Kaikki tuijottaa mua

Jatketaan hyvin alkanutta liikuntaa liippaavaa kirjoittelua. (Tästähän tulee ihan pelkkä urheilublogi, onneksi näistäkin aiheista voi valittaa. Hahaa!) Mutta siis niin, olen lueskellut yhtä jos toistakin forumia, liittyen joko liikuntaan tai painonhallintaan tai sen semmoiseen.

Hirvittävän (jopa surullisen) moni keskustelu sivuaa tai liittyy siihen, miten ei uskalla/kehtaa/voi liikkua, kun muut tuijottaa. Ja tuijottaa siksi, kun on niin lihava ja miten noin läski täällä viitsii ja miten noin lihava liikkuu ylipäätään. Tiiättekö, mää ymmärrän ton tunteen kyllä. En nimittäin itsekään ollut sieltä salikävijän pienimmästä päästä kun ekan salijäsenyyden ostin. Ja on mullekin joku idiootti huudellut kun olin lenkillä. Tietenkään ei saa huudella, mutta se nyt kertoo enemmän siitä huutelijasta kun lenkkeilijästä. 

2012-09-27_18.22.49.jpg

Mutta kuulkaahan. Kukaan ei tuijota. (Tai no ok, aina voi olla joku yksittäin ääliö, joka tuijottaa.) Kukaan ei tuijota ja samalla ajattele toisista ivallisesti. Sitä katsoo itseään peilistä, tai ottaa vammaisesti kuvia itsestään. Kas näin:

2012-09-27_18.17.19.jpg

Mä oon sellanen tyhjäntuijottaja salilla. Liikettä tehdessä keskityn ja tuijotan tiukasti eteenpäin/peiliin/lattiaan, ja sitten sarjojen tauoilla tuijottelen eteenpäin/peiliin/lattiaan/muita salilla olijoita. Jos multa kysyy salin jälkeen että keitä muita siellä oli, niin saatan ehkä muistaa jonkun joka aina on mun kanssa siellä samaan aikaan. 

Joskus huomaan että tuijotan jotain ihmistä, mutta en varsinaisesti edes katso. Unohdun omiin ajatuksiin enkä ees tajua että tuijotan. Ehkä se ihminen tekee jotain liikettä mikä mullakin on patteristossa ja sitten sitä vaan jää katsomaan että miten se sen tekee, teenkö mää eri tavalla. Tai sitten sillä tyypillä on erityissiisti paita ja mää haluun samanlaisen. Tai sillä on painot, joita mä kadehdin. Mutta en mää jää tuijottelemaan ketään pelkästään sen kropan takia. Ellei se nyt ole supertimmi, jolloin tuijotan puhtaasti kateudesta 😀

Ehkä mää halusin vaan sanoa että musta on hienoa että sinne salille tulee sen ekan kerran. Ja vielä hienompaa on että tulee toisen kerran ja kolmannen ja rikkoo niitä omien mukavuusalueidensa rajoja. Jotain sellasta. Kyllä te tiiätte.

Onko täällä sattumoisin joku joka ahdistuu tuijottajista salilla?

Kommentit (10)
  1. Salille menemisen suurin kynnys on siinä, ettei ole pienintäkään käsitystä mitä ja miten siellä pitäisi tehdä. Ja sen kerran kun yritin maksaa siitä, että joku vääntäisi ratakiskosta miten homma toimii, opin ainoastaan sen että ns. ”ammattilaiselle” lähtökohta ”en ole ikinä käynyt salilla” oli täysin mahdoton käsittää. On myös jäänyt toistaiseksi viimeiseksi kerraksi.

    Noin muuten liikkuessa ei kyllä kukaan tuijota. Eivät varmaan uskalla, kun on tällainen kroonisesti ärsyyntyneen näköinen 190-senttinen miehenköriläs.

  2. Vattu: 🙁 harmillista. Ehkä löytyy joku sellainen harrastus, missä ei niin paljon muut ihmiset pelota? 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *