Apua kaivataan

Oon aikaisemminkin aiheesta maininnut, mutta jatketaas saman jauhamista. Tiesin etukäteen että vatsa ei tuu näyttämään raskauden jälkeen samalta mitä ennen. Tiesin etukäteen, että nahka venyy ja ylimääräisiä kiloja saattaa kertyä. Eli ei siinä mitään. 

Mikään ei kuitenkaan valmistanut mua siihen, että mulle jää jäljellä maha joka näyttää raskausmahan ja kaljamahan sekoitukselta. Joka näyttää siltä että voisin synnyttää huomenna. Joka ei vaan tee mitään elettäkään että tietäisin että palautuminen on käynnissä. 

En osannut ennakoida, miten pahalta tää voi tuntua. Ei tässä auta se että ”aika korjaa”. Eikä auta se että ”no sait kaksoset”. Tuntuu pahalta, kun vaatteet joita voi käyttää (lue: menevät päälle) ovat halatteja, kaapuja tai raskausvaatteita. Tuntuu pahalta kun näkee itsensä peilistä. Tuntuu pahalta, kun mun vartalo ei oo mun vartalo. 

Mä en osaa pukea tällaselle vartalolle sopivia vaatteita. Mä en halua näyttää siltä että synnytän huomenna. Mä haluaisin olla välittämättä koko asiasta, mutta kun on viikon kulkenut samassa harmaassa maksimekossa ja välttänyt katsomasta peiliin, mä en vaan pysty olemaan välittämättä. Mä tarvin vaatteita, joissa tunnen oloni mukavaksi, mutta en osaa etsiä tälle vartalolle sopivia. 

En oikein tiiä mitä helvettiä tässä pitäs tehdä. Lakanoista kaapuja, ja pysyä vaan kotona? Millaisia vaatteita pitäs etsiä jos haluaa piilottaa mahansa?

Kommentit (46)
  1. kesälehemä
    19.7.2014, 12:22

    Harvoin kommentoin mihinkään blogiin, mutta toivon että tästä sepustuksesta on sinulle jotain hyötyä. Itseäni ei (vielä) ole siunattu jälkikasvulla, mutta olen muuten isokokoinen (leveä lantio ja hartiat + muutama mukavuuskilo, vaikka liikunnasta tykkään), ja voin samaistua lähipiirin kautta tilanteeseen.

    En itse välttämättä lähtisi selvittämään tilannetta aluksi pelkästään ajatuksella, että ongelma on juuri sen vatsan peittäminen. Pukeutuessa kuitenkin puetaan koko keho, kokonaisuus, joten vartalon yleinen muoto vaikuttaa lopputulokseen. Eli: ensimmäisenä ainakin tulisi itselläni mieleen selvitellä kropan yleistä muotoa. Kannattaa katsoa peiliin ihan rehellisesti, ja ottaa kuva vaikka topissa ja alkkareissa (ja hyvissä, istuvissa rintaliiveissä), ja katsoa siitä, minkälainen muoto vartalolla on: ovatko hartiat ja lantio saman levyisiä, jos piirretään pystysuora viiva olkapään ulkokulmasta, vai onko jompikumpi mahdollisesti leveämpi? Onko vyötärön kaari selkeästi erottuva, vai olenko vyötäröltä suoralinjaisempi? Minkäkokoiset rintani ovat suhteessa muuhun kehooni (jos lantio ja hartiat ovat leveät, isotkin rinnat ovat suhteellisesti sopusuhtaiset), vai olenko siltä kohdalta isompi verrattuna muuhun kehooni? Onko vatsa selkeästi erottuva suhteessa muuhun kehooni, vai onko esimerkiksi lantioni tai takapuoleni suhteellisesti erottuvampi? Olenko lyhyt, keskimittainen vai pitkä?

    Näihin kysymyksiin kannattaa suhtautua lempeästi. Ei kehon mittasuhteiden kohdalla ole oikeaa tai väärää, eikä näiden kysymysten tarkoitus ole asettaa kehoa (tai minua) johonkin arvoasteikkoon. Niiden tarkoitus on selvittää, minkälaiset kehon mittasuhteet on, jotta pukeutumisella osaat ottaa nämä seikat huomioon. Tämän selvitettyäni suuntaisin internetzin ihmeelliseen maailmaan. Mielestäni fiksu ja erinomaisen informatiivinen sivusto eri vartalotyyppien tunnistamiseen ja niiden pukemiseen on tämä: http://www.insideoutstyleblog.com/ Vartalotyypit löytyy sieltä Body Shapes -kategorian alta, ja sivustolta löytyy myös vinkkejä raskauden aikaiseen ja jälkeiseen pukeutumiseen.

    Neuvon vartalotyypin tunnistamisen sen takia, että ilman kokonaistilanteen hahmottamista ainakin minun on hankala neuvoa tarkemmin. Olennaisena pitäisin tässä nimenomaan muotojen hahmottamista tähän tapaan: minulle sopii vaikkapa suorat hameet ja bootcut-lahkeet, tai hameet ovat parempia A-linjaisina ja yläosa kannattaa valita alaosaa vaaleampana. Näitä perusmuotoja ja ajatuksia voi sitten varioida omassa pukeutumisessaan kukakin tyylillään: ei se välttämättä ole olennaista, onko se A-linjainen hame goottivermeitä, klassinen kukkahame vai 80-luvun farkkua, mutta se saa minun vartaloni olemaan edukseen siinä tyylissä, jonka itse koen omimmaksi.

    Listaan kuitenkin muutaman neuvon, joita itse pidän aika yleispätevinä ja olen huomannut itseäni ja lähipiiriäni seuraamalla toimiviksi.

    – Hyvät alusvaatteet. Koskee erityisesti rintaliivejä. Suosittelen käymään kunnon alusvaatekaupassa ja ostamaan vähintään kahdet kunnolliset, hyvin istuvat rintaliivit. Kannattaa ensin kuitenkin opetella itse tunnistamaan, miten hyvät rintaliivit istuvat päällä. Tässä internet auttaa: englanniksi löytyy useita laadukkaita sivustoja, joilta asian voi opetella, ja suomeksikin muutama. Hyvät rintaliivit tukevat rinnan niin, että rinnan korkein kohta on noin olkapään ja kyynärpään keskikohdassa. Tämä on erityisen tärkeää, kun rinnat ovat isommat, mutta hyvin istuvat rintaliivit ovat jokaisen naisen kaunistus (jos niitä haluaa käyttää). Hyvät rintaliivit myös tuovat esiin vyötärön (riippumatta siitä, minkä kokoinen se on). Ymmärrän, että jos vielä imettää, niin asia ei välttämättä ole ajankohtainen.

    – Hyvien alusvaatteiden lisäksi voin suositella kaikenlaisten tukialusvaatteiden käyttöä ja hyvien, sopivien sukkahousujen ostoa. Mulla itsellä on kiinteyttävä alusmekko, ja käytän sitä fiinien vaateiden alla. Ainakin itsellä toimii parhaiten malli, jossa ei ole kangasta rinnan kohdalla, vaan sen olkaimet kulkevat rintsikoiden sivulla ja ne kiinnitetään rintsikoiden sivuun pienillä hakasilla. Sukkahousuissa kannattaa ottaa sellainen koko, joka sopii. Oikeankokoiset sukkahousut eivät valu ja ylettyvät riittävän korkealle, eikä outoja makkaroita pitäisi muodostua.

    – Hyvä vaatteiden istuvuus, jo muiden kirjoittajen hyvien neuvojen lisäksi hartioilta ja hihoista. Eli kädentie (se sauma, jolla hiha kiinnittyy miehustaan), on siinä mistä käsi alkaa, ja olkasaumat ovat vaatteissa olan mittaiset. Hihat eivät kiristä tai lepata, vaan niissä on hieman liikkumavaraa. Istuvat kangasvaatteet, kuten jakut ja mekot, ovat varmasti tämän kannalta kaikista haastavimpia vaatteita. Osa meistä ei ikinä löydä täydellisesti (tai edes mukiinmenevästi) istuvaa vaatetta valmisvaatteiden joukosta, mutta minusta siitä ei kannata ottaa itseensä. Toiset meistä sopivat paremmin siihen keskivertokokotaulukkoon, ja toisilla poikkeamat voivat olla aika suuria ja valmisvaatteet eivät istu päälle. Jos lukeutuu jälkimmäiseen kategoriaan, asian voivottelemisen sijasta kannattaa satsata joko hyvään ompelijaan, ompelutaitoiseen kaveriin tai opetella itse ompelemaan (ainakin sen verran, että osaa korjata pienet probleemat vaatteissa), minkä lisäksi tai sijasta kannattaa myös etsiä sellaisia vaatemerkkejä, jotka ottavat erilaiset vartalon variaatiot huomioon (googlailemalla löytää nettikauppoja pitkille ja lyhyille naisille, isokokoisille naisille, kurvikkaille naisille).

    – Jatkona edelliseen neuvoon: istuvia neuleita ja trikoovaatteita on sen sijaan paljon helpompi löytää, koska neulos antaa anteeksi istuvuusongelmia paljon enemmän, eli näyttää useimmiten paremmalta. Neulevaatteet ovat muutenkin mukavia päällä. Suosittelen kunnon laadukkaisiin luonnonkuituihin panostamista, koska ne kestävät pesussa ja pitävät muotonsa.

    – Laadukkasta materiaalista hyvin tehty vaate usein maksaa enemmän kuin edullinen, mutta kannattaa pohtia omaa pukeutumisfilosofiaansa: panostaako sellaisiin lempivaatteisiin, jota jaksaa ja haluaa käyttää usean kerran viikossa ehkä pidemmän ajan, vai haluaako suurta vaihtelua vaatekaappiinsa. Kannattaa myös miettiä, haluaako maksaa siitä, että jotkut ovat tehneet työnsä hyvin tuottamalla tuotteeen, jonka käyttöikä on pitkä. Joissakin vaatekappaleissa laatu on olennaisempaa kuin toisissa. Esimerkiksi arvokkaammissa neuleissa käytetään yleensä pitkäkuituisempaa villaa. Edullisemmissa merkeissä käytetään lyhytkuituista, jolloin niiden pintaan kohdistettu kulutus saa ne nyppyyntymään. Muutamalla tosi rakkaalla vaatteella tuppaa pärjäämään, oli sitten kyseessä viralliset toimistoreleet, repsuiset farkut tai sitten se kaikkien tilanteiden trikoomekko. Pyykinpesu tietenkin on useammin ohjelmanumerona, mutta siihenkin tottuu.

