Miks ihmeessä sulla ei oo ketään uutta?

Kysymys joka mulle esitetään säännöllisesti. Kas siinä pulma! Ja enemmän kai kysyjille kun mulle. 

 

Rehellisesti sanoen en oo odottanu saavani näitä kysymyksiä, ja oon miettiny kaikkia outoja vastauksia siihen yhteen ja samaan kysymykseen. ” Siks koska osaan piereskellä Kissanpolkan, ja kukaan ei halua mua sukujuhliinsa soittaan hanuria!” tai ”Haluutko oikeesti kuulla? Mä oon ennen ollu merenneito, ja mulla on jääny suomut tonne tiettyihin paikkoihin, you know.”  

Viimeksi olin valmistautunut, ja esitin vastakysymyksen: miks mulla olis?  

 

Jos laastarisuhteella yleensä haetaan elämään niitä asioita, joita huonossa parisuhteessa on kokenut jäävänsä paitsi; onnea, iloa, ihailua tai mitä ikinä se onkaan niin miksi mulla ei voisi olla niitä asