Uuden tuvan metsästys (ja vanhan kaupittelu)

2011 heinäkuussa otin kisaa että kumpi löytyy nopeammin, parhausihminen vai oma asunto. No oma asunto tietenkin. Tässä on nyt kevään yhtenä projektina monista (muita projekteja työn alla: venäjän kurssi, yksi improvisaatioteatterihomma ja se mahan kasvatus) uuden kodin löytäminen. Tämä nykyinen on ihana ja rakaskin, mutta auttamattomasti liian pieni tulevaisuudessa. Harmittaa ihan sikana ettei tähän voi noin vaan taikoa paria huonetta lisää jostain. Pöh. 

imag0735-1.jpg

img_5822.jpg

img_5824.jpg

imag0733-1.jpg

Mutta ei voi muuta kun pistää tämä myyntiin ja lähteä shoppausreissulle Tampereen lähiseuduille. Tämän postauksen voi ottaa myös sellaisena pienenä mainospostina, eli jos joku haaveilee omasta puutalokämpästä Viinikassa Tampereella niin mulla olis myynnissä. Missä virallisessa tää ei oo (vielä), mutta sivupalkin kautta voi lähettää sähköpostia ja kysellä lisää! 

omakoti.jpg

omapiha.jpg

Mutta se mitä oikeastaan halusin tällä postauksella irti, oli erinnäiset vinkit siitä että mitä pitää syynätä kun menee ostamaan uutta kotia? Mitkä on sellaisia asioita talossa kersojen kanssa mitkä harmittaa joka päivä? Entäs sellaiset jutut mitkä on hyviä mutta ei pakollisia? Kaikki vinkit otetaan vastaan!

Kommentit (14)
  1. Keittiö on tärkeä paikka, elämä keskittyy sinne. Jos on mahdisuus kodinhoitohuoneeseen, on ihanteellista, jos se on keittiön lähellä. Ei varmaan ole huono myöskään, jos lastenhuone on keittiön lähellä (tosin meillä ei ollut). Pyykinkuivatustila kannattaa tosiaan miettiä. Meillä oli aikanaan kuivauskaappi, josta tykkäsin tosi paljon (lapset jo aikuisia, olen tulossa isoäidiksi just kohta, siitä mennyt aikamuoto); käytin sitä hyvn hyvin harvoin päällä, mutta se toimi loistavana kuivaustilana ja pykki kuivui siellä aika nopsaan ilman moottoriakin, eikä se kuluta vaatteita. Se vie tietysti tilaa, sitä ei voi laittaa pesukoneen päälle. Kuivaustelineen kanssa eläminen olisi ollut ihan kamalaa.
    Rivariasuntomme oli rakennettu -80/-90-luvun taitteessa ja se oli käytännössä sokkeliton = vaunut/rattaat saattoi työntää suoraan sisään. Oli kyllä hirmu kätevää (vaikka ei varmaan joka tavalla järkevää).
    Varmaan ihanteellisinta olisi, jos kaikki olisi yhdessä tasossa, mutta rappuset tuottivat yllättävän vähän ongelmaa, lapset oppivat kulkemaan niissä pieninä ja nopeasti (toki sitä aina hoettiin, että varovasti varovasti…).
    Mulle oli todella tärkeää, että pääsin suht helposti lasten kanssa kauppaan/puistoon/kerhoon/bussiin(=kaupungille). Asuttiin alkuun omakotitalossa ihan metsässä (paljon kauniita neliöitä edullisesti), kaikki kolme lasta syntyivät siellä, mutta siellähän olin ihan jumissa, oli tosi työlästä vyöttää aina kaikki lapset autoon, kun lähti johonkin, vaikka vain kauppaan, ja aina kuskata lapsia kavereilleen/kavereita sinne. Siihen halpaan menee helposti, ihastuu kotiin eikä ajattele yhtään sitä käytännön elämää pienten lasten kanssa. Melkein tärkeintä kodissa on se sijainti, sitä ei paikkaa, vaikka koti olisi kuinka ihana muuten. Usko vaan.

  2. Kiitos kaikille hyvistä kommenteista. Näissä on jo paljon sellaisia juttuja mitä ei olisi tullut kyllä itelle mieleenkään! Nyt voi heti katsella ihan uusin silmin talotarjokkaita, kiitos!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *