What’s your number?

Me insinöörit tykätään numeroista. Siihen nähden on aika jännä, että yliopistomatematiikka ei juuri tarjonnut numeroita, siellä pelattiin kirjaimilla. y=a/x ja niin edelleen. Ne numerot mitä sieltä sai, oli arvosanat, ja nekin yleensä menivät ihan sujuvasti kahdella. Ykkönen tai nolla

Kolme on se luku, millä voi mitata allekirjoittaneen tapailusuhteita. Ei seurustelua oikeastaan, mutta sellasta hengailua. 

Viisi on sitten taas se luku, notta montako varsinaista ihan oikeaa parisuhdetta mulla on ollut. Sellaista joista luulin ettei ne ikinä lopu. Kylläpä ihminen osaa olla väärässä. Viidesti.

10 on se määrä, millä (toistaiseksi) tehdään rintabiisi BodyPumpissa. 2x10xtanko on se määrä, millä tehdään askelkyykyt kun halutaan kyykkyjen jälkeen vielä vähän tehdä lisää jaloille.

12 on se määrä, mitä tehdään toistoja. Tai 15. Jos pääsee 15, voi siirtyä isompiin painoihin ja tehdä taas 12.

Numerot tuli mieleen oikeastaan siitä, että kävin kehonkoostumusmittauksessa tänään. Sellanen, kyllä te tiiätte. Se kertoo että näin paljon sussa on vettä ja näin paljon rasvaa ja näin paljon lihasta. Sellanen suurinpiirtein arvio. No jännää tässä oli se, että kun sai kerran numeroita pyöriteltäväksi niin sain miettimisen aiheeksi seuraavaa:

Alkuoletuksena on se, että haluan säilyttää nykyisen lihasmassani. Onhan se nyt perkele kovalla työllä ja hiellä hankittua. Katsotaan, mitä tapahtuu jos haluan saada rasvaprosenttini viitearvojen keskiväliin. Ikäiselläni naisella viitearvot ovat 21-30%. Eli jos saisin rasvaprosenttini näyttämään lukua 25%, BMIni olisi 27,5 (lievästi lihava). No ok. BMIt menevät siis niin että normaalipaino on arvojen 20 ja 25 välissä.

Jos en halua olla lievästi lihava, vaan haluan normaalipainon alueelle tuolla BMIssä, what’s going to happen? (Paitsi ankaraa laihdutusta, toki.) Lihasmassa säilyy, rasvaa siis lähtee. Jotta olisin normaalipainon alueella BMIn puolella luvulla 24, rasvaprosenttini olisi huikeat 13%

Tästä voi nyt sitten kukin laihduttaja miettiä, että olisiko syytä käydä mittaamassa omat arvonsa ennen kuin asettaa kilotavoitteita. Mulla ainakin meni uusiksi. Pistää miettimään.

n589098042_682245_629.jpg

Ja lisäksi opin, että mun vasemmassa jalassa on 100g vähemmän lihaksia kun oikeassa. Ihanan pikkutarkkaa ja turhaa! Ja paljon numeroita!

Suhteet Rakkaus Ystävät ja perhe Liikunta

Jos mun elämälle olis soundtrack

Aamulla soisi yleistä mielentilaa kuvaava kappale, omistettu minulle herätyskelloni toimesta:

Mitä vittua, etkö kuule minua? Kun laulan sinulle kauneinta laulua, kädet ristissä, silmät väsyneet itkemään.

Nopea leikkaus keittiöön:

Olipa se kiva kun kuudelta heräsin, peitto ei antanut nukkua. 

Seuraavan kohtauksen tapahtumakohtana olisi lumimyrsky/kaatosade/rekka, joka suihkii päälle loskaa/vettä. Tunnetaan myös nimellä ”työmatka”.

Linja-autojen ja rakkauden perässä voi juosta tai odottaa seuraavaa. Liikennevaloissa ihmisten ajatukset vaeltavat paikkaan mieluisaan.

Elokuva toimistotyöläisen normipäivästä on jo tehty (The Officespace, anyone?), mutta biisi siihen nopeutettuun intternettin kliksutteluun, kahvin juontiin ja palaverointiin on kyllä olemasta.

Kaikenlaista harmia, kaikenlaista harmia. Pitkin päiviä ja öitä.

Sitten päästäänkin päivän kohokohtaan, eli salikäyntiin. Sitä varten on hieno miksaus kahta eri biisiä:

Polvi on paskana, reisiä kolottaa ja kädessä on iso haava.

Shut the fuck up, get up (kyykkyjen jälkeen tämä)

Illalla kotona nukkumaan mennessä kuunnellaan vähän rauhallisempaa musaa.

Kun mikään ei tunnu miltään

Kipu Kylmis korvaa ystävää

Eka joka saa kaikki biisit oikein voittaa palkinnon. Ei kovin hienoa palkintoa, mutta palkinnon.

Puheenaiheet Ajattelin tänään