Tarjosi ehdottomasti Virpi Salmi Punakynä-palstalla. Osui, upposi ja tunnistin itseni. Lisähupia sai takuuvarmasti kommenttiosiossa, jossa perinteisesti sekä nostettiin kättä pystyyn virheen merkiksi että vedettiin palkokasveja nenäonteloihin ihan urakalla.
Tästä päästään vähän aasinsillan (Miksi se muuten on aasinsilta? onko aaseilla erityisenlaiset sillat ja jos on niin miksi?) kautta itselleen nauramisen jaloon taitoon ja ihan ilman aasinsiltoja treeni- ja elämänmuutosblogeihin. Pienellä otoksella treenibloggaajat nauroivat lähinnä tekstille ja myönsivät että nyt kyllä osui, olipas hauska. Ja menivät kirjoittamaan blogiinsa sen päivän treenistä. Elämä jatkuu eteenpäin, mieltään pahoittamatta sen enempää. Toiset taas vetivät kilarit siitä että joku kehtaa nauraa asialle, joka kuitenkin on terveyden puolesta ja sillai.
Muakin naurattaa monasti sellaiset elämäntapamuutosblogit, joissa punnitaan kananrintafileitä, vältellään herkkuja ja uskotellaan (itselle) että kyllä se lese-sokeritonmehukeitto-raejuusto-mössö sitten on vaan parasta mitä ihminen iltapalaksi voi syödä (ei edes ole, parasta on Dr. Oetkerin pinaattipitsa ja toisiksi parasta on suklaakakku). Ymmärrän punnimiset, herkkujen säännöstelyn ja sellaiset, ei siinä mitään. Se mikä naurattaa on monasti se, miten täysin pihalla moni sitten kuitenkin on. Käydään salilla tekemässä nopeasti pieni vatsalihastreeni ja otetaan palkkari perään ”kun kulutin niin paljon ja pitää saada energiaa että lihakset kasvaa”. Sitten syödään illalla leseitä ”koska mä nyt kuitenkin yritän pitää energian saannin miinuksella niin laihdun”. Lopputulemana voi sitten olla hämmentynyt ihminen joka treenaa (ei tarpeeksi, ei riittävällä intensiteetillä) mutta ei saa haluamiaan/kuvittelemiaan tuloksia, joka laihdutaa mutta ei laihdu, joka kasvattaa lihasta mutta lihasta ei tule.
Jos ei ole tarkoituksena osallistua fitnessmallikisaan tai bikinifitnesskisaan tai ei halua vetää rasvaprosenttia niin alas että vatsapalat näkyy (ihan vain koska haluaa niin tehdä), voisi miettiä onko ihan järkevää kuitenkin elää jatkuvalla dieetillä? Vai voisiko ottaa mallia vaikka Kolun Eevasta?
En tarkoita, etteikö ihmiset saisi treenata juuri niinkuin haluavat ja syödä juuri siten miten parhaaksi katsovat. Tarkoitan, että voisiko miettiä ensin itselleen selväksi mitä haluaa ja sitten vaikka kysyä ammattilaiselta tai etsiä tavan, jolla siihen pääsee mihin haluaa? Jos tavoitteena on tehdä elämäntapamuutos sohvaperunasta aktiiviseksi ihmiseksi, ei se välttämättä vielä tarvi sitä että mitataan ruuat gramman tarkkuudella, tankataan ennen treeniä laturit ja treenin jälkeen palkkarit ja vedetään niitä hemmetin Pro-feelrahkoja tai -juomia joka välissä (oon ehkä vähän ärsyyntynyt myös noista profeeljutuista 😀 ).
Jos treeni- ja elämäntapamuutosblogien lukeminen ei kiinnosta, niin ei tarvi tietty lukea. En mäkään lue niitä sataa ja yhtä raskaus&äitiysblogia mitä täällä Lilyssäkin on. No kahta luen. Mutta en niitä muita. Ei siitä nyt ärsyyntyä kannata kamalasti että jotakuta naurattaa tietyntyyppiset blogit.
Piis out, menkää vaikka lenkille niin ei tarvi meuhkata niin kamalasti. Mää meen kirjottaan mun treeniblogiin siitä mitä mä tänään puuhastelin.
