Kun realiteetit ja haaveet kohtaavat

Mulla on päässä sellainen mielikuva ja haave että millaiselta haluan näyttää. Tällä mielikuvalla ei ole minkään näköistä kosketuspintaa realiteetteihin mitenkään. Esimerkiksi monet niistä vaatteista jotka haaveissani esiintyvät maksavat enemmän kuin asuntolainan kuukausilyhennys. Lisäksi monet käsilaukuista joita katselen kuola valuen ovat sellaisia joilla ei olisi oikeasti mitään virkaa omassa elämässäni. Mutta saahan sitä kuvitella eikö? Jostain syystä haaveissani olen myös yli 180cm pitkä ja mallinmitoissa, sillä en osaa mitenkään kuvitella miltä esimerkiksi alla näkyvä villapaita näyttäisi 165 senttiä pitkän pulleron päällä (paitsi hassulta). Alla siis kuva siitä tyylistä ja vaatetuksesta josta haaveilen.allsaits.jpg

 

Kaikki kuvan vermeet on All Saintsilta, jonka verkkokaupassa käyn viikottain ihailemassa tuotteita. Ja ehkä kerran kahdessa vuodessa raaskin ostaa jotain. Mutta ehkä se pointti onkin se katselu ja haaveilu..

Todellisuus on sitten vähän eri asia. Mulla on aina mielessä tarkasti visio mitä haluan pukea ja miltä haluan näyttää, mutta syystä tai toisesta se mitä sitten peilistä näkyy ei vastaa sitä kuvitelmaa vaan on aina vähän off. Ennen se haittasi, nykyään ei niinkään. Mutta tässä pari esimerkkiä siitä normaalitilasta:

totuus.jpg

Jaa mistä tämä vaatetushöpötys? No nythän on niin (kuten jotkut ovat varmaan huomanneetkin jo) että hyppäsin #momfie-kelkkaan. Eli bloggaan myös Lilyn #momfie-blogissa, jossa äiti-ihmiset esittelevät releitään. Oon ehtinyt kirjoittaa kaikki kaksi postausta, toisen Saksan armeijan ylijäämäparkasta ja toisen ihan vain esittelytekstin. Että tulkaahan sinnekin lukemaan, linkkailen kyllä täälläkin niitä postauksia. Ettei vaan menisi mun tyylikäs vaatetus keneltäkään ohi. Sehän olisi ihan järkyttävä menetys se 😀

Mutta löytyykö täältä muita jotka haaveilevat vaatteista jotka todellisuudessa eivät olekaan niin sopivia itselle? 

 

 

Kommentit (32)
  1. Mä tiedän vissiin jo aika hyvin tän todellisen tilanteeni, koska vaatekaapissa on häviävän vähän mitään ei-käyttiksiä.

    JA kun rakas puolisoni pakottaa mut pelaamaan jotain, on mun pelihahmotkin aina vähintäänkin keskipitkiä, isotissisiä amatsoneja.

    Pelattiin tossa päivänä eräänä kolmistaan, miehen sisko mukana. Tämä kysyi että ”kuka sä oot?”, siis hahmoista, joita koneen ruudulla pyöri. Totesin vaan ”no arvaa”. Vastaus oli ”Aaa, toi.” 😀

    1. Joo siis määkin tiiän mun todellisen tilanteen. Siksi mää vaan haaveilen niistä epäsopivista vaatteista 🙂

  2. 165cm? Näytät super pitäkältä, oletin vähintään 180cm ! 😀

    1. Ehkä se johtuu siitä että neuvolakortin ennustusten mukaan musta piti tullakin 180cm pitkä! Mutta kuvista on vaikee kyllä hahmottaa minkä pitusia ja kokosia ihmiset livenä on, itekin on monesti ihan hoo moilasena kun joku onkin ihan eri kokoinen mitä on kuvitellut.

      1. musta tuntuu, että 70-80-luvun vaihteen neuvolakorteissa on ollut joku laaja-alainen laskentavirhe, voisin vaikka vannoa, etten tiedä yhtään sen ajan tyttölasta, josta EI pitänyt tulla 180 senttistä.

        1. Sillon oli niin köyhää että oli vaan yks käyrä käytössä?

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *