Romattiset komediat. Nuo elokuvien Saabit. Aina samanlaisia, samat vitsit, samat juonet ja sama lopputulos. Siksipä ne ehkä ovat niin suosittuja. Ei tarvi jännittää että ”uiui saakohan se tyttö nyt sen pojan iiiih” kun saa se. Joka saatanan kerta. Ei se muuten olisi romanttista komediaa.

Mutta miksi:

• päähenkilönaisen naapuri on AINA joku hottispoika?
• miksi päähenkilönaisen paras kaverimies on hottis ja kiva ja se nainen pitää sitä vaan kaverina eikä tajua että siinä se hyvä mies on vaan joutuu 1,5h odottamaan tätä väläystä (kutsutaan myös nimellä blinding flash of obvious, Dilbertistä tuttu).
• miksi ne tyypit on aina arkkitehtejä/töissä galleriassa/toimistosihteereitä jotka ei oikeasti tee mitään/taiteilijoita?
• päähenkilönainen töhöää jatkuvasti mutta on silti supernätti ja ihana?
• mun elämä ei oo romanttista komediaa? 

Mun elämä menee enemmän Chisun mukaan:

Oon ystävä mustelmien, tarpeeksi niistä saa mä en.

Siks vaik sun kanssa leikkimään ei jäisi hai tai härkäkään, täs oon taas ilman kypärää.

Ja kohta nuolen haavoja, syviä ja suolaisia. Kun mikään ei tunnu miltään, kipu korvaa ystävää.

Joo mä vaihdan kohta näitä mun repeatsoittolistan biisejä. Mut en vielä.