Lilyssä velloo joku suuri ”millainen naisen kropan pitäisi olla”, mutta en ajatellut sotkea lusikkaani siihen (sotken lusikkani mielummin lakujätskiin). Sen sijaan noista kahdesta edellisestä postauksesta heräsi pieni pohdinta, kun moni (ilmeisesti) pätkempi naisihminen siellä kommentoi että on kiva olla lyhyt. Koska silloin voi käyttää korkkareita eikä mies ole siltikään lyhyempi.

Pitääkö miehen olla pidempi? Miksi? Vai onko sillä mitään väliä?

Eräs lukijani ehdotti, että pitäisi tehdä lista syistä, minkä takia on kiva olla vertikaalisesti haasteellinen. Tai rajoitteinen. Haaste, rajoite, tomaatou tomeitou.

1. Lyhyt matka kyykkyyn.
2. Näkee helpommin varpaisiinsa, eli ei astu niin helposti esim. koiran kakkaan.
3. Limbokisa on kätevä kun voi vaan kävellä kepin alta.
4. Mahtuu sohvalle kuin sohvalle pitkäkseen.
5. Voi mennä helpommin piiloon aidan taakse. Sikäli mikäli tarvitsee mennä aidan taakse piiloon.
6. Jos on kivat korkkarit, niin on niitä lähempänä ja siten voi ihastella niitä helposti.
7. Ei ongelmia jalkatilan kanssa junassa, lentokoneessa, autossa tai missään.
8. Pystyy helposti sykkyröitymään vaikka kahdelle bussin penkille ja nukkumaan siinä.
9. Ei tarvi miettiä onko peitto pitkittäin vai poikittain, varpaat pysyvät peiton alla kuitenkin.
10. Kun menee uimaan, ei tarvitse kahlata pitkälle kun kastuu jo.

Muita hyviä syitä?