Kohdeyleisö

Aloittaessani blogia aikoinaan en ajatellut lukijakohderyhmää. Halusin van kirjoittaa kuten aina ja toivoin, että saisin lukijoita. Mietin, että blogia voisi lukea monen ikäiset. Viime syksyllä lukijoita oli kaiken ikäisiä, mutta sitten tapahtui kummia. Nimittäin Google Analytics lakkasi toimimasta. Ennen tämän sovelluksen poistamista sain varmistuksen uudesta lukijakunnastani ja hämmästyin. Lukijoista vähemmistö oli itseni ikäisiä, pieni osa vanhempia ja enemmistö teini-ikäisiä?! En koskaan suunnitellut blogiani nuorille, mutta niin vain kävi. En sitten tiedä, että mikä tässä vetoaa nuoriin? En kirjoita muodista, en kirjoita teini-idoleista, ja tekstini menee toisinaan myös hieman kirjakielen puolelle. Tämän sanottuani ymmärrän olevan olettamuksen, että nuoret olisivat jotenkin yksinkertaisia? Se on kuitenkin nuorten aliarvioimista ja ihan päinvastoin todellisuudesta. Monet varhaisaikuiset ovat älykkäämpiä kuin koskaan ennen, sillä heillä on tiedonhaun laitteet käytettävissään ja taito käyttää niitä. Ehkä se on sitten se erikoisuus, mikä vetää lukijoita? Periaatteessa voisin vaikuttaa kohderyhmääni niin, että hankkisin lukijoita yhä enemmän uusista ikäryhmistä, mutta sitten toisaalta…kyllä he tulevat, jos haluavat. Entä voisinko kirjoittaa satavuotiaalle tai ekaluokkalaiselle? Ihan hyvin, pitäisi tehdä vain kunnon aihe. Mutta olisinko sitten enää aito? Tuskin, koska tekisin niin ahneuksissani. Olen oikeasti todella kiitollinen teistä vanhoista ja nuorista lukijoistani. Pyrin olemaan uskollinen ja kirjoittamaan asioista kuten tähänkin asti. Päällimmäinen ajatus kuitenkin mikä herää on se, että miksi en kelpaa oman ikäisilleni? Nimittäin ihmiset joihin aikuisena olen tutustunut, ovat aina olleet itseäni paljon vanhempia tai nuorempia. Oman ikäisteni kanssa ei ole oikein ollut jutun aihetta. Tämä voi johtua monesta syystä, mutta päällimmäisin syy on todennäköisesti luonteeni. Olen utelias, kuten nuoret. Koen, että minulla on paras elämä vielä edessä. Vaikka elämä on aina heittänyt paskaa niskaan, niin olen pysynyt optimistisena. Monet ikäiseni ovat pessimistejä, eivätkä kestä nähdä hyväntuulisuutta syystä, etteivät itse ole onnistuneet jossain asioissa. Nuorten kanssa jaa tämän positiivisen tuntemuksen. En ymmärrä tekopyhyyttä, enkä kuivia puheenaiheita kuten raha. Rahaa ei koskaan ole tarpeeksi ja siitä keskustelu saa minut näkemään punaista. Harva oman ikäinen tietää vanhasta kulttuurista yhtä paljon ja se saa aikaan joskus yksinpuhumisen monologin. Nuoretkaan eivät ehkä tiedä tai ymmärrä, mutta siinä on se ero, että he haluavat ymmärtää. Nuoret kuuntelevat ja vanhat keskustelevat. Useat oman ikäiseni höpöttelevät keskenään vain kengistä ja matkareissuista. Vanhemmuuskaan harvemmin enää yhdistää, sillä kuppikunnat ovat ja pysyvät. Olisi mukava olla mukana samoissa asioissa, mutta mutta…Itselläni ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka paljon lukijoita on tällä hetkellä, mutta puhutaan ilmeisesti tuhansista? Olisi aika mahtavaa, jos lukema olisi jonain päivänä satatuhatta. Ehkä, jos siat lentävät? 😀 Epäilykseni lukijakunnastani on, että he ovat monet hiljaisia, hieman nörttiä sakkia, jotka viihtyvät mahdollisesti videopelien parissa. Siellä on myös muutama blogisti, joka myötä häpeää tekstiäni. Lukeepa tätä myös muutama sukulaisenikin, josta olen saanut tietoa rivien välistä. Tähän voisin sanoa, että ihan hyvin menee bloggariksi.

Tekstiä ajattelin yhä kirjoittaa suomenkielellä, mutta en sulje pois mahdollisuutta englanninkielestä. Blogiani en ole mainostanut muualla kuin palstoilla ja jatkossa sitäkin vähemmän. Pinnalliset asiat ovat niitä, joita koitan parhaani mukaan vältellä ja toivon, että tämä myös välittyy. Ylilyöntejä tulee välillä, mutta kelläpä ei? Monet ihmiset ovat minusta nähneet vain sen toisen puolen, joten harva uskoo, että kirjoitan itse tekstini. Jokaisessa meissä on kuitenkin kaksi puolta ja toivon, että opit tuntemaan näin minut.

Jatkossa koitan parhaani mukaan ottaa myös teidät nuoret lukijani huomioon, koska elämässä on asioita, jotka teidänkin pitäisi kuulla. Tämän myötä toivotan hyviä öitä. Kuullaan taas.