Ärtymyksiä akkajumpassa

Törmäsin tänään (jälleen) siihen superärsyttävään ilmiöön jumpassa. Kyllä te tiiätte. Olette juuri kaikessa rauhassa odottelemassa tunnin alkua, matto on siellä, vesipullo ja kaapin avain myöskin, ja seisoskelette siinä.

img_20120701_112135.jpg

Sitten alkaa valua muita kanssajumppareita saliin. Tarkistat siinä ohimennen, että lähijumppareihin on sopivat välimatkat. Eli 

  • et seiso edessä olevan kantapäillä
  • et seiso takana olevan varpailla
  • jos ojennat kädet sivulle, et osu vieruskaveria päähän.

Kaikki hyvin, tunti voi alkaa. Paitsi että sitten se tapahtuu. Viime minuuteilla saliin sinkoaa vielä lisää ihmisiä. Alkaa suffle, jossa kaikki vähän siirtelevät mattojaan että saadaan kaikille tilaa. Jotensakin hyväksyttyä on vielä, että ihminen ITSE siirtyy ja tekee toiselle tilaa. Se taas on puhtaan vittumaista, itsekästä ja ties mitä, kun tullaan pieneen väliin, heitetään omat kamat maahan siten että matto osuu edessä olevan kantapäille ja katsellaan poispäin kun tämä edessäolija (minä) hakee katsekontaktia että mitä helvettiä.

Onneksi mun edessäni oli tiiti, joka siirtyi ystävällisesti noin kaksi metriä eteenpäin (peiliin kiinni), jotta mää pääsin siirtymään pois taaksetulleiden reviiriltä. Ei jeesus että otti päähän. Miten vaikeaa se olisi ollut

  • jos olis pyytänyt mua nätisti siirtymään vähän eteenpäin?
  • tulla siihen mun ja tiitin väliin, missä oli enemmän tilaa?

Ei yhtään yllättänyt kun sain kuulla, että kyseiset jumppareviirille tunkijat olivat painojenlattiaanpudottajamies aka notre-damen-levykiekkojen-soittajamies puolisoineen. (Samasta sankarista voi lukea täältä ja täältä.) PERKELE!

Ilman tuota episodia (ja ilkeetä selkäjumitusta puolivälissä tuntia) ilme olisikin ollut tämä:

img_20120701_112354.jpg

Taidan lähteä purkamaan vitutusta (ja tekemään tilaa iltapalajätskille) mihinkäs muualle kun salille. Käsitreeniä vuorossa.

Kommentit (10)
  1. Vierailija: toisaalta combatissa saa tarvittavan raivon päälle kätevästi kun vihaa vieruskaverin iholle tunkemista 😀

  2. Ennen kun kävin keskiviikkoaamun combatissa, yks täti tuli joka ikinen kerta just ennen tunnin alkua paikalle ja parkkeerasi joka kerta ihan mun kylkeen kiinni kun olin just hakenu itelleni hyvän paikan siitä tokasta rivistä. Voi jeesus että ärsyttää! Ja tää sama juttu tapahtu varmaan kymmenenä keskiviikkona putkeen, joka kerta se tuli JUST MUN kylkeen kiinni! ÄRRR! Ja tilaa oli muualla, esim kahden metrin päässä musta, vaikka kuinka paljon. Loppuvaiheessa en enää väistänyt, vaan totesin, että jos mun hyppypotku osuu siihen ni oma häpee. En voi oikeesti käsittää tollasia tyyppejä, mä olin siinä ensin!!! (raivoavautuminen) 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *