Aattelin että kirjoittelisin vähän näistä episodeista, joita kaksosten kanssa saa käydä läpi. Näitä joita toiset ehkä kutsuvat normaaliksi elämäksi. Meillä (johtuen vanhempien rutinoitumisen puutteesta) jokainen päivä on elämys. Aloitetaan yösyömisistä. Ja sanottakoon heti alkuun, että en täysimetä. Imetän enemmänkin läheisyyden vuoksi, mutta pääasiassa lapset saavat ruokansa monikansallisilta yhtiöiltä ja pullosta. Kahden vauvan imetys yhtäaikaa ei kyllä multa suju, en oo ihan niin fakiiri.

Sitten asiaan. Yösyöttöihin varaudutaan huolella. Illalla vaihdetaan kavereille yöpuvut päälle, ja tehdään muutenkin iltatoimet. Sitten maitoa niin paljon kun pieneen vaan mahtuu, eli tyyppi nukahtaa onnellisena maha pullollaan. Vauvat petiin peiton alle tuhisemaan ja aloitetaan roudaus. Ensin tarkistetaan alakerrassa että onhan tarpeeksi pulloja steriloitu. No ei ikinä ole (paitsi kun äiti oli täällä). Ensimmäisenä tehtävänä on etsiä kaikki pullot ja kerätä ne tiskipöydälle. Sen jälkeen putelit mikroon tai kattilaan.

Seuraavaksi poltetaan näpit pari kertaa kun koitetaan pistää kuumaa tuttipulloa kasaan, otetaan kaapista tarvittava määrä maitoa, keitetään vettä termariin, etsitään jostain päin alakertaa lämmityskeppo ja roudataan koko setti tyttöjen huoneeseen. Asetellaan harsot sinne sun tänne jotta niitä ei varmasti löydä keskellä yötä ja tarkistetaan noin viidesti että hengittäähän ne bebet vielä. Parhaassa tapauksessa nukutetaan hengitystarkastukseen herännyt vauva. Tässä kohtaa saa mennä itse nukkumaan. Mies yleensä nukkuu jo, koska allekirjoittanut on saattanut hieman katsella jalkapalloakin alkuyön ratoksi.

Nukutaan sujuvasti kello noin 01:30 syöttö ohi. Mies hoitaa.

04 ja 05 välillä herätään omaan syöttövuoroon. Parhaassa tapauksessa vain toinen vauvoista on hereillä. Vauva syliin, vaipan tarkistus (ja ehkä vaihto), pullo lämpiämään termarista kaadettuun veteen ja vauvan hermojen rauhoittelua. ”Et sinä kuole nälkään jos nyt minuutin maltat odottaa. Et siis malta. No ei auta, pitää odottaa silti.” Maitoa naamariin, röyhtäytys ja vauva nukkumaan. Samat toimet toiselle. Sitten on nitä kertoja kun tyypit herää yhtä aikaa. Vaihtoehtoina on sama toimintatapa kuin yllä, mutta pitää jaksaa kuunnella kun toinen huutaa taustamusiikit. Jos ei jaksa kuunnella, voi hoitaa syötön yhtä aikaa. Tarpeeksi peittoja ja tyynyjä, jotta vauvat saa propattua sopivaan asentoon ja sitten vaan pullot ääntä kohden (tästä ei voi erehtyä, ääni on yleensä kova). Tilanne on ohi kun kumpikin vauva näyttää tyytyväiseltä, pistää silmät kiinni ja nukahtaa. Vauvat vaan sitten sänkyyn ja kömmitään itsekin omaan petiin peiton alle jatkamaan unia.

06:30 käydään keskustelu ”Meeksää vai meenkö mää? Jaa ne molemmat heräs”. Toistetaan joka yö.