mekkoni kovakouraisesti yltäni niin, että seisoin hänen edessään läpinäkyvissä alusvaatteissa, stay-upeissani ja korkokengissäni.
– Mä maksan sulle toisen tonnin helposti. Istut tuohon nojatuoliin tuolla – , mies osoitti työpöytää viistosti vastapäätä olevaa pehmeää vanhanaikaista, punaista nojatuolia, – ja pysyt siinä. – Hierot tissejäs ja pilluas omin pikku kätösin ja tuut, milloin haluat. Mä en laske. Kunhan pysyt siinä ja katsot, mitä mä teen.
Homma kuulosti naurettavan helpolta. Minun ei muutoinkaan tarvinnut tehdä juuri mitään muuta kuin katsoa, ja olin valmis laukeamaan, kun Axelista oli kyse. Jos Axel tulisi sillä paremmalle tuulelle, minä olisin pelkästään onnellinen.
Istuuduin nojatuoliin ja Axel jätti huoneen. Kesti hetken, ennen kuin hän palasi ja minun tuli hiukan kylmä. Nappasin lattialta huivin, jonka olin yhdistänyt edellisiltana mekkooni ja juuri kun olin heittämässä sitä harteilleni, mies palasi. Hänellä oli päällään pelkkä musta kylpytakki ja hänen perässään käveli mustahiuksinen kaunotar ohuessa itämaisessa kaavussa. Aysha, tajusin, vaikka en ollut tavannut tyttöä aiemmin. Laura oli juorunnut, minulle, että etenkin pohjoismaalaiset lankesivat massoittain Ayshan jalkojen juureen ja nyt tajusin, miksi.
En osannut määritellä tytön ikää, mutta hän ei voinut olla paljon vanhempi kuin minä. Hänellä oli valtavan suuret, melkein mustat kauriinsilmät, täyteläinen, aidosti mutrullaan oleva suu, tumman hunajan värinen sileä iho ja mustat, paksut hiukset, jotka ulottuivat hänen vyötäisilleen. Siinä katsoessani Axel riisui Ayshan ja minä nielaisin. Nainen oli siro ja muodokas yhtä aikaa. Vyötärö oli kadehdittavan kapea, mutta lantio oli pyöreä ja rinnat pystyt ja ainakin c-kupin kokoiset. Hän oli ajellut alapäänsä aivan paljaaksi ja näin, kuinka hänen ihonsa hehkui pehmeänä – varmaankin jonkin itämaisen öljyn ansioista.
Axel nosti tytön työpöydän reunalle ja kuiskutti jotain tämän korvaan. Aysha katsoi minua, hymyili ja tunnistin silmissä himon, kun sen näin. Axel nosti Ayshan sääriä, enkä voinut olla kadehtimatta sellaisia sääriä. Ne näyttivät jatkuvan loputtomiin ja ne näyttiviä kimmoisilta ja muodokkailta. Herkullisilta.
Axelin täytyi ajatella samoin, sillä mies kellautti Ayshan työpöydälle, tarttui naista polvien alapuolelta ja avasi tämän reidet niin, että pääsi suutelemaan ja nuolemaan tytön sisäreisiä. Minua hän puri ja imi, mutta Aysha sai suudelmia, oli kaikki mitä minä pystyin ajattelemaan sydän hakaten hysteerisenä. Aysha kaarsi selkäänsä ja huokaisi. Axelin huulet siirtyivät koko ajan lähemmäs naisen jalkoväliä, mutta kun hän oli lähellä, hän lopetti. Aysha inahti vastalauseeksi, mutta Axel tönäisi tavarat työpöydältä, jopa tietokoneen näytön niin että räsähti ja työnsi häntä pidemmälle työpöydällään, niin että nainen makasi lopulta kokonaan selällään työpöydällä. Mies riisui kylpytakkinsa vilkaisemattakaan minua. Kauempaakin näki, että hänen kullinsa seisoi teräksenkovana. Hän kiipesi työpöydälle Ayshan perässä sulavasti kuin valtava kissapeto.
En osannut kuin tuijottaa. Axel imi Ayshan rinnankärkiä ja suuteli tätä pehmeästi ja varovaisesti ja tyttö oli aivan selvästi tulossa hulluksi hitaasta tahdista. Hän kiemurteli ja päästeli suloisia pieniä ah-äänteitä samalla, kun Axelin kädet sivelivät hänen vyötäröään ja lanteitaan ja puristuivat lopulta rintojen ja niiden tiukoiksi nupuiksi kiristyneiden kärkien ympärille.
Aysha huudahti kimeästi ja samassa Axelin toinen käsi sukelsi posliinipilluun. Aysha oli esileikin aikana levittänyt reisiään jo kutsuvasti ja kun hän oli pyöräyttänyt lanteitaan pari kertaa, olin ollut näkevinäni märkänä kiiltelevän paljaan, punaisen vaon. Nyt se oli varmaa. Kuulin märän litinän, kun Axelin sormet työskentelivät Ayshan pillussa ja mitä äänekkäämmin tyttö alkoi huohottaa, sitä pahemmalta minusta tuntui. Kun Aysha kiljaisi ja vääntelehti pöydällä kuin riivattuna, ja laukesi, minä en osannut tehdä muuta kuin tuijottaa sydän kylmänä.
Onneksi Axel ei välittänyt suoda silmäystäkään minulle, sillä jos tarkoitus todella oli, että tyydyttäisin siinä itseäni, en olisi voinut pahemmin epäonnistua.
Kun Axel lopulta kiersi Ayshan sääret lantionsa ympärille, tarrasi naisen pyöreisiin rintoihin ja työntyi tämän sisään ähkien, en tiennyt juostako karkuun vai oksentaa. Näin, että Axel suuteli tyttöä antaumuksella samalla kun hän nai syvälle ja kovaa. Hän hieroi tytön rintoja ja siveli tämän uskomattomia hiuksia ja Aysha parkui nautinnosta hänen allaan.
– Suloinen, pehmeä Aysha, kuulin Axelin epävakaan äänen. – Sä tunnut aina niin hyvältä. Ihanalta. Voi luoja tätä sun sykkivää posliinipilluas. Mä tuun hulluksi, mies kuiskaili ja Aysha löi lanteitaan Axelin lanteita vasten ja alkoi selvästi jäykistyä selkä kaarella, irtaantuneena pöydältä, jolla hän oli naitavana. Hän tuijotti Axelia silmiin, puristi kyntensä miehen selkään ja hänen suunsa oli auki, niin että raskas huohotus ja epätoivoiset anelevat parahdukset pääsivät siitä ulos. Axel nousi kyynärpäidensä varaan ja rullasi lanteitaan naisen halukkaaseen rakoon niin että kuulin märän maiskauksen, joka kerta kun hänen kullinsa kynti Ayshaa. Aysha nosti reisiään korkeammalle ja puristi ne tiukemmin Axelin ympärille. Sitten häneltä pääsi käheä, matala vaikerruksen ja ulinan sekainen ääni, joka täytti joka neliösentin huoneesta ja naisen vartalo tuli villiksi liikkeestä, aivan kuin käärmeet olisivat kiemurrelleet hänen ihonsa alla.
Halusin sulkea silmäni. Näytinkö minäkin tuolta, kun laukesin Axelin alla? Varmaankin. Ehkä vieläkin epätoivoisemmalta. Rintaani jomotti ja kurkussani poltti kammottavan kuuma möhkäle, joka tuntui kiveltä ja tulelta yhtaikaa ja kun pyyhkäisin kasvojani, tunsin, että poskillani oli kyyneleitä.
Äkkiä kuulin karhean, kovan ärähdyksen ja silmäni revähtivät auki. Axel oli nostanut toisella kädellään Ayshan lantiota ja puski nyt sisään kasvot nautinnon vääristäminä ja karjahdellen kovaa, kunnes iski viimeisen kerran ja antoi siemenensä pulputa jonnekin syvälle Ayshan sisälle. Tyttö makasi yhä nytkähdellen hänen allaan ja kun hän nuoli huuliaan, Axel suuteli häntä.
Istuin jäykistyneenä tuolissani. Olin huomaamattani nostanut polveni koukkuun eteeni ja kiertänyt käsivarteni niiden ympärille. Minun oli lohduttoman kylmä ja ainoa, mitä halusin, oli päästä pois tästä huoneesta ja näistä tunteista.
Axel makasi Ayshan päällä hetken ja laskin jalkani vapisten takaisin lattialle. Puristin huiviani olkapäilläni. Mieleni teki nousta ja juosta, mutta mitä se enää hyödyttäisi? En ollut pystynyt lähtemään ja olemaan katsomatta, kun Axel oli kiduttanut minua Ayshan kanssa ja vähintä, mitä hän ansaitsi oli menettää se lupaamansa 1000 euroa.
Pariskunta pöydällä kuiskutteli toisilleen jotain ja he nauroivatkin – jollekin yhteiselle salaisuudelleen. Sitten Axel työnsi itsensä pois pöydältä ja pukeutui jälleen kylpytakkiinsa. Minä katselin häntä ripsieni raosta, mutta kun hän tuli luokseni, käänsin pääni pois. Mies työnsi tuhat euroa nenäni alle.
– Oliko sulla hauskaa?, Axel kysyi vieläkin hiukan hengästyneenä ja selvästi tyydytettettynä ja raivo sumensi kaiken ajattelun aivoissani.
– Haista vittu, minä sihahdin ja jatkoin sitten: – Ai joo, sulla onkin tuolla jo yksi avoinna.
Nappasin rahat ja lähdin huoneesta selkä suorassa. Sitten käännyin ja sanoin:
– Jos mä oon niin hyvä kuin sä ja Pietro sanotte, sulla pitäis olla mulle lisää asiakkaita. Hoida työs ja hommaa niitä mulle. Tämmöset pikku rippuset ei mua enää kiinnosta, jos mä voin tienata 5000 yössä.