Eissaatana

Tekis mieli laittaa tää tonne kategoriaan ”mieli ja hyvä elämä”, mutta ei pysty valehtelemaan että viikonlopulla oli mitään tekemistä hyvinvoinnin kanssa. Olipa siis pienet juhlat. Ja paljon skumppaa. Ei kai siinä muuta 😀

Arvatkaa, mitkä kengät kuvassa on mun.. Olis kyllä tarvinnut pistää noi, ehkä sitten olisin lähtenyt juhlista kotiin, enkä esimerkiksi baariin. Koska nythän kävi niin, että etkoilla juotiin skumppaa. Englantilaista skumppaa. Sitten pääjuhlassa taidettiin saada lisää skumppaa. 

Ja sitten noh. Ruoan kanssa tietenkin viiniä. Mut lähetettiin jossain kohtaa hakemaan pöytään sekä lisää viiniä että lisää GTä. Sanoinko jo, että joku olis voinut mielummin lähettää mut kotiin?

Sinne baariin siis piti päästä, ja siellä oli taas vaarallisia tilanteita. Esimerkiksi yksi irkkumies, jonka kanssa tulikin (varmasti todella selkeällä ja erittäin hyvällä englannilla) juteltua oikeastaan koko ilta. Aina kun en kadonnut jonkun kaverin mukana ties minne pitkin baaria. Miksi joku vähän lähempänä asuva ei tuu jututtamaan, häh?

Sunnuntaiaamulla puol yheksältä totesin että on muuten sitten to-del-la kipeä olo. Enkä edes löytänyt siis itseäni mistään Tampereen lähiöstä jatkoilta. Kuume singahti yli 38 asteen ja sunnuntai meni iloisesti nukkuessa ja hereillä ollessa Finrexiniä juodessa (litroittain). Uah sanon vaan.

Tämä ilta on pyhitetty minulle ja Columbolle. Kynttilän valossa. Oh romantich, sanoisi Derrick ja olisi todella todella kateellinen.