I feel pretty, oh so pretty

Ny on räpsyripset ja kaik! Ei tarvi tuuletintakaan enää kotona kun voin vaan räpsytellä ja ilma liikkuu  sopivasti. Jännää miten pienistä jutuista tulee tyttöolo. Tottakai sitä on niinkun tyttö noin muutenkin (sopivat osat ja sillai), mutta on tiettyjä juttuja mistä tulee sellainen tyttöisä fiilis. Esimerkiksi nämä räpsyripset. Jotensakin raja menee siinä että kun on räpsyt tai ripsaria niin on tyttöisä olo, ilman ripsaria ei niinkään.

2013-06-26_23.12.39.jpg

Toinen mistä tulee tyttöolo, on korkkarit. Ei tarvi olla hametta, korot riittää. Tosin käytän aika laiskasti niitä, mutta ehkä siksi onkin spesiaalisen tyttöisä olo. Nätti tukka, mekko kesällä ja epäkäytännöllinen käsilaukku, niistä on tyttöfiilis tehty. Ja nätit kynnet. Omat on aina niin murtuneet ja rispaantuneet ja ties mitä, niin tällaiset hienouskynnet ovat erityistyttöisäjuttu kuulkaa.

2013-06-26_19.52.45.jpg

Eihän sitä missään määritellä että jotkut asiat ovat tyttöjen juttuja ja jotkut poikien juttuja, mutta jos nyt pelataan stereotypioilla hetki niin onhan niitä. (Paitsi pienten lasten äidit, joille on erityistärkeää että lapsella on eityttö- tai eipoikavaatteet päällä. Oon alkanut pohtia että tunnistaakohan helpommin tyttötaaperon siitä että sillä on autopaita ja poikataaperon siitä että sillä on barbipaita? Joku äiti-ihminen Lilystä voisi selittää mulle miksi on kamalaa jos tyttölasta luullaan tyttölapseksi?) Mulle tulee sellainen tyttö olo sellaisista stereotyyppisistä jutuista: meikistä, korkkareista, miesten kohteliaasta käytöksestä, mekoista ja niin edelleen. Mistä teille tulee sellainen tyttöisä olo? Meikistä, korollisista saappaista, minihameesta? Tennareista, farkuista ja bändipaidasta?

Naisellista ja epänaisellista käytöstä voi muuten käydä opettelemassa täällä Pin the Fuck Ups -blogissa, yksityiskohtainen ja mahtavasti toteutettu opas kaikille!

Kommentit (19)
  1. Kristaliina ja FFFifi sanoivatkin mielestäni jo nee pääpointit. Sukupuolta ei ole tarkoitus salata tai häivyttää.  Biologinen sukupuoli kun nyt on mitä se on (tyttö, poika tai jotain siltä väliltä). Ongelma on se jos se sukupuoli alkaa omissa ja muiden silmissä tarkoittamaan tiettyjä asioita ja tapoja toimia tai olla. Itse rakastan vaaleanpunaista joten voin kuvitella, että pukisin sitä lapselleni jos saisin tytön. Mutta pukisin sitä lapselleni myös jos saisin pojan 🙂 Tarhaan ym. mennessään poika saattaa toki itse sanoa, että ei vaaleanpunaista ja silloin se on hänen päätöksensä mutta toisaalta sen saman kommentin saattaa sanoa myös se tyttö ja silloinkin se on hänen vapaa valintansa. Vaatteita tärkeämpää onkin juuri se, millä sanoin lasta kehutaan ja rohkaistaan. Poikakin voi olla söpö ja rauhallinen kun taas tyttö voi olla myös rohkea ja reipas. 

    Itselläni on tyttö olo aina. Korkkarit tosin korostavat sitä potenssiin 100 😀

  2. ”Jos lapseni haluaisi olla prinsessa, niin myönnän etten kovin helposti antaisi poikani sellainen olla, tytölle sen pitkin hampain ehkä sallisin. Itse en sellaisesta niin välittänyt.”

    Ai jos et itse välittänyt, niin lapsesikaan ei saisi olla? Tai ainakaan et suhtautuisi siihen mitenkään hyvällä… Voi huoh.

    Omasta mielestäni on luonnollista, että on olemassa tyttöjä ja poikia, eikä sukupuolta tarvitse (tai pitäisikään) mitenkään ”piilottaa”. Sukupuoli on osa identiteettiä, ja olen aika varma että yleensä tytöt luonnostaan tykkäävät tyttömäisistä asioista ja pojat poikamaisista, muttei toki aina. Mutta jos oma lapseni (siis jos sellaisen joskus saisin) poikkeaisi perinteisistä sukupuolirooleista, sekin olisi ok. Tärkeintä on antaa lapsen olla sellainen kuin on, ei antaa sukupuolen rajoittaa, mutta ei sitä silti peitelläkään tarvitse. Mielestäni ja liika sukupuolineutraalius (tai vaikkapa ruotsin hen-pronominit) vain korostavat ”ongelmaa”, eli sukupuolesta tehdään isompi haloo kuin siitä tarvitsisi.

    Enemmänkin kuin väreistä tai leluista tässä on mielestäni kyse asenteista. Haluan korostaa lapsilleni (siis mahdollisille edelleen :D), että sukupuolesta riippumatta kaikille ihmisille on samat pelisäännöt, eli pojat eivät saa riehumistaan yhtään enemmän anteeksi, koska ”pojat ovat poikia”, tai että poikien pitäisi ”käyttäytyä kuin mies” tai että vaikkapa ”kiroilu kuulostaa rumalta tytön suusta”. Valitettavan monet äidit myös siivoavat poikalastensa huoneet, mutta tyttöjen ei, etenkin teini-iässä tämä korostuu… Kiroilu on yhtä rumaa kaikkien suusta, kaikkien pitää kunnioittaa toisia ihmisiä, ja kaikki osaavat kyllä huoneensa siistinä pitää, eivät nämä asiat ole sukupuolesta ole kiinni.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *