Älä luovuta nyt!

Älä luovuta!

Terveellinen ruokavalio tympii. Raejuusto, maustamattomat kanasuikaleet ja rahka tulee jo korvista. Lihaksiin sattuu, koko kroppa on jumissa eikä liikkuminen tunnu mukavalta, kun mitään tulostakaan peilissä ei näy. Paino on pudonnut pari-kolme kiloa, ja masentaa kun se 10kg painonpudotus ei olekaan vielä toteutunut.

”Ei se nyt mitään kaada jos otan yhden pullan, kun olen tammikuussa vältellyt kaikkia herkkuja.”

”Ihan hyvin voin tänään jättää sen salin väliin, meen sitten ens viikolla.”

Ja siinähän se onkin. Yhdestä pullasta tulee toinenkin pulla kun kerran on oltu niin hyvin ja mitään herkkuja ei oo syöty. Yksi treeni on skipattu, niin se toinenkin on helppo skipata kun sen jälkeen tuntuu taas lihaksissa niin pahalta.

Mutta kuulkaa juuri nyt on se hetki, kun pitää vaan sinnillä mennä. Uskokaa kun sanon että se liikuntapuoli helpottaa kyllä. Ja sitten tulee se kohta kun se liikunta on kivaa. Ja sitten tulee se kohta kun ei halua jättää sitä liikunta-annosta (oli se sitten mikä tahansa kuntosalista juoksulenkkiin) väliin.

Entäs se ruoka sitten? No se vaatii aika paljon tekemistä saada itsensä siihen kuosiin että ylipainoa on vaikka 30 kiloa. Työtä, aikaa ja rahaa. Joten loogisesti voisi kuvitella, että sen 30kg laihduttaminen vaatii sen ihan saman työn, ajan ja rahan. Lisäksi vielä vaivan, kun pitää opetella uusia tapoja.

Ajattelin tässä itseriittoisesti ja epäasiantuntevasti vinkata niitä juttuja, mitä olen itse oppinut (meriitiksi kerrottakoon että painoin joskus reilut 120kg ja laihdutin siitä sen 40kg, että vähän tiiän jotain, vaikka en oppejani aina noudatakaan).

Älä tee ruuasta ja syömisestä niin vaikeaa. Se on vain ruokaa. Ihan sama että karppaatko, hyväkarppaatko, vai mitä, mutta muista että kyseessä on vain ruoka. Ja on ihan ok syödä. Esimerkiksi meillä kotona on tällä viikolla syöpötelty muun muassa kinkkupastaa, lohikeittoa ja lasagnea. Ja niitä terveyslättyjä. Ja viikonloppuna tehdään kanapitsaa. Kyse on vain kokonaisuudesta. Mä syön sellaista peruskotiruokaa, enkä vähennä hiilareita tai sellaista. Tämä tapa sopii mulle, jaksan mainiosti ja olo on hyvä.

Tarkista annoskoot ja laske kaloreita. Osta se vaaka. Kirjaudu vaikka Kiloklubiin tai Kalorilaskuriin. Tarkoitushan on oppia uudet elämäntavat eikö? Joten onko järkeä olla puoli vuotta sellaisella raejuusto+rahka+maustamaton kana –dieetillä, jos siitä ei ole oikeasti juuri sinun omaksi elämäntavaksesi jota voit jatkaa aina? Erilaiset dieetit toimivat kyllä hyvin, mutta niiden loppuessa on syytä miettiä että mitäs nyt (ettei palaa sinne samaan minkä vuoksi se paino alun perin nousikin). Mää lasken kaloreitani koska samalla opin että paljonko on 250g lasagnea, 150g kanaa tai 100g riisiä. Sitten jossain kohtaa ei tarvi enää laskea, kun se osaaminen on taottu päähän. Onhan se nyt tylsää, ja monesti oon sen lopettanutkin. Mutta kun se toimii. Tulee tehtyä niitä oikeita valintoja samalla, kun laskee että jaa mulla olis vielä 300kcal käytettävissä tälle päivälle. Että ottaiskohan iltapalaksi sipsejä vai rahkaa ja ananasta? Ei tarvi kamalasti myöskään miettiä että josko nyt vaan skippaisi sen iltapäivän karkkipussin, tai vähintään ottaisi vaan pienen karkkiaskin sen 100g pussin sijaan.

Älä ruoski itseäsi, jos et pysty noudattamaan omaa linjaasi 100% tarkkuudella. Fitness- ja bodyurheilijat erikseen, meillä muilla ei ole niin vaarallista jos joku lauantai ottaa pari lasia viiniä ja vetää pihvin kermaperunoilla ja vielä jälkkärin päälle. Avain on siinä, että sen jälkeen seuraavana päivänä jatkaa sitten normaalisti. Eikä funtsi että ”no sama se on vetää nää sipsit ja litra jätskiä ja kilo karkkia kun eilenkin”. Joku toinen kerta niitä sitten, eikö? Ei se uuden elämän opettelu mene pilalle yhdestä ravintolaillasta. Vai meinaatko että ikinä ei enää tuu mentyä pihville tai burgerille?

Muista levätä. Tää on vähän tällanen paraskin puhuja –neuvo, mutta tämän opin vasta ihan viimeisenä. Oikeastaan uskoin vasta kun PT-ihminen sanoi että pitää olla lepopäiviäkin. Kroppa ei jaksa kun sitä väsyttää. Ja kun kroppaa väsyttää, on ihan ok siirtää illaksi suunniteltu hiihtolenkki seuraavalle päivälle. Kunhan sitten seuraavana päivänä menee sinne hiihtoladulle. Eikä aina siirrä sitä vain seuraavaan päivään.

Jaksamista, tsemppiä ja uskomista omaan lupaukseen kaikille! Vaikka suurin osa teistä katoaakin ruuhkauttamasta mun salia, niin kyllä sinne aina pari uutta tyyppiä sekaan mahtuu 😉

 

Kommentit (10)
  1. Sä oot ässä 🙂 Mä olen niin ylpeä, että oon kohta viisi kuukautta tehnyt jokaisen treenin mikä on suunniteltu (miinus neljä päivää, kun olin kipeä). Ja niin, kun siihen tahtiin on tottunut, ei siitä enää tee mieli edes lipsua. Ja miksi lipsuihin, kivahan sinne salille on mennä! Se on vähän kuin sitä syömistä, syödään kun se on kivaa. Käydään salilla, kun se on kivaa. Dieettiä on takana kymmenen viikkoa eikä siitäkään ole tarvinut lipsua muuten kuin jouluna vähän hölläsin. Ja sama pätee siihenkin – siihen tottuu. Miksi kiduttaisin itseäni ajattelemalla, että jokainen päivä on tuskaa, kun samalla vaivalla voin ajatella, että jokainen päivä on yhtä juhlaa, kun saa olla ja temmeltää?

  2. samuel: aivan totta tuo uuden vuoden ja joulun väli 🙂

    johanna-: mää oon all for itselleen armollisen olemisen puolesta, kunhan se armo ei ole se että joka päivä pitää herkutella tai vetää övereitä jatkuvasti 🙂 mulle se painon pitäminen samassa ei oo ollut niinkään se haaste, vaan se että sellaisen tasapainovaiheen jälkeen jaksaa taas sinnillä tiristää painoa alas.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *