SEURALAINEN 7

Pietron jälkeen pysyttelin kotosalla muutaman päivän. Axel yritti soittaa minulle, mutta laitoin aina vain saman tekstiviestin. Että olin sairaana. Mikä olikin totta.

Saatoin olla nuori, mutta olin tajunnut, että Axelissa oli jotain vaarallista, joka minun pitäisi kiertää kaukaa. Hän herätti minussa tunteita, ja pelkäsin, että nuori sydämeni oli rakastumaisillaan mieheen, joka oli minun pomoni ja kouluttajani, ja joka kohteli minua oikukkaasti ja jopa julmasti. Kaiken lisäksi hän oli minua 18 vuotta vanhempi. En ehkä ollut fyysisesti sairas, mutta sydänsurut saattavat tuntua paljon pahemmilta kuin flunssa tai migreeni. Sen tietää jokainen, joka on edes kerran elämässään rakastanut – ja rikkonut itsensä siinä sivussa. 

Mietin, mitä tehdä. Minulla oli 7000 euroa rahaa ja jos tulotasoni olisi siitä edes puolet viikossa, minun ei tarvitsisi ottaa lainan lainaa. Tietysti opiskelut viesivät aikaa, mutta olin varma, että pystyisin ujuttamaan pari asiakasta viikkoon, jos sellaisia olisi tarjolla. Päätin soittaa Laurille. Hän osaisi sanoa, mitä tehdä. 

– Ellen, mä kuulin, että sä oot sairaana, Lauri vastasi odottamatta, että sanoin sanaakaan.

– Joo, minä vastasin pienellä äänellä. – Voisitkohan sä auttaa mua?, lisäsin sitten.

– Miten? Totta kai. Olen nyt töissä, mutta pääsen parin tunnin kuluttua. Mun pitää muutenkin käydä klubilla.

– Mä oon kotona, Herttoniemessä, vastasin Laurille. 

– Ahaa. No. Mä tuun sinne. Pari tuntia.

Vedin päälleni tiukat tummansiniset farkut ja valkoisen paidan ja näytin mielestäni siltä, miltä minun pitikin näyttää. Tavalliselta opiskelijatytöltä. Lueskelin uutta kirjaa, jonka nimi oli Historiantutkija: mielenkiintoista fantasia- ja vampyyritarinaa, jossa oli paljon oikeita historiallisia faktoja. Jos minulla ikinä olisi unkarilaisia, bulgarialaisia tai romanialaisia asiakkaita, tästä kirjasta olisi hyötyä. 

Kun Lauri saapui, hän rutisti minua heti ovella ja kysyi:

– Onko Axel ollu hankala?

– Mistä sä tiesit?, hengähdin ja päästin Laurin pieneen asuntooni, jota olisi voinut kutsua ennemminkin kopperoksi.

– Se on ollu tavallistakin vittumaisempi ja pelästyttänyt puolet tytöistä kuoliaaksi. Sitten se ramppaa multa ja Panulta kysymässä, onko susta kuulunu mitään. Mitä helvettiä se meille kuuluu? Senhän sua pitäis kouluttaa! En mä ehdi mitään, kun oon töissä, perhe on kotona eikä mulla varsinkaan oo kaikkea sellaista tietoa, mitä perehdytykseen vaaditaan!

– Se oli Pietron jälkeen jotenki outo ja sit se pani mut kattoon, kun se nai Ayshaa keskellä työpöytäänsä.

En maininnut yhteisestä suihkusta Axelin kanssa, sillä jotenkin se tuntui minusta liian…intiimiltä.

Lauri rypisti kulmiaan ja sanoi:

– Se saattoi tehdä sen tahallaan. Joskus tytöt luulee rakastuvansa siihen ja se osaa olla inhottava palauttaessaan niiden ajatukset oikealle radalle.

Poskeni helottivat kuumina, kun kielsin kiihkeästi ja täysin valheellisesti:

– En mä oo rakastunu siihen! 

Lauri katsoi minua silmiin tarkkaavaisesti ja nyökkäsi. 

– Hyvä jos et oo. Axel ei rakasta ketään muuta kuin itseään.

Halusin suunnata Laurin huomion pois aiheesta mahdollisimman nopeasti, sillä epäilin, että silmäni eivät olleet aivan niin vilpittömät kuin miltä närkästynyt julistukseni oli kuulostanut. Niinpä tartuin ilmeisimpään aiheeseen:

– Ja mä olin tosi hyvä Pietron kanssa!

– Sen mä kyllä kuulin, Lauri nauroi. – Pietro-raukka ei tienny, mikä siihen iski. Se on jo buukkaamassa sua uudestaan, kun tulee kaupunkiin joulun jälkeen. Mutta Axelilla on sulle muita asiakkaita. Se on yrittäny soittaa, mutta kai se ei oo tullu käymään, kun oot sairaana. Mikä sulla muuten on? Et sä ainakaan flunssaiselta vaikuta?

– Mulla on pahoja migreeneitä ja oon mä miettiny tätä hommaaki…että jatkanko mä. 

Lauri nappasi minut syliinsä ja katsoi minua syvälle silmiin. Hänen silmänsä olivat kauniin siniset ja minun oli vaikea uskoa, että hän oli jo 47-vuotias.

– Anna mä vakuutan sut…, hän sanoi käheästi. – Sä oot niin hyvä, että mun on ollu tosi vaikeaa pitää susta näppejäni erossa. Ennen kuin mä tapasin sut, mä olin pysyny uskollisena 10 vuotta putkeen ja ota huomioon, että viisi vuotta siitä mä oon ollu Ottomaanin ja Axelin kanssa tekemisissä. Houkutus on ollu suuri.

Laurin iso käsi hieroi takamustani ja ennen kuin huomasinkaan, hän availi puseroni nappeja ja farkkujani. Aloin kiihottua. Lauri oli kuin ystävän isä, turvallinen. Paitsi, että hän ei ollut aivan turvallinen. Hän oli luvattoman hyvännäköinen ja mieletön sängyssä. Lauri käänsi minut selkä vatsaansa vasten ja ohjasi minut eteisen kokovartalopeilin eteen. Hän riisui paitani ja farkkuni ja suurinpiirtein repi pikkuhousuni ja rintaliivini pois. 

– Kato nyt ittees, Lauri voihkaisi ja pusersi rintojani käsissään ja liu’utti käsiään vatsallani ja lantiollani. Sitten hän totesi ykskantaan:

– Sänkyyn.

Minä tottelin kuin puudeli ja hän kiipesi perässäni vielä riisuessaan vaatteitaan. Lauri asettui selälleen ja viittasi minut päälleen. 

– Kumarru niin, että noi jumalaiset tissit tulee mun suuhun…

Istahdin hajareisin Laurin päälle ja vinkaisin ilosta, kun tunsin suuren jäykän elimen jalkovälissäni. Ainakin saisin pian oikein isän kädestä. Kumarruin ja Lauri alkoi imeä rintojani. Hän ei tehnyt mitään muuta kuin imi imemistään, vaihtoi vain välillä rintaa ja jokainen voimakas imaisu tuntui koko vartalossani. Hän nosti lantiotani ja asetti minut kalunsa kärkeen. 

– Tuhma Ellen nussii nyt setää, miten haluaa, jooko?, Lauri kysyi. – Sillä tavalla hyvin, että mä en halua nussia vaimoa ainakaan pariin viikkoon. Tai pariin kuukauteen.

Kiihotuin joka sanasta ja jalkovälini alkoi sykkiä ja puristaa nesteitä esiin. Laskin itseni Laurin suuren, kivikovan kullin päälle ja voihkaisin, kun hän täytti minut niin hyvin. Samaan aikaan mies imi rintojani yhä hurjemmin, puristi minua tiukasti vyötäröstä ja minä aloin hieroa itseäni Laurin vartta vasten. Hivelin hänen pallejaan ja nostin ja laskin lantiotani. Se tuntui niin hyvältä. Eikä minulla ollut ollut hyvä olla moneen päivään. 

Lauri puristi reisiäni ja lanteitani ja heitti päätään taaksepäin, kun pyöritin persettäni ja veivasin itseäni hänen kulliaan vasten.

– Voi Ellen pieni! Sä oot niin tuhma, tuhma pikku pillu…mä olin jo melkein unohtanut, miltä tää sun pikku kolonen tuntuu…

Klitorikseni oli jo aivan turvoksissa ja kuumana ja koloni litisi, kun työntelin sykkivää pilluani Laurin kyrpää vasten. Aloin hieroa rintojani ja näin lasittuneen tuijottavan katseen Laurin silmissä, kun hymyilin hänelle sumeasti, tissit tiukasti käsissäni ja hänen kova kullinsa sisälläni. Laukesin sekunneissa siitä hetkestä. Kirkaisin, nostin käsivarteni niskalleni, työnsin persettä nautinnollisesti kunnolla taaksepäin ja pumppasin hetken verran raivokkaasti Lauria vasten. Lauri ähkäisi, tarttui lantiooni, tuijotti heiluvia rintojani ja alkoi työnnellä ylöspäin niin kovaa kyytiä, että pysyin töin tuskin hänen päällään.

– Voi jumalauta saatana!, hän karjaisi ja niin hän sai lastinsa purettua minuun. Makasimme hetken huohottaen sängyllä ja sitten Lauri kysyi:

– Onko parempi olo?

Minä venyttelin kierähdin Laurin viereen.

– On, sanoin yksinkertaisesti. – Mä luulen, että mä voin palata Ottomaaniin. Paskat Axelista.

——————————-

Lauri heitti minut Helsingin keskustaan. Olin päättänyt, että jos minulle oli asiakkaita tarjolla, kävisin hiukan shoppaamassa alusvaatteita ja pari hyvälaatuista mekkoa lisää. Ostin yhden rohkeamman mustan mekon, joka oli sifonkia ja jonka alla oli musta pieni alusmekko. V-muotoinen kaula-aukko ulottui melkein vyötärölle, mutta leveä, liehuva hameosa oli pliseerattu ja polvipituinen. Toinen mekko oli tummansinistä villaa ja malliltaan klassinen kotelomekko. Siltä varalta, että osallistuisin lounaille tai muuhun päivällä tapahtuvaan toimintaan.

Saavuin Ottomaaniin kasseineni joskus kahdeksan maissa illalla. Kun kiipesin toiseen kerrokseen, oli Axel odottamassa minua. Hänellä oli tietokone sylissään ja kun hän nosti katseensa minuun, sydämeni alkoi taas jyskyttää epämukavasti, kuten aina hänen lähellään. Sitten muistin Laurin sanat. ”Joskus tytöt luulee rakastuvansa siihen…” Minä olin vain yksi tytöistä, päätin, ja kohautin olkapäitäni sisäisesti.

– Missä helvetissä sä olet kupannu?, Axel kysyi silmät viiruina samalla, kun hän työnsi läppärin pois sylistään ja nousi seisomaan.

– Kotona. Lauri kävi ja vakuutti, että mun kannattaa tulla takasin. Kävin ostaan sitten vähän vaatteita.

– Vai Lauri vakuutti, Axel melkein sihahti vihreät silmät kovina kuin marmorikuulat. – Mä kyllä tiedän, miten se sut vakuutti.

– Mä tiedän, että sä tiedät. Se teki hyvää. Tuli tunne, että ainaki mä osaan yhden homman. Naida. Sun palautteen antamisessa sen sijaan on toivomisen varaa, vastasin Axelille ja kävelin huoneeseen, jossa olin aiemminkin oleskellut. 

Axel seurasi perässä.

– Sä halusit asiakkaita, Axel sanoi kylmällä äänellä. – Mulla on sulle yks nyt heti jos haluut. Aleksei on venäläinen. Se kutsuu itseään liikemieheksi, mutta oikeasti se on raudankova rikollinen. Korkeassa asemassa hyvin organisoidussa järjestössä. Sillä on rahaa ja se haluaa seuralaisensa omaan pikku leikkihuoneeseensa. Sä pukeudut niihin kuteisiin, mitä se sulle tarjoaa.

– Me ei siis käydä ulkona?

– Aleksei ei ole sitä tyyppiä. Voi se sua kaupassa käyttää tai kahvilla, mutta kun se varaa tytön, te syötte siellä, missä vietätte aikaa. Se on luvannu kymppitonnin 24 tunnista, kun sen korviin kantautui Pietron juorut – mä en tiedä, miten helvetissä sana leviää näin nopeasti. Ehkä niillä on jokin chatti. Joka tapauksessa, sun pitää tietää, että Aleksei on s/m-miehiä. Ei mitään rankkaa, mutta piiskaa se antaa ja se kytkee sut kiinni aivan varmasti johonkin.

Värähdin ajatusta, että tuntematon rikollinen kytkisi minut kiinni ja löisi minua, mutta en aikonut vaikuttaa nössöltä Axelin silmissä. Nyökkäsin vain ja kysyin:

– Milloin se hakee mut?

—————————————

Olimme jossain Inkoossa, kun astuin ulos suuresta mustasta Audista. Aleksei oli lähettänyt minulle vaatetta jo automatkaa varten. Päälläni olevat huoravaatteet eivät taatusti olisi menneet Axelin seulan lävitse. Minulla oli pinkki, lyhyt t-paita, jossa oli laaja kaula-aukko ja joka ulottui juuri ja juuri rintojeni alle, pienen pienet revityt farkkusortsit, jotka paljastivat hiukan pakaroitani ja ylipolvensaappaat, joissa oli huikeat korot. 

Kun astelin suuren, vanhan puutalon portaille, ovi avautui juuri kun ehdin ylimmälle askeleelle. Edessäni seisoi noin viisikymppinen pitkä mies, jonka kalju pää oli tatuoitu mitä kummallisimmin kuvioin, ja jonka toisessa korvassa roikkui paksu kultainen rengas. Hänen silmänsä olivat pistävän vaaleansiniset ja nenänsä vino, aivan kuin se olisi joskus murtunut. Mies tuijotti minua hetken ja kumarsi pienesti:

– Minä olen Pjotr, hän sanoi englantia voimakkaasti murtaen. – Olen Aleksein oikea käsi, hän sitten lisäsi ja lähti kuljettamaan minua syvemmälle vanhaan taloon. 

Talon sisustus näytti hyvin tavalliselta suomalaiselta maalaistalon sisustukselta. Räsymattoja, ryijyjä, vanhoja täyspuisia huonekaluja, tupakeittiö, lämmitysuuni, pukkisänkyjä. Naksahteleva vanha kello. Kun pääsimme erään perällä olevan huoneen ovelle, Pjotr viittasi kädellään ja minä astuin sisään. Oli kuin olisin pudonnut kaninkoloon kuten Liisa. Kaiken tavallisuuden jälkeen, tässä huoneessa oli mustat seinät, mustat tuolit, mustat lamput. Jopa ikkunakaihtimet, jotka nyt olivat raollaan, olivat mustat. Tuolien lisäksi en nähnyt muita huonekaluja kuin pienen kapean sängyn ikkunan alla ja jonkinlaisia penkkejä tai tasoja seinää vasten. 

Yhdessä ainoassa mustassa nojatuolissa istui mies. Vaaleanharmaa, tyylikäs, kolmiosainen puku, musta paita, vaaleat harmaantuvat hiukset, valjut kylmän harmaat silmät, leveät poskipäät, paksut huulet. Kun hän nousi tuolista, huomasin, että hän oli minua huomattavasti pidempi, mutta hyvin hoikka. Melkein laiha. Nielaisin, sillä vaikka mies ei tehnyt mitään erityistä, vaistoni käskivät minun juosta karkuun. Jokin hälytti vaaraa, kun seisoin siinä hänen edessään, mutta muistin Axelin sanat ja pysyin paikallani. Aleksei ei satuttaisi minua. Ei oikeasti.

– Sinä todella olet hyvin kaunis, Aleksei sanoi huomattavasti paremmalla englannilla kuin mitä Pjotr oli puhunut.

– Kiitos, minä vastasin hämmentyneenä. 

– Olet vielä uusi, eikö niin?, hän kysyi silmät viiruina ja minua kylmäsi jostain syystä.

– Niin. 

– Montako asiakasta sinulla on ollut?

– Vain yksi.

Aleksein silmät alkoivat kartoittaa vartaloani ja hän astahti vielä lähemmäs. Hän nosti kätensä ja sujautti sen t-paidan alle, jonka alla ei ollut rintaliivejä. 

– Aah, ei silikonia, Aleksei suhahti hyväksyvästi ja nosti t-paidan rintojeni ylle. Hän hieroi rintojani hiukan ja nuolaisi huuliaan, kun huomasi, että nännini nipistyivät kosketuksesta. En tiedä, oliko se vaaran tuntu vai mikä, mutta jostain syystä vatsanpohjassani alkoi kiemurrella himo ja huojahdin hiukan Alekseita kohti. Ainakaan se ei johtunut siitä, että mies olisi ollut komea tai kaunopuheinen.

Aleksei käänsi minut ympäri ja tarttui puolipaljaisiin pakaroihini. Henkäisin, kun hän hivutti sormensa denimin alle ja kuljetti sormeaan pakaralta jalkoväliini. Minulla ei ollut alushousuja – sekin oli Aleksein määräys. 

– Riisuudu, Aleksei sanoi ja käänsi minut takaisin itseensä päin. 

Se ei ollut vaikeaa. Nostin paidan pääni yli ja pudotin sortsit maahan. Kun aioin tarttua saappaiden vetoketjuun, mies älähti. 

– Ei saappaita.

Seisoin alastomana miehen edessä ja hän tuijotti minua tyytyväisen näköisenä.

– Minulla seisoo jo, hän sanoi yksinkertaisesti. Sitten hän käveli ovelle ja huusi jotain venäjäksi. Minut hän viittasi sängylle. 

Ajattelin jo, että ensimmäinen kierros alkaisi välittömästi, mutta niin ei käynyt. Pjotr tuli huoneeseen ja kun hän näki minut vuoteella, hän asteli luokseni, asetti alleni pyyhkeen, levitti reisiäni ja alkoi ajella pientä tummaa kolmiotani pois pesuvati kädessään. Olin ollut kiihottunut jo hiukan aiemmin, mutta nyt minua panetti entistä enemmän. Iso, kaapin kokoinen rikollinen ajoi pillukarvojani pois samalla kun toinen katsoi päältä pää hiukan kallellaan. Kun Pjotr oli valmis, hän kaivoi esiin hyvältä tuoksuvaa voidetta ja levitti sitä kaikkialle jalkoväliini. Sitten hän käänsi minut kontilleni ja voiteli myös peräaukkoni sisustan ja ympärystän. 

Tämän jälkeen Pjotr lähti. Aleksei ojensi kätensä ja minä nousin taas seisomaan. Mies käveli yhden seinän vierustalla olevan tason luokse ja käänsi sen poikittain seinää vasten. Kun katsoin tarkemmin tasoa, huomasin sen pinnan olevan nahkaa ja että siihen oli eri puolille upotettu metallisia pieniä kaaria, joiden lävitse voisi varmasti helposti pujottaa…köysiä…tai remmejä, mielessäni välähti.

Mies viittasi minut penkille selälleni ja sain huomata olleeni oikeassa metalliosien suhteen. Hän sitoi ranteeni pään ylle yhteen ja siitä kiinni penkkiin ja molemmat nilkat leveän penkin päälle niin, että reiteni olivat ammollaan hänen katseelleen. Olin hetkessä täysin liikuntakyvytön ja uppo-oudon miehen armoilla.

Hän katseli minua taas hetken ja nuolaisi huuliaan. Sitten hän riisuutui. Aleksei oli todella hyvässä kunnossa ikäisekseen: lihaksikas ja jäntevä, vaikka olikin laiha – melkein kuin pitkänmatkanjuoksija. Hänen rintakarvansa olivat harmaantuneet ja hänen toinen olkapäänsä oli täynnä sinisävyisiä tatuointeja ja hänen kyrpänsä seisoi ylpeästi pystyssä ärhäkän punaisena ja malttamattomana. Se oli hyvää keskikokoa, ei kovin paksu, mutta melko pitkä. 

Mies käveli toisen seinän vierellä olevan tason luo ja avasi vetolaatikon. Kun hän kääntyi minuun, hänellä oli kädessään ratsupiiska. Suljin silmäni. Nyt tulisi tosipaikka. Minä en ollut kokeillut s/m-leikkejä koskaan ja minun pitäisi selviytyä tästä kuin ammattilainen, luoja auttakoon minua.

– Silmät auki, Aleksei käski samansävyisellä äänellä kuin millä hän oli puhunut koko sen ajan kuin olin hänet tuntenut. Kylmästi ja eleettömästi. Miehellä täytyi olla hyvä itsehillintä, jos hänen kalunsa seisoi kuin kanki ja hän silti pystyi toimimaan ja puhumaan kuin olisi seissyt kaulaansa myöten kylmässä vedessä.

Katsoin Aleksein harmaisiin silmiin ja jännityin, kun hän kohotti piiskan. Hän napautti ensimmäisen lyönnin vasemmalle rinnalleni. Se ei tuntunut kovin pahalta, mutta sai nännini kihelmöimään. Toinen lyönti toiselle rinnalle oli kovempi ja kivuliaampi ja minä nytkähdin. Iskuja sateli muutama molemmille rinnoilleni. Pidin silmiäni auki väkisin ja mieleni alkoi harhailla. Mitä minä nyt keksisin? Millä minä tästä nauttisin? 

Axel tuli mieleeni kutsumatta ja yritin työntää häntä pois mielestäni, mutta kun ajattelin häntä käsittelemässä ratsupiiskaa, aloin kiihottua kovaa vauhtia. Aleksei kuljetti piiskaa vatsallani ja vaikka tuijotin häntä silmiin, näin pääni sisällä Axelin vihreät silmät. Kun piiska napsahti vatsalleni, säpsähdin, mutta voihkaisin samalla. Aleksei käveli katsomaan jalkoväliäni ja hymyili pienesti. Hän työnsi ratsupiiskan kahvan häpyhuulieni väliin ja hieroi hiukan. Taivas, että se tuntui hyvältä. Päästin pienen vinkaisun. Mies vilkaisi minua nopeasti ja työnsi sitten kahvan pilluuni. Se liukui sisään kuin rasvattuna.

– Sinä olet todella hyvä. Laatutavaraa, Aleksei sanoi melkein mietteissään kun hän liikutti piiskanvartta sisälläni. Axelin hahmo leijaili mieleni rajamailla, vaikka en millään olisi halunnut ja tunsin, kuinka puristuin piiskan ympärille. 

– Ja hän puristuu jo kahvan ympärille. Katsotaan, mitä pikkuinen tästä sanoo, Aleksei jatkoi ja otti piiskan sisältäni. Sitten hän tarttui taas piiskan kahvaan ja läimäytti minua jalkoväliin. Kirjavat valot sokaisivat minut hetkeksi ja suustani pääsi pieni nyyhkytys. Lyönti ei ollut ollut kovin kova, mutta se oli suunnattu kehoni herkimpään kohtaan. Kun kipu asettui, tunsin, kuinka lihani turposi ja yhtäkkiä himo löi ylitseni. Aleksei löi uudestaan ja minä kirkaisin. Ja turposin hetken päästä lisää.

Aleksei katsoi minua edelleen kuin olisin ollut kiinnostava hyönteinen. Sitten hän painoi päänsä jalkoväliini ja nuolaisi minua alhaalta ylös. Huokaisin oudosta yhdistelmästä kipua ja nautintoa.

– Läpimärkä, Aleksei totesi viileästi ja sitten:

– Nyt minä nain sinua ensimmäisen kerran. 

Mies haki taas laatikosta jotain ja arvasin, mitä oli tulossa, vaikka esineet eivät olleet samanlaiset kuin ne, jotka aiemmin olin nähnyt – ja kokenut. Hän kiinnitti koviksi, suuriksi kuuliksi paisuneet rinnankärkeni nipistimiin, joissa oli pienet, mustat painot ja joista molemmista kulki ketju mustaan nahkapantaan, jonka hän kiinnitti kaulaani. Sitten hän levitti reiteni ja yhtäkkiä tunsin kovan nipistyksen paisuneella klitoriksellani. Tällaista minuun ei vielä ollut koskaan kiinnitetty. Kipu ja nautinto alkoivat sekoittua toisiinsa kaikkialla vartalossani. Kun hän oli valmis, hän kytki minut vielä vyötäröltä penkkiin nahkavyöllä, joka oli ilmeisesti myös asennettu penkkiin kiinni.

Aleksei katsoi hetken saavutustaan ja sanoi: 

– Suu auki. 

Olin vähän hämmentynyt, mutta raotin huuliani. 

– Enemmän, mies käski ja avasin huuleni o:n muotoiseksi ympyräksi. Tämä näytti tyydyttävän miestä. Hän kiipesi päälleni, otti kirvelevistä rinnoistani kiinni ja työnsi kyrpänsä sisään. Kun suljin silmäni, mies sähähti:

– Silmät auki. 

Minä tottelin ja tunsin, kuinka säkenet kulkivat pitkin vartaloani, kun venäläinen alkoi naida minua hakkaavaan tahtiin, kuin esinettä, ja puristi samalla rintojani, jotka olivat sietämättömän kireät ja tiukat. Axel, mielessäni välähti. Tuijotin melkein elottomilta vaikuttaviin harmaisiin silmiin ja kuvittelin, että Axel oli tehnyt tämän minulle. Axel kidutti minua. Axel nussi minua tahallaan näin rujosti. Rintojeni kivistys alkoi siirtyä vatsaan ja kun Aleksein lantio iski kerta toisensa jälkeen turvonnutta, nipistimen välissä kituvaa klitoristani vasten, olin pian jo aivan kiimassa. 

Pidin suuni auki, mutta nyt se oli jo helppoa kun minun oli pakko läähättää ja voihkia Aleksein puristuksessa. Mies kiihdytti tahtiaan ja tuijotti minua edelleen silmiin ja minä liikutin lanteitani sen vähän mitä pystyin. Tunsin, kuinka pilluni kiristyi miehen elimen ympärille ja kliimaksi alkoi lähestyä.

– Saatana, mies puristi hampaidensa välistä ja alkoi nussia tiukkaan, kiivaaseen tahtiin. Se kiihotti minua suunnattomasti ja nyt minun ei tarvinnut ajatella Axelia. Aleksei oli niin kylmä ja saavuttamaton, että minua kiihotti saada hänet pois tolaltaan. Edes vähän. Pilluni puristui miehen kalun ympärille entistä tiukemmin ja ähkin suunnattoman kiimaisena, kun mies sukelsi sisään ja ulos, sisään ja ulos. 

– Saatana!, mies ähkäisi kovempaa. Hänen silmänsä siristyivät ja suunsa vääntyi, ja orgasmi alkoi työntyä minusta ulos. Jännityin miehen alla ja annoin paineen kasvaa. Axelin hahmo, Aleksein armoton ilme, minun avuttomaksi köytetty vartaloni. Kiristyin Aleksein kyrvän ympärille kuin vaijeri ja huohotin kovaan ääneen. 

– Vittu mikä pillu!, Aleksei älähti ja minä laukesin kirkaisten sykkimään miehen kalun ympärillä. Kuulin, kuinka käheältä oma ääneni kuulosti korvissani ja jatkoin voihkimista samaan tahtiin kuin sisukseni supistelivat. Tuijotin edelleen miehen kasvoja. Aleksein ilme vääntyi suorastaan raivoisaksi ja häneltä tuli vain muutama sekunti minun jälkeeni. Mies survoi itseään sisääni ikuisuudelta tuntuvan ajan ja minä nytkähtelin hänen nautintonsa tahdissa. 

Makasimme penkillä jonkin aikaa ja kun kliimaksi oli vyörynyt ylitseni, aloin tuntea, kuinka puutuneet jalkani ja käsivarteni olivat. Minun ei kuitenkaan tarvinnut sanoa mitään. Aleksei kiipesi päältäni ja vapautti minut nipistimistä ja penkistä. Hän auttoi minut seisaalleen ja ojensi minulle silkkisen aamutakin. 

– Pane tämä päällesi. Viereisessä huoneessa on oikea sänky ja oma vessa. Saat levätä tunnin, maksimissaan kaksi.

Vilkaisin miehen jähmeitä kasvoja ja ihmettelin, oliko hän aina samanlainen kivikasvo. 

– Pjotr nai sinua, kun minä olen valmis. Meillä oli pari…vaikeaa tilannetta ja hän hoiti ne hyvin. Onko selvä?

Ihmettelin, oliko tämä normaali käytäntö, mutta en uskaltanut sanoa mitään. Niinpä suuntasin huoneeseeni ja tekstasin Axelille ja kysyin, koskiko sopimus myös Pjotria. Vastausta ei tullut heti, joten kävin pesulla ja nautin pari kuppia teetä, jota oli katettu pikkuleipien kanssa pienelle yöpöydälle.