Infernaalinen väsymys

Osasin odottaa että mahan kasvatusprojektissa saattaapi väsyttää. Aamu ja päivä menee mainiosti, mutta kun työpäivä alkaa kolkutella viimeisiä tunteja, iskee se väsymys. Kun pääsee kotiin, sohvan vetovoima on liian vahva. Nytkin olen pari tuntia maannut sohvalla koska en ole vain jaksanut mennä tekemään voileipää. Mä en oo sellasta sohvalla makaavaa tyyppiä. Tietty sitten illalla kun on kaikki treenit tehty ja noin, niin sitten. Mutta en oo koskaan töitten jälkeen haaveillut että ai että kun pääsis sohvalle. Nyt haaveilen. Haaveilen siinä heti kello 16 että pääsisin kotiin ja saan pään tyynyyn. 

Puoli ysiltä alan vilkuilemaan seinäkelloa että jokohan kehtaisi nukkumaan. Viimeistään puoli kympiltä oon jo peiton alla ja nukun jotain 9-10h yöunia. Mutta se ei kyllä haittaa yhtään, nukkuminen on älyttömän kivaa! Lisäksi, oon alkanut näkemään ihan älyttömiä unia. Ihan niittenkin vuoksi haluan mennä nukkuun, kun ei ikinä tiiä mitä unta yöllä näkee 😀 Viime yönä näin unta että kätilö toi mulle ensin kaksi vauvaa ja sitten kolmannen. Että löytyi vielä kolmas niinkun. Vahingossa.

O-ou.