Aloitteenteon vaikeus (tai nettideittivalitusta)

Nettideittailu ei ole mulle uusi ja kummallinen keino tavata miehiä, mutta samat asiat ne näyttävät hämmentävän edelleen.

Kuva

Tästä on olemassa (ei niin yllättäen) kaksi koulukuntaa. Laittaako kuvan vai ei. Molemmat puolet ymmärtää, mutta kun itsellä on siellä edes jonkinnäköinen kasvokuva, olisi tavallaan ihan kiva että kontaktinottaja tarjoaisi omaa kuvaansa pyytämättä. Muuten sitä alkaa pohtia että onkohan siihen joku syy ettei sitä kuvaa ole. Kylmä/raaka fakta kuitenkin on se, että jos toisen olemus ja naama eivät miellytä, parinmuodostusta ei tapahdu. Tiettyjen asioiden preferointi tapahtuu melkein huomaamatta. Kutsukaa nirsoksi, mutta katson että minulla on oikeus viehättyä toisista piirteistä ja olla viehättymättä toisista.

20090126164337.jpg

(weheartit.com)

Kuviin liittyy sitten sekin että jos sitä kuvaa ei vastapuolen profiilista löydy, eikä sitä tarjota, niin en kehtaa kysyä jos on jo ehditty sitten lähettää muutama viesti ja tyyppi vaikuttaa sellaiselta ihan normaalin mukavalta. Se on aika tylyä jos toinen lähettää kuvan ja seuraava viesti multa on että ”naama ei miellytä, sori”, tai että en enää vastaa mitään. Mielummin sitä sitten menee vaikka sinne treffeille ja sanoo jotenkin että ”ei nyt oikein tuntunut siltä että haluaisin nähdä toiste, mutta kiitos seurasta silti”. Jotenkin se on kivampi kuin tulla tyrmätyksin vain naaman takia.

Ensimmäinen viesti

Miksi oi miksi näitä tulee näitä tyyppejä joiden kanssa keskustelu menee abt seuraavasti:

Mies: ”mitä kuuluu”

Minä: ”kiitos ihan hyvää, entä itsellesi? voisitko kertoa vähän jotain itsestäsi, profiilissasi ei ollut oikeastaan mitään informaatiota.”

Mies: ”Mä olen Matti ja harrastan autoja.”

… Tossa kohtaa mä kyllä jo luovutan. Miksi ees vaivautua, kun toista ei selvästi napeksi edes yrittää? Jos ei voi itsestään kertoa käytännössä mitään, niin kysyisi sitten edes minusta jotain. Mutta se näyttää olevan monelle niin hemmetin vaikeaa.

onlinedating.jpg

(kuva)

Tapaamisen hankaluus

Sitten ovat nämä, jotka ilmeisesti etsivät kirjekaveria. Tapaamisehdotusta ei tule, ja jos itse kysyn että ehdota päivää niin sitä ehdotusta ei tule. Jos kerran ei huvita nähdä edes ekaa kertaa, niin jälleen: miksi edes vaivautua?

Seuraavassa postauksessa tähän aiheeseen liittyen varmaan valittamista käytöstavoista, oharien tekemisestä, pukeutumisesta ja muusta päivän polttavasta ja kaikkia kiinnostavasta asiasta.

Status: yhdet treffit takana. Mjaah. 

Suhteet Oma elämä Rakkaus Ajattelin tänään

Nettideitit – naisten karkkikauppa

Minähän en normaalissa arjessa oikein tapaa mitään unelmien poikamiehiä. Tai vaikka tapaisinkin, niin en tasan menisi juttelemaan (paitsi ehkä viiden promillen humalassa, ja silloinkin en olisi varma että kummalle niistä identtisistä miehistä juttelisin), joten voitte kuvitella miten hyvin mulla toimii nämä miesten tapaamisasiat.

tumblr_lhrkx4pidy1qbv1pio1_400_large.jpg

Nettideitti, siellä on paljon väkeä, senkun vain rustaa ilmoituksen ja alkaa odottelemaan prinssi Hurmaavan saapumista. Yea rait. Ootteko koskaan koittaneet itse? Mä olen, kahdesti aiemmin. Ja voi veljet. Sanotaanko että niiden yrityksien jälkeen olo oli epätoivoinen ja ystävät joutuivat lohduttamaan.

b206958263_large.jpg

Mutta periaatteessahan nettideitti on vähän niinkuin karkkikauppa. Voit joko etsiä juuri sentilleen ja kilomäärälleen sopivaa ulkokuorta aina silmistä lähtien, voit etsiä ilmoitusta joka saa mielenkiinnon heräämään ja niin edelleen. Pakko silti myöntää, että en kyllä itse ehkä ensimmäisenä menisi selittämään että ”joo me tavattiin nettideittien kautta”. Niissä kun vieläkin on vähän sellanen ”ai sä et baarista pysty ketään pokaan” -fiilis. Myöntäkää pois, ajattelette kuitenkin sillai.

1_large.jpg

Mua pelottaa koko nettideittikonsepti. Miten ihmisestä voi saada kahvin aikana millaisenkaan käsityksen, kun itseä jännittää niin ettei ole yhtään oma itsensä ja on aika turvallista olettaa että se toinekaan ei ole ihan oma itsensä? Pitäisikö käydä sitten vaan suosista kaksilla treffeillä? Mitä jos sen toisen naama ei miellytä yhtään? Voiko sen sanoa suoraan vai miten sen sillai nätisti ilmoittaisi ettei toiselle tule paha mieli? Mä en ainakaan halua kuulla mitään tuollaista, saa keksiä vapaasti jonkun muun (teko)syyn ettei mulle tule paha mieli.

En viitsi edes aloittaa valittamaan miten kehnoja profiileja ihmiset itsestään tekevät. Miksi ei voi laittaa kuvaa? Heti epäilyttää että puuttuuko siltä pää vai onko sillä ihmisellä kolme kättä vai mitä? Ja sitten vähän hävettää epäilyt. Ja kun hetken aikaa on viestejä saanut, alkaa harmittamaan todella paljon kaikki ne ”etsin salaista rakastajaa” viestit. Miksi miksi miksi? Miehet hei, ei niin vaan tehdä. Paitsi jos puoliso antaa luvan.

online_large.jpg

Enkä oikeasti viitsis enää jaksaa yhtään pervoa ”mennäänkö paneen saat kunnon kyydit” viestiä. Voitteko hyvät lukijat kertoa kaikille miespuolisille ystävillenne, jotka nettideittaavat, että se vaan ei iske naisiin sellainen pervoilu. Ehkä jos naisen ilmoituksessa sanotaan että ”haluan vain panoja” niin siinä tapauksessa. Mutta ei muuten. Ihan oikeasti. Ei se baarissakaan ole paras lähestymistapa se päällekäyminen. 

2_large.jpg

Tavallaan sitä voisi vain valita kuin karkkikaupasta, mutta tavallaan sitä funtsii olevansa itsekin sitten siellä karkkihyllyssä. Että kun on vähän hapan, kirpeä ja kova karkki, niin valkkaako joku eikä sitten heitä pois?

kuvat: weheartit.com

Suhteet Rakkaus