Kaikkea sitä ihminen tekee liikunnan nimissä. Nostelee painavia metallikiekkoja, hyppii ees sun taas steppilaudan päällä/yli/ympäri tai viuhtoo pimeässä menemään dementiahiihtoa.

Onneksi oli pimiää, niin ei naapuritkaan nauranut että ”mihin sää jätit sun sukset ahahahaha”. Olin aika varma että jokainen vastaantulija ainakin mietti sitä. Nythän tässä pitäisi vielä venytellä, mutta kun se on aina jotenkin niin vaivalloista. Pitäisi siirtyä lattialle ja äh.

Heiaheia kertoi mulle että mulla on kasassa 98% vuoden treeneistä. Yllättäen nyt on sitten kaksi päivää aekoo hoitaa tuo puuttuva tuntimäärä kasaan. Huolimatta siitä, että jo merkityt tunnit sisältävät kaikenmaailman hierontaakin ja sellaista. Kyllä on tyhmä pää. Ihan kun sillä olisi väliä että onko sitä liikkunut 359, 361 tai 365 tuntia vuoden aikana. (Mutta kun on sillä väliä, 100% on 100%.) Muita yhtä hölmöjä heiaheian käyttäjiä paikalla?

Ootteko te ikinä vannoneet jotain että ”no en sitten ainakaan varmasti ikinä” ja huomanneet rikkovanne lupauksenne myöhemmin? No minäpä olen. 

En ikinä kyllä juo kun tätä makeinta päärynäsiideriä. Punaviini? yök. Jepjep, tänä päivänä otan mielummin lasin punkkua kuin 6 makeaa siideriä.

Sinihomejuusto, hyi yök. Voisin vetää puoli kiloa päivässä, se on vaan niin hyvää shittiä kuulkaa se sinihomejuusto.

En vaan tykkää juosta. Pakko myöntää, äsken se oli ihan kivaa.

En kyllä juokse, siellä on kylmä. No äsken kävin. Oikeen pistin sellaset mummonastatkin, etten kaadu. 

En tasan pistä mitään juoksutrikoita ikinä. Jepjep.

En mee ikinä hiihtämään vapaaehtoisesti. Äiti lupasi lainata sukset ens viikolla. Että se siitä sitte.