Syy parin päivän blogihiljaisuuteen on se, että viikonloppuna juhlittiin vähän lisää häitä. Tällä kertaa sukulaisten ja muutaman ystävän kesken. Kuvia en ottanut itse yhtään, koska kaikki aika meni vain oikeastaan huokaillessa että voi vitsit mulla on parhaat sukulaiset. Ja nythän niitä on sitten vähän lisää, ihan kun se entinen määrä (noin viitisenkymmentä) ei olisi ollut jo paljon. Tuli halattua ja kyynelehdittyä, tuli syötyä kakkua, näytettyä häävalssia koneelta, hymyiltyä hölmön oloisesti, istuskeltu serkkuporukalla Lappalaisten kalliolla, naurettu, tanssittu Valborgissa (koska jos muistatte niin se Hovi paloi), rakennettu ja purettu erinnäisiä katosrakennelmia pihalla, kannettu pöytiä ja vaan nautittu elämästä. 

Mun mahtavuusserkku teki tuollaisen koristeen, nyt odotetaan jännityksellä montako hienoa pönötyskuvaa tuon edessä on otettu 🙂 Mulla (ja parhausihmisellä) oli aivan mahtava viikonloppu, iso kiitos siitä kuuluu äidille, joka kokkasi ruuat, isäpuolelle ja veljelle jotka roudasivat pöytiä ja tuoleja niin että kaikille löytyi paikka laskea takapuolensa mukavasti ja kaikille osallistujille ylipäätään. Mää olen kyllä niin onnekas, kun ympärillä on parastakin parempi perhe. Nyt vähän isompi sellainen.