Parasta joogassa
Tähän varmaan pitäisi listata ne kaikki hengellisyysjutut ja valaistumiset, mutta mun mielestä ehdottomasti parasta joogassa on se, kun huomaa pääsevänsä vähän pidemmälle ja vähän paremmin jossain asanassa (pönötysasennossa). Ne joogaopettajathan aina hokee että ei tämä ole kilpailu ja että tänään ei ehkä ole sellainen päivä että taipuu, mutta pöh. Jostain luin että astangajooga on ehkä huonoiten sopiva laji suomalaisille. Koska suomalaisilla on päässä sellainen ”jaa siis pää lattiaan ja vasen jalkapohja omaan selkään, selvä!” -mentaliteetti. Helpotukset on nynnyille ja sitä rataa.
Tänään koin kyllä ehkä ekaa kertaa joogatunnin jossa oikeasti piti vaan helpottaa ja jopa luovuttaa joidenkin asanoiden suhteen. On vähän ikävää juilintaa lonkassa, joten tein sitten vaan ne asanat joissa tuntui kivalta ja fiilistelin muutenkin sitten vaan hengitystä ja pandhoja (ammattitermi, todellisuudessa tarkoittaa että yrität vetää mahaa sisäään aina kun muistat ja sitten jännittää pakaroita sopivasti mutta ei liikaa). Aattelin kesätavoitteeksi ottaa sen, että oppisin edes muutaman asanan nimen. Tässäpä muutama asana:
Utthita Trikonasana
Käden pitäisi oikeasti olla tuolla jalan takana, mutta lonkkavamma. Vetoan siihen, enkä suinkaan myönnä että olisin muistanut käden paikan väärin.
Utthita Parsvakonasana
Ja mun ihan suurin suosikki asanoista: Savasana
Oon sillai tosi hengellistynyt, mua nimittäin jaksaa naurattaa toi Parsvakonasana. Parsvako, ehehhehe…hehe.