    – Viimeiset ajatukset liittyy meidän suvun naisiin, joilla usein synnytysten jälkeen vatsa on jäänyt selkeästi erottuvimmaksi osaksi kehoa, ja jotka silti on aina ihanasti puettuja ja kauniita naisia (tulevaisuus ei siis omalta osalta pelota 😀 ). Hyvin hihoista ja olkapäiltä ja rinnoista istuvia toppeja, jotka levenevät rintojen alapuolelta A-linjaisiksi ja ylettyvät kanssa riittävän pitkälle olematta kuitenkaan mekkoja. Pääntiet ovat riittävän avonaisia. Housut kuminauhavyötäröisiä ja lahkeista hyvin istuvia (reisistä napakampia, säärestä suoria, ei ihonmyötäisiä mutta ei myöskään lepata), mutta voivat olla kangasta, useimmiten hyvinlaskeutuvaa. Kuminauhavyötärö on mukava päällä ja _kukaan_ ei näe sitä sieltä topin alta kuitenkaan. Suunnilleen lantion yläosaan ylettyvät, auki pidettävät neuletakit, joiden alla pidetään aika napakasti istuvia toppeja. Mekkoja, joiden yläosa ja hihat istuvat, mutta joissa on empiresauma ja siitä varovasti levenevä helma, mutta ei mikään hulmuava. Aina hyvä, luonnollinen ryhti ja hyvin leikatut hiukset sekä iloinen mieli (toimii myös höystettynä perussarkastisella mielenlaadulla, mutta ei pakollinen).

    Vielä yksi vinkki: Kannattaa räpsiä kuvia itsestään vaatteissa, joita käyttää. Monesti kuvista näkyy paremmin monet asiat: joku juttu, josta on epävarma, voi näyttääkin tosi kivalta kuvassa, ja ja toisaalta kun niitä on alkaa olla enemmän, niin näkee paremmin, minkälaiset releet kategorisesti näyttää juuri itsensä päällä parhaalta. Siitäkin voi halutessaan oppia jotain.

    Toivottavasti jaksoitte lukea loppuun, pahoittelen tätä pituutta. Jotkut vinkeistä on varmaan aika itsestäänselviä, mutta olen itse sellainen, että haluan kaiken mieluummin liian tarkkaan selostettuna ja perusteltuna.

    Lopuksi vielä. Se miltä itse kunkin keho näyttää, on vain pieni osa meitä, eikä loppujen lopuksi olennaisin tai edes liian korkealla tärkeysasteikolla, ja sen suhteen kannattaa olla lempeä, koska kukapa loppujen lopuksi perimäänsä pystyy valitsemaan. Kauhea klisee, mutta mitä sanoisit samassa tilanteessa painiskelevan ystävän kehosta? Tuskinpa mitään kauhean rumaa. (Jos joku sanoisi, niin voin kertoa, että mikään ulkoinen seikka ei liene niin ruma kuin ihmisen sisältä kumpuava ilkeys ja tarve polkea muita.) Käyttötavaraa se vaan on, kaunis kaikissa erilaisissa variaatioissaan, mutta käyttötavaraa. Siitä kannattaa tehdä koti itselleen ja ihana omien kykyjensä mukaan, ja suhtautua siihen kuin hyvään ystävään. Valtavasti tsemppiä sopivien vaatteiden etsintään ja kärsivällisyyttä synnytyksestä palautumisen suhteen! Voisin kuvitella, että muutaman vuoden päästä katsantokanta voi olla jo ihan eri kehon palautuessa ja muuttuessa.

    1. Huh, olipa mielenkiintoista luettavaa ja tosi hyviä pointteja, kiitos! Kärsivällisyyttä tää vaatiikin, eipä siinä mitään. Pakko sanoa että pistin ton korvan taakse jemmaan ton että vartalo on kuitenkin vaan käyttötavaraa. Jostain syystä se on aika lohduttavasti sanottu 🙂 Nythän tässä alkaakin se ”kodinrakennus”, jännää on vaan että ei tiiä millanen tulee että millaset maalit pitää pintaan hankkia!

  2. Niin joo vielä lisäisin ettei siitä Anni-mekosta ne tarjolla olevat värit miellyttäneet. Mustahan hoikentaa (hah) joten heitin mekon heti uuten Dylonin pesuainevärin kanssa koneeseen. Kiva tuli 🙂

    1. Arvaa onko täällä värjäilty sitä sun tätä vaatetta metodilla ”toimiskohan tää tummana” 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *