Asioita, joista mummoutumisensa huomaa

Pakko myöntää, munsta on tulossa ihan mummo. Henkisesti ainakin, vielä ei ole tukka charmantin harmaa kuten omalla mummilla. On kuitenkin asioita, joista ymmärtää että on vaan mummo.

Nuorison ajanviettotapojen paheksunta. Lähinnä tämä ehkä on kateutta siitä, että toiset voivat lonnia päivät pitkät ja itse joutuu hengailemaan toimistolla. Mutta voisivatko ne teinit lonnia jossain muualla kun Mäkkärin kulmalla räkimässä tai kauppojen ulko-ovien edustalla tai juuri siinä parhaalla puistopaikalla?

Nuorison pukeutumistyylien paheksunta. Kun sanotaan kymmenen vuotta sitten näin rikkinäiset sukkahousut jollain, saatoin ajatella että kas, onpas siinä asu. Nykyään kun näen esimerkiksi tällaisen: 

mileydaveigh.jpg

..ajattelen lähinnä että voi hyvänen aika, eikö kaapissa nyt ollut yhtään sopivia? Ja entäs sitten noi sortsit? (kuva

Mikä hemmetti siinä on, että pitää pikkuhousuissa kulkea kadulla? Tai siis farkkusortseissa, jotka ovat pienemmät kun monet alushousut?

denim-short-shorts.jpg

No huhhuh. Mummona minä en kyllä tuollaisia jalkaani pistä, paheksun. (kuva

Pukeutumisasiat sikseen, on monia muitakin asioita, joista tunnistaa oman mummoutumisensa. Yleisen kaiken paheksumisen ja jatkuvan ”sillon kun minä olin nuori”-nostalgian lisäksi

…perjantaisin on villi remuilta, kun käy parilla terassilonkerolla ja on kotona ennen kymmentä.

…muistaa kaupassa että ainiin, pitikin ostaa sitä kaakelien putsausainetta.

…aamukahvi olisi kiva juoda rauhassa. Ehkä voisi samalla selata ET-lehteä.

villasukat ovat kesälläkin ihan käypä lisä mihin tahansa asuun.

…juhlintaviikonloppujen pakkausmuistilistat ovat vähän erilaisia kuin aiemmin.

Ennen

photo (13).JPG

Nyt

photo (12).JPG

Että sellasta. Mummomaasta vaan hei!

Kommentit (28)
  1. Kiva postaus, kiitos. 🙂

    Mulla on nyt pyörinyt ihan samat ajatukset mielessä, kun oon valmistautunut juhannusfestareihin. Mä olen vielä vasta vähän päälle 20v, mutta kyllä tuo festareille valmistautuminen on aika paljon muuttunut siitä, mitä se oli silloin kun oli uunituore 18v…

    Silloin kun oli tärkeintä, että mukana on tarpeeksi viinaa ja vaihtopikkarit. Nyt taas on tärkeää että porukalla on mukana tarpeeksi kerttisgrillejä (pakko saada lämmintä ruokaa hei ees kerran päivässä, ja festarikojut on niin kalliita), retkituoleja (ei kukaan enää jaksa istua maassa, eihän sieltä pääse ylös), puhallettava makuualusta (selkä tykkää), VILLASUKAT (ihan sama vaikka tämän vuoden jussiksi on luvattu hellettä, villasukat on oltava).

    Meidänkin festariporukan mukavuudenhaluisuus vaan lisääntyy vuosi vuodelta ja auton takakontti on täydempi kuin koskaan. 😀

    1. sitten tulee se hetki kun meet mielummin hotelliin kun leirintään 🙂

  2. Mummoo musta ei saa, mutta villasukat pienet alkkarit on aina ollu mun kotiasu. Menen myös siinä asussa yleensä avaamaan oven. Vielä kotona asuessa, sisko oli välillä hämillään, kun toi kavereitaan käymään. Nykyään saan anopilta joka joulu villasukat. Viimeksi tilasin sellaiset kotoilusukat, joissa ei ole vartta juuri ollenkaan, mutta eivät kuitenkaan ole mitkään tossut. Sellaisia en suostu käyttämään. 😀

    Elinkaari on kyllä mennyt noin muutoin hyvin paljon ehtoopuolen suuntaan. Esimerkiksi opiskelukaverini järjesti joka kesä kotifestarit. Siellä kävimme ensin poikaporukalla ja varusteeksi mukaan riitti aivan hyvin muovikassillinen kaljaa, makkarapaketti ja lihapiirakka pussi ( nämä syötiin kylmänä seuraavana aamuna). Nukuttiin yhteisessä puolijoukkueteltassa maalattialla ( jos nukuttiin ollenkaan ). Jossain vaiheessa alkoi olla tyttöystäviäkin mukana. Piti olla omat teltat ja makuupussit! Joku oli ottanut mukaan jo tyynynkin! Ruokaa oli monenlaista ja muutakin kuin grillimakkaraa kypsennettiin. Juomina oli jopa skumppaa. Sitten alkoi tulla lapsia. Porukka alkoi lähtemään kotiin yöksi! Silti tavaraa oli mukana moninkertainen määrä alkuperäiseen. ja nyt on päästy siihen, että kukaan ei viitsi enää edes lähteä. On niin pitkä matkakin. 😀

     

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *