Huomioita Linnan juhlista 2014

Nyt on Linnan juhlat katsottu. Perinteisiin kuuluu napostella samalla kun seuraa juhlia (siis tuijottaa pukuja) ja arvostelee pukuja netissä kavereiden kanssa. Joskus arvostelua on tehty ihan livenä sohvalta, mutta näin kun kaikki ovat vähän siellä sun täällä niin IRCarvostelu toimii mainiosti. Tänä vuonna oli yllättävän vähän mitään SIIS VOI KAUHEE MITÄ IHMETTÄ-pukuja. Masentavan vähän. Vähän jopa harmitti tämä. Mutta ei se mitään, silti löytyi kauhisteltavaa, naurettavaa ja ihasteltavaa. Aloitetaan rääpiminen kauhisteluista.

Kauhistus 1: lysyhartiat ja surkea ilme. Mikään asu ja kampaus ei toimi, jos kantajansa kulkee hartiat kumarassa ja naama mutrulla. Ihan tosi tosi moni vieras näytti hassulta kun ryhti oli lysyssä ja ilme näytti lähinnä siltä että ”miksi en ole kotona collareissa syömässä ja katsomassa tätä telkkarista”. Sekä miehillä ja naisilla. Ryhti, ryhti ja ryhti. Oikeasti.

Kauhistus 2: kalmanharmaa. Sellainen ”greyge” eli harmaanbeige mahtoi olla melkoinen suosikkiväri. Mutta jos niinkon kalpeaan talvi-ihoon yhdistää kalmanharmaanbeigeä niin ei se kyllä tilannetta paranna. Seiniin tietty maastoutuu hyvin, mutta ei sitä nyt tarvi värien puolesta näyttää seinälaastin parhaalta kaverilta. Oli siellä onnistuneitakin ihonvärisiä asuja, mutta harvassa olivat.

Nauratus 1: kinkkuverkko. Ehkä olen vähemmistössä, mutta kun ihmisellä on hieno iltapuku ja sen päälle on lisätty mustaa pitsiä, mulle tulee mieleen  lähinnä joulukinkkuverkko. Voi tietty olla että mulla on jotain ysärimuotitraumoja, mutta silti.

Nauratus 2: teinimekko aikuisella. Ja teinimekolla tarkoitan sellaista pukua, joka sopisi vaikka prom-juhliin tai vanhojen tansseihin. Näitä näkyy aina joka vuosi muutama, ja johtunee puhtaasti siitä että Suomessa jos et halua teettää pukua tai kaapista ei sopivaa löydy, niin kauppojen valikoimat ovat ehkä aika huonot.

Kestoärsytys 1: Pliisut kampaukset ja meikit. Jos arkityyliin kuuluu sileä polkkatukka, niin juhlaan voisi ehkä koittaa kiharaa tai hiuskoruja tai jotain ekstraa. Ja juhlameikki voi olla myös vahva, muuten se kontrasti juhlavan puvun ja arkipään välillä on aika suuri. Ja miehet, sen tukan voi myös asemoida kivasti, ei sen tarvi heilua vapaana ja vallattomana kuin jääkiekkopelin jälkeen. Puhun Teemu Selänne sunsta.

Kestoärsytys 2: Epäsopiva puku. Näitä tuli taas vastaan. Jos puku puristaa selkään siivet, luo efektin kahdesta tissiparista tai tissit itkevät kahleissaan/heiluvat missä sattuvat, puku saattaa istua vähän huonosti. Tämän ärsytyksen tunnusmerkki on se että yleensä liian pienen puvun valinnut on ihan normaalipainoinen tai jopa hoikka. Mun mielestä puku on myös epäsopiva kantajalleen, jos katsojaa pelottaa että kaula-aukosta pullahtavat tissit esille pienen kumarruksen ansiosta tai jos katsoja miettii peppuzoomkamerassa (Yle hei, se on aika noloa kun zoomaatte kättelystä poistuvaa naista persuksiin) että ”tolla ei taatusti oo alushousuja kun hyllyy noin”. Tosin sitä hyllypyllyä todella paljon nolompaa on se zoomaaminen. Sopivat alusvaatteet ja Ylen puolesta hieman ajatusta touhuun niin asia ratkeaa sillä.

Ihastelu 1: Symppikset rouvat. Tiiätte kyllä, ne tavallista kansaa edustavat viisikymppiset rouvat. Joilla on tukka laitettu, meikki mietitty, kauniit korut ja hienot mekot. Ne ovat vaan niin symppiksiä. Kasvoilla on aito ilo ja kunnioitus ja vaikka juorulehtien ”äänestä juhlien kuningatar”-juttuihin eivät koskaan päädykään, niin nää on mun suosikkeja aina. 

Ihastelu 2: Käsivarsien peittäminen. Jokainenhan saa pukeutua miten haluaa, mutta mun mielestä paljaat käsivarret kuuluvat enemmän nuorille. Itsekin jos juhliin pitää mennä, kaipaan jotain hartiahuivia käsivarsia peittämään jos mekossa ei ole mitään hihoja. Kyse ei ole siis siitä että allit pitää peittää, mutta on jotenkin juhlavampaa jos ne on peitetty. Nyt oli monella kauniita huiveja ja shaaleja tai hihallisia pukuja, ilo silmälle!

Oma suosikkipukuni olivat Jaana Pelkosen vihreä puku ja Anniina Enbusken vaalea puku. Molemmat puvut sopivat kantajilleen loistavasti! 

Kommentit (23)
  1. kanavaa kun haluan kattoo iltapukujuhlia. Tllä viikolla tuli Yle femmalta SVT:n ohjelma Ruotsin Nobel-päivällisistä. En mä siitäkään muistanut katsoa kuin ihan alkuosan, mutta vitsi on puvut ja kampaukset ja korut sekä toimittajilla että isännillä ja vierailla ehkä vähän enemmän kohillaan. Ja ne pääpöydän kukat, oih. Victorialla oli huikea punainen puku ja timanttiristi.

    Ja ohjelma ihan yhtä surrealistinen kuin meikäläisten versio: Toimittajat täpinöissään selostaa kun kuvataan ihmisiä yläviistosta ISTUMASSA PÖYDÄN ÄÄRESSÄ. Siis onko paljon ihmeellisempää kuin kätteleminen?     ’

    1. Eräs sylissäni istuva nuori henkilö pyyhkäisi kommentin alkua pois, siinä luki Tästä vuodesta lähtien aion vaihtaa päivää ja…

  2. Ne selkäheltat on minun suurin päivittelyn aihe vuodesta toiseen. Huh!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *