Lily

Essi Show

Essi Show
essiv

Tänään minusta tuli aikuinen

Missä kulkee aikuisuuden maaginen raja?

Minä kerron. Minusta tuli tänään aikuinen.

Keksin aikuisuuden säännön joskus varhaisteininä, kun kaikista tylsin (mutta jollain tapaa siistein) aikuisten tuote oli käyntikortti. Mieti: voit ojentaa toiselle aikuiselle kortin, jossa on nimesi, aikuismainen tittelisi ja kontaktitietosi ihan vaan bisneksen tekemistä varten. Koska aikuisethan tekee businesstä jatkuvalla sykkeellä.

Siitä asti olen tiennyt olevani aikuinen vasta käyntikorttien levätessä työpöydälläni. Tänään, tänä onnellisena varttumisen päivänä, voin tuijottaa pientä korttipinoa koneeni vieressä ja nähdä oman nimeni printattuna Communications Coordinator -sanan ylle.

Katsokaa, miten siistejä.

Tähän asti olen kerännyt vain aikuispisteitä. Ne ropisivat mielikuvituspistetililleni aina, kun tein jotain todella aikuismaista. Tässä muutamia esimerkkejä noista tilanteista:

Kun veroprosenttini kohosi nollan yläpuolelle.

Kun tein LinkedIn-profiilin.

Kun siirryin isoista, hauskoista ja tekemistä pursuavista kalentereista pieneen ja mustaan kalenteriin, joka paitsi näyttää tylsältä, ei myöskään sisällä yhden yhtä ystäväkirjasivua.

Kun käytin sanaa ”yhtäältä”.

Kun ostin heräteostoksena astioita.

Kun avasin asuntosäästötilin.

Viimeisimmät pisteet sain eilen, kun kokosimme Tarun kanssa hirvittävän monimutkaisen tv-tason. Eipä siinä sinällään mitään, mutta erityisen isoja oltiin, koska kumpikaan ei a) itkenyt tai b) juonut lohdutusviiniä.

Mutta nyt on aika sulkea tuo yksilönkehitystä pönkittänyt pistetili ja lähteä tekemään kaikkia tärkeitä aikuisten askareita. Jos joku tarvitsee ilmaisia Essi-kortteja, niitä ainakin löytyy.

– Essi

(Pose-kuvat eivät ole tältä päivältä. Laura on ottanut ne kesällä, villeinä lapsuuden päivinä.)

suhteet oma-elama
essiv

Siperia kutsuu

Viikkoja jäljellä: 39
Suunnittelematta: kaikki

Olen vuosikaudet haaveillut Trans-Siperian junamatkasta Venäjän, Mongolian ja Kiinan halki. Ensi vuonna tuo haave toteutuu, koska me lähdetään reissuun!

Minä, Riia ja Ella. Sama kolmikko, joka nuohosi tänä kesänä Norjan vuonoja, nuohoaa ensi kesänä Siperian junaraiteita. Idea istutti itsensä meidän päihin kriiseillessämme alkuvuodesta tämän kesän Norja-reissua. Ehdotin, että mitäpä jos unohdetaan koko Norja ja paetaan vaan kaikkea Siperiaan.

Kaikki meni loppujen lopuksi hyvin Norjan reissun kanssa (siitä älyttömästä reissusta pitäisi muistaa joku stoori kirjoittaa!), mutta päätettiin silti lähteä myös Siperiaan. Ja Mongoliaan. Vieläpä Kiinaan asti. Vuoden päästä, niin että on varmasti tarpeeksi aikaa suunnitella, odotella ja kutkutella vatsanpohjaa. Jos hämäräisellä ajantajullani oikein muistan, meillä oli viikko sitten ensimmäinen suunnittelupalaveri.

Kukaan meistä ei oikeastaan tiennyt vielä hirveästi mistään mitään. Ella oli ostanut Akateemisesta Trans-Siperian matkaoppaan (jonka kävin juuri eilen noutamassa myös itselleni) ja viuhutteli sitä videopuhelussa moneen otteeseen. Suurin palaverisaavutus oli jakaa vastuualueet kaikille.

Minä vastaan Venäjän, Riia Mongolian ja Ella Kiinan suunnittelusta. Toki pistetään varmasti nokkiamme toisten suunnitelmiin tiuhaan tahtiin, että saadaan kaikkia miellyttävä kokonaisuus. Itse esimerkiksi haluan fuusioitua hetkeksi osaksi mongolialaista jurttaperinnettä.

Kaikista eniten innoissani olen kuitenkin itse junassa kököttämisestä. Suuresta, ihmishälinäisestä seikkailusta, jonka aikana ehtii syödä monta kuppia nuudeleita, lukea monta kirjaa ja nukkua monen monta yötä heiluvassa ja tärisevässä junavaunussa monien kymmenien muiden kanssa.

Aion kirjoittaa Trans-Siperiareissun suunnittelusta postaussarjan. Tervetuloa mukaan seuraamaan, miten pläänit etenee ja miten innoissamme ollaan vielä H-hetken koittaessa.

Ja hei plz, jos joku, kuka tahansa, on ikinä jalkaansa tepsuttanut Siperiajunan kyydissä, niin tämän postaussarjan aikana toivon, että tepsutat tänne roimasti recommendeissöneitä parhaista stopeista ja spoteista! Ja kaikesta muusta.

– Essi

kulttuuri matkat