Miksi aina pitää olla niin tosissaan

Niin paljon kun minä Lilystä pidänkin, on minua alkanut hämmästyttää ja enemmissä määrin ärsyttää. Nimittäin se, että täällä pitää olla varovainen mistä vitsailee, pitää varoa ettei vaan sano mitään mikä vähänkään loukkaisi ketään. Ja nyt en tarkoita sitä että haluaisin kirjoittaa viiltäviä postauksia siitä miten muotibloggaajat ovat sitä ja fitnessbloggaajat tätä. Vaan että jos haluaisin kirjoittaa pilke silmäkulmassa jostain asiasta, kommenttiboksissa joku kuitenkin loukkaantuu. Malliesimerkki oli ehkä tuo toimituksen heittämä ”Suunnitteletko koska synnytät” -postaus. Jokainen järkevä ihminen tajuaa, että 

• lapsia ei tehdä, ne saadaan
• synnytystä ei voi tehdessä suunnitella tietylle päivälle 
• olennaisempaa kun saako vauvan keväällä, syksyllä vai heinäkuun viides päivä on se, että sen vauvan saa
• toiset eivät lapsia yrittämisestä huolimatta ikinä saa vaikka miten haluaisivat.

Ja periaatteessa kyllä, lapsen syntymän ajankohtaa voi suunnitella. Jos haluat talvivauvan, harrastat suojaamatonta seksiä keväällä. Muina vuoden aikoina ehkäisy kuntoon. Mutta sehän oli oikeasti kuitenkin kevyt keskustelunaihe, vitsi, se koko postaus. Sellainen mihin helteessä raskausmahaansa kantavat voivat puuskahtaa että no niinpä, olisko kuinka paljon kivampaa jos olisikin nyt talvi. Ja tammikuussa isoa mahaa jääpeitteisellä kävelytiellä varovat kironneet sanovat että niinno kivampaa tää loppuodottelu kesällä varmasti olisi ollut. Kevyttä keskustelua, ei niin vakavaa. Mutta ei, sinnekin pitää kommentoida oletuksella että toisen vitsailu siitä haluaisiko kantaa mahaansa kesällä vai talvella on tarkoitettu loukkaukseksi sille joka yrittää saada lasta. Kun ei se ole!

Jotenkin nykymaailmassa saa kyllä olla onnellinen ja elää hetkessä ja iloita jostain uudesta tiskirätistä tai torilta haetuista mansikoista, mutta iloitsepa jostain mitä toisella ei ole. Se taas sitten ei käy, kun kaikkilla ei ole mahdollisuutta. Pitää muistaa että kaikki ei voi ikinä saada lasta, ja siksi on vähän epäsoveliasta mennä sanomaan että olisipa ollut kivampaa olla viimeisillään joskus muulloin kun silloin kun Suomessa on helteisin kesä tuhanteen vuoteen. Se kun tarkoittaa sitä että ei oikeasti halua sitä lasta ja se taas loukkaa sitten sitä joka lasta ei saa. Tai jos olet iloinen siitä että olet saanut treenattua itsellesi vatsalihakset näkyville niin siitä iloitsemisessa pitää muistaa että jollain toisella on liian pitkä matka salille ja ei voi treenata niin että saisi vatsalihakset esille. Tai jollain on ruokavalioproblem, joten se estää nyt sitten jätskeistä iloitsemisen, joten ehkä on parempi ettei niistäkään niin iloita.

Voisin veikata että jos joku täällä kirjoittaisi siitä että jes, laihduin ihan sairaan helposti 10kg tai jes, tulin kotiin synnäriltä farkuissa jotka ei oo mahtuneet jalkaan sitten vuoden -96, kommenttiboksissa olisi niiden hyväsinähyvintehty kommenttien lisäksi niitä ”no mutta ei kaikilta vaan onnistu laihtuminen” ja ”mä synnytin 1921 ja yhä on iso pallomaha jäljellä” -kommentteja. On tietty eri asia jos sitten menee viisastelemaan että kyllähän kaikkien muidenkin pitää laihtua 10kg noin vaan ja kaikki muutkin olivat synnytyksestä vartissa palautuneita, sitten saakin läppäistä sormille. Jos on vaan rehellisesti iloinen ja kertoo että minulla nyt on tämä asia näin, niin ei sitä tarkoiteta pahalla niille joilla ko. asiaa ei ole. Eiks täällä just huudeltu että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo?

Hyvä maanantai, nyt jo ärsyttää.