Usko koetuksella

Voi hyvää päivää taas ihmiset. Iltalehdessä (tiedän, ei kovin laadukasta luettavaa, mutta well, jostain ne horoskoopit on luettava) on artikkeli ”Kuusi asiaa, joita ei kannata sanoa povekkaalle”. 

(*) (*)

Tarviiko oikeasti neuvoa ihmisille että ”kuule jos näet naisen jolla on [jonkunkokoiset] rinnat, niin älä sano sille näin”? Osaan kyllä vastata tuohon. Tarvii. Toiset ihmiset eivät vaan osaa käyttäytyä.

(.)(.)

Eniten mua ehkä riepoo ylipäätään sellainen toisen ihmisten sellaisten ominaisuuksien kommentointi, joille toinen ihminen ei voi mitään. Ainakaan ilman kirurginveistä. Tai sitten se kommentointi, jota saa ne jotka kirurginveitsen alla ovat käyneet. Viimeisin ärsytys tuli tuolta Onnenpäivien-tontilta, jossa joku otti asiakseen kommentoida A.Sinivaaran polvia. Anteeksi mitä? Polvia? Miksi? Mitä hemmetin iloa sellaisesta kommentista oli a) kommentoijalle tai b) A.Sinivaaralle?

( *)( .)

Löytyykö lukijoista tyyppejä, jotka ovat saaneet osakseen ulkopuolisten kommentteja omasta kropastaan? Jos nyt ei lasketa sellasia ”ootpa läski/söisit sinäkin joskus jotain” kommentteja, kun teoriassa painoonsa voi vaikuttaa itsekin. Ja niitä varmaan enemmistö on joskus saanut kuullakin. Mutta onko teille kommentoitu niistä ruumiinosasista tai ominaisuuksista, joille ette mitään itse voi?

Jutun kuvituksena käytetyt ascii-tissit ovat omaa taiteellista tuotantoa.

 

Kommentit (25)
  1. Yksi täältä takarivistä
    19.6.2013, 19:27

    Olen ruma. Tai niin minulle on ainakin usein sanottu, varsinkin nuorena. Sekä silloin ikäiseni pojat, että aikuiset miehet. Olen kuullut sen niin usein, että siitä on tullut minulle totta. Pystyn silti elämään asian kanssa 🙂 Olen sitten ruma, mikäpä siinä. Saan ainakin olla rauhassa, sillä kukapa haluaisi ruman ihmisen kanssa olla.

  2. Mulle tuli kerran yliopistoaikoina eräs reilusti yli parikymppinen jätkä sanomaan, että: ”Sulla on maailman rumin nenä!” Joo, onhan se aika ”aatelinen”, mutta tuskin nyt maailman rumin kuitenkaan. Tokaisin sitten fiksuna tyttönä takasin: ”Hoida eka toi akne ennen ku tuut puhumaan mulle!” Ei ehkä fiksua, mutta kyllä se vähä-älyinen sen ansaitsi.

    Parasta tässä on tietenkin se, että niihin aikoihin puolet sen pojan kavereista oli pyytänyt tai pyysi mua myöhemmin treffeille. Taisi olla yksin mielipiteensä kanssa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *