5+1 paskaa tekosyytä olla liikkumatta

1. Emmä voi ottaa salijäsenyyttä, se olis tosi niinkun sillai sitouttavaa enkä haluu sitoutua. Niin rakkaani. Sä vaan haluat että on iso liuta tekosyitä olla liikkumatta kuten ”en voi mennä hiihtään kun ei oo lunta”, ”en voi mennä juokseen kun sataa” ja ”en voi mennä kävelee ku mulla on huonot kengät”.

2. Mulle ei sovi aikataulutettu elämä, ja sit jos olis joku jumppaharrastus niin siin olis sitte kokoajan kiinni. Aikataulutettu elämä tuo elämään rytmiä ja rutiinia. Niiden avulla on helpompi saada nukuttua säännöllisesti, pidettyä yllä säännöllinen ruokarytmi (= ei tuu ostettua kiskalta karkkipussia kun on törkee nälkä eikä mitään ruokaa) ja aikataulutettu säännöllinen elämänrytmi vapauttaa yllättävästi sitä aikaa oleskeluun ja rentoutumiseen. Se, miten paljon sitten itselleen aikatauluttaa menoja, on jokaisen oma asia.

3. Mä en voi mennä salille kun en haluu mitään isoja lihaksia. Voin lohduttaa että neljän vuoden aktiivisen treenin jälkeen mun hauikset mahtuu edelleen paitojen hihoihin ilman ongelmia. Ei ne jättilihakset kasva noin vaan. Eikä ne kasva sillä että heiluttaa 2kg käsipainoja puoli tuntia viikossa. Että turha pelko pois.

4. En voi mennä mihinkään ryhmäliikuntaan kun en osaa zumbata/tanssia/mitäikinä. Ei ne muutkaan osaa. Ne vaan on ehtineet oppia muistaan sen koreografian. Tän asian voi tulla tarkistaan sille streetstyletanssitunnille, jossa on 15 tyyppiä ja ohjaaja. Ja ne 15 tyyppiä kaikki on samalla tavalla huonoja. Mutta kaikilla on hiton hauskaa.

5. Ei mulla oo aikaa harrastaa, en mä ehdi niinkun salille kun on työ ja perhe. Sitä aikaa on, kun sitä järjestää. Puolison kanssa vuoropäivät, liikunta lasten kanssa yhdessä, liikunta kaverin kanssa (vaihda pullakahvit kävelylenkkiin) ja sitten aikatauluttaminen (katso kohta 2).

+1: Pitää voida rentoutuakin hei. 7 iltaa viikossa rentoutumista on aika paljon. Eikö?

Kommentit (24)
  1. Toi 7 iltaa viikossa rentoutumista oli aika ajattelemisen arvoinen asia. Itsehän en käy salilla, enkä tule todennäköisesti koskaan käymäänkään. En pidä lihasrääkistä, enkä ryhmäjumpista. Aerobic- ja step-tunneilla olen aina tuntenut itseni idiootiksi, koska olen todella huono muistamaan koreografioita. Onhan se totta, että kyllä ne ajan kanssa oppii, mutta jotenkin se vain tuntui liian vastenmieliseltä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että harrastusten pitää tuottaa nautintoa, eikä olla vain sellaisia, että ”menen nyt tuonne, koska on pakko, mutta vihaan sitä.”

    Iltani eivät kuitenkaan ole pelkkää rentoutumista. Tai no. Nykyään käyn vähintään kolme kertaa viikossa tanssimassa. Koen sen sekä liikunnaksi että rentoutumiseksi. Olen kuitenkin harrastanut tanssimista vasta kaksi vuotta, joten jotenkin olen saanut iltani täyteen tekemistä silloinkin, kun en vielä tanssinut. Silloin olen kaiketi täyttänyt suurimman osan illoista järjestöhommissa – tai opiskelussa. Pelkkään rentoutumiseen liikenee aikaa ehkä kerran viikossa – tai kuukaudessa.

    Elämän aikatauluttaminen on kyllä jännä juttu. Itse en pysty seuraamaan mitään televisiosarjaa tv:stä, koska en pysty sitoutumaan siihen, että olisin johonkin tiettyyn aikaan viikosta kotona. En ole. Onneksi on nettitv:t ja dvd-boxit.

  2. Mun suosikkitekosyy, mitä aika moni tuntuu vieljelevän, on se, ettei ”saa itseään tekemään” jotain. Se näppärästi sisältää toisaalta oman laiskuuden myöntämisen ja sit kuitenkin ulkoistaa asian, niin kuin urheilu ei olisi oman tahdon alaista lain. Eikä tuossa muuten mitään, mutta nämä samat tyypit kuitenkin valittaa leviävää takapuoltaan ja pieneksi jääviä vaatteitaan ja ilmoittavat kadehtivansa minua kun urheilen ja olen ollut saman kokoinen koko aikuisikäni.

    Ja joo, pohjimmiltani mä olen just sellainen joka haluaa rentoutua 7 iltaa viikossa. Onneksi itsekuri kuitenkin joskus pyristelee vastaan.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *