Ylipainoinen = idiootti

Lienee taas se aika vuodesta, kun pitää laihduttaa tai kertoa miten ei laihduta. Näitä aikojahan on vuodessa useampi: joulukilojen pudotus (joulun ja uuden vuoden välissä), kesäkuntoprojektilaihdutus A (helmikuussa), kesäkuntopaniikkilaihdutus B (toukokuussa) ja lomakilojen pudotus (elokuussa). Sitten on vielä vuodenajasta riippumattomat morsiusdieetit ja raskauskilojenlaihdutukset. Laihdutusaiheisten juttujen lisäksi samoihin aikoihin erityisesti blogeissa kirjoitetaan paljon siitä miten ei laihduteta vaan ollaan ylpeitä omasta vartalosta sellaisena kun se on. 99% ajasta näiden ”rakasta omaa kehoasi”-postausten kirjoittaja on paremmassa fyysisessä kunnossa ja näyttää paremmalta kuin 80% ihmisistä, eikä ole ylipainoinen. Se on helppo jeesustella kun itsellä ei ole mitään tarvetta laihduttaa ylipainosta normaalipainoon.

Se mikä mua ärsyttää näissä laihdutusaiheisissa jutuissa tiivistyy oikeastaan kahteen asiaan.

1. Ylipainoista pidetään tyhmänä.

2. Vedetään mutkat suoriksi ja kuvitellaan että jokainen laihduttaja haluaa näyttää fitnesskisaajalta.

Fakta on se, että laihduttaminen ei ole kivaa. Jos laihduttaminen olisi kivaa, se ei olisi yhtään niin hankalaa ja vaikeaa ja ihmiset onnistuisivat siinä. Mutta on kivampaa istua perjantai-iltana kaljalla tai syödä pekonia, kun elää kurinalaisesti ja vältellä kaikkia herkkuja. Minä voisin elää herkuilla ja pärjäisin vallanmainiosti loppuelämäni ilman yhtäkään tomaattia. Mutta kun ei se onnistu sillai, se laihdutus. Ylipainoinen ihminen ei ole tyhmä, kyllä hän tietää miksi on lihava. Ja jos ei tiedä, niin ei se tyhmyys kyllä katoa laihduttamalla. Kyse on lopulta siitä että voittaako halu laihtua mukavuudenhalun. Ettekä tule nyt tänne selittämään miten ”terveellinen ruoka on hyvää ja kivaa ja taatelit korvaa kyllä suklaan helposti ja raakaruoka hei raakaruoka ja liikunta on niin kivaa”. Niin paljon kun minäkin liikunnasta pidän, niin mielummin jään kyllä sohvalle istumaan kun lähden sateeseen lenkille. Kun tässä nyt rehellisiä ollaan.

Tuohon toiseen kategoriaan menee Sami Sundvikin juttu Iltalehdessä (vitutti). Voi jeesus. Ihan oikeasti, mua vitutti jo pelkkä otsikko ”Yksinkertaista painonhallintaa naisille”. Painonhallinnasta puhutaan ja puhutaan terveellisestä ruuasta, mutta samalla viljellään tekstin sekaan kuvia fitnessnaisista sixpackit ojossa tekstin ”this is sexy” vieressä. Ehkä eniten oikeasti kävi harmittamaan tämä kohta:

”Tehokas salitreeni tarkoittaa vapaita painoja ja raskaita perusliikkeitä. Se ei tarkoita body pumppia, juoksumatolla kipittämistä eikä kiertoharjoittelua laitteissa.  Maastaveto 12 kg:n kuulalla tai muut kevätjuhlaliikkeet eivät ole tehokasta treeniä. Niillä ei haasteta kroppaa tarpeeksi, niillä ei rakenneta oikeasti voimakasta ja seksikästä kaunista kehoa.”

Mikä vika on liikunnassa? Ja kyllä se bodupump on tehokasta treeniä. Tai juokseminen. Tai kiertoharjoittelu. Ei niillä ehkä fitnesskroppaa aikaan saa, mutta mitä jos se ei ole tavoite? Mitä jos ihminen haluaa laihtua 10 kiloa ja geneerisesti vain liikkua. Onko nykyisellään kaiken liikunnan tähdättävä ”voimakkaaseen ja seksikkääseen kauniiseen kehoon”? Ilmeisesti ollakseen kaunis pitää olla se sixpack, vähän tyly viesti sanoisin. 

Voidaanko sopia että laihduttaminen on ihan ookoo ilman että tarvoite on rasvaton kroppa, lihava ei ole tyhmä, laihdutus on vaikeaa koska mukavuudenhalu on yleensä kovempi ja että on tosi ärsyttävää kun joku mallikroppainen hippiäinen tulee kertomaan että ei kenenkään tarvi laihduttaa vaan on kaunis juuri sellaisena kun on, pitää vaan hyväksyä itsensä!

 

Kommentit (83)
  1. Ja älä nyt oikeasti väitä ettet haluaisi että vastakkainen sukupuoli pitää vartaloasi ihan helvetin upeana. Et sinä itseäsi varten niitä irtoripsiä, tekotukkaa ja geelikynsiä käytä, etkä varsinkaan tyttökavereitasi varten. Vahinko vaan ettei ne treenattua vartaloa korvaa, oikeasti.”

    Ahhaaahh – irtoripset ja tekokynnet on jo, ja just kampaajan kanssa pällisteltiin männäperjantaina irtotukkia katalogissa – että jospa se minäkin intoutuisin semmoisen hankkimaan. 

    Tässä nyt vaan Sundvik unohtaa sen, että läheskään kaikki eivät pidä viimeiselleen treenattua kroppaa mitenkään supertärkeänä – tai sitten omalle kohdalleni on vaan sattunut ihmisiä, jotka vaivaavat mielellään vähän pullataikinaisempaakin yksilöä. Kroppahan rapistuu iän myötä joka tapauksessa – miten se siis voi olla tärkeämpi kuin yleisesti itsestään/ulkonäöstään huolehtiminen?  

    Ja kun kerran kitisemään aloin, niin mainitsenpa vielä, että koko sana ”laihduttaminen” saa mulla aina niskakarvat pystyyn. Multakin aina nykyään kysytään, että kauanko vielä aion olla laihdutuskuurilla tai dieetillä. Ja kun vastaan, että en ole millään ”kuurilla”, vaan muuttanut ruokailutottumuksiani pysyvästi, saan vastaukseksi vain lehmänkatseisen tyhjän tuijotuksen. 

    Mun mielestä muuten mikään ruokavalio joka kategorisesti kieltää jonkun asian, jota ilman kyseinen yksilö ei (omasta mielestään) missään nimessä voi olla ilman, ei voi olla jotain johon pystyy sitoutumaan loppuelämäkseen. Kyse ei ole pelkästään itsekurista, vaan tahdosta elää niin, että edes joskus on mukavaa. Jos pitää yhden herkuttelupäivän viikossa ja syö muuten tiedostaen vaikkakaan ei totaalikieltäen, paino pysyy kyllä kurissa. 

    Se lauantainen noutopizza ja hyvä leffa ovat vallan mainiota psyykkistä fitnessiä. Eikä se treenattu vartalokaan paljoa vaakakupissa paina, jos pää on täynnä pakkomielteenomaista treenaamista. (Huom – tarkoitus siis ei ole dissata kuntoilijoita, jokainen tyylillään. Puhun lähinnä siitä, miten kuvittelisin ko. skenaarion minuun henkilökohtaisesti vaikuttavan.)

    Anteeksi vaahtoaminen… #endrant

  2. Luin tosi pikaisesti tuon Sundvikin tekstin, äkkiseltään jäi mieleen lähinnä vain se että ohjeet sopivat käytännössä niihin naisiin, ketkä haluavat Sundvikin kauneusihanteen mukaisen kropan. Kaikilla ei kuitenkaan – onneksi – ole tämä tismalleen sama kauneusihanne, joten kroppiakin on just niin moneen lähtöön kuin on naisia. Jos puhutaan terveydestä ja normaalipainosta, siihen seksikkyys ei liity millään tavoin, eikä itse asiassa välttämättä voimakkuuskaan. Voit olla ihan täydellisen terve hyvin monenlaisella kehonkoostumuksella – ja terveyshän kuitenkin on käsittääkseni se pointti numero uno. Ei ulkonäkö.

    Painonhallintaan laihdutuksen näkökulmasta mulla ei juuri ole rimppakinttuna annettavaa, mutta nytpä mietinkin tota Sundvikin juttua myös omasta näkökulmastani: onko normaalipainoni ja hyvä peruskuntoni nyt jotenkin ”väärä” tai väärillä keinoilla hankittu/ylläpidetty, kun en ole fitness-kisaajan näköinen enkä toisaalta myöskään lainkaan ko. lajista kiinnostunut? 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *