Asioita, joista mummoutumisensa huomaa

Pakko myöntää, munsta on tulossa ihan mummo. Henkisesti ainakin, vielä ei ole tukka charmantin harmaa kuten omalla mummilla. On kuitenkin asioita, joista ymmärtää että on vaan mummo.

Nuorison ajanviettotapojen paheksunta. Lähinnä tämä ehkä on kateutta siitä, että toiset voivat lonnia päivät pitkät ja itse joutuu hengailemaan toimistolla. Mutta voisivatko ne teinit lonnia jossain muualla kun Mäkkärin kulmalla räkimässä tai kauppojen ulko-ovien edustalla tai juuri siinä parhaalla puistopaikalla?

Nuorison pukeutumistyylien paheksunta. Kun sanotaan kymmenen vuotta sitten näin rikkinäiset sukkahousut jollain, saatoin ajatella että kas, onpas siinä asu. Nykyään kun näen esimerkiksi tällaisen: 

..ajattelen lähinnä että voi hyvänen aika, eikö kaapissa nyt ollut yhtään sopivia? Ja entäs sitten noi sortsit? (kuva) 

Mikä hemmetti siinä on, että pitää pikkuhousuissa kulkea kadulla? Tai siis farkkusortseissa, jotka ovat pienemmät kun monet alushousut?

No huhhuh. Mummona minä en kyllä tuollaisia jalkaani pistä, paheksun. (kuva) 

Pukeutumisasiat sikseen, on monia muitakin asioita, joista tunnistaa oman mummoutumisensa. Yleisen kaiken paheksumisen ja jatkuvan ”sillon kun minä olin nuori”-nostalgian lisäksi

…perjantaisin on villi remuilta, kun käy parilla terassilonkerolla ja on kotona ennen kymmentä.

…muistaa kaupassa että ainiin, pitikin ostaa sitä kaakelien putsausainetta.

…aamukahvi olisi kiva juoda rauhassa. Ehkä voisi samalla selata ET-lehteä.

…villasukat ovat kesälläkin ihan käypä lisä mihin tahansa asuun.

…juhlintaviikonloppujen pakkausmuistilistat ovat vähän erilaisia kuin aiemmin.

Ennen

Nyt

Että sellasta. Mummomaasta vaan hei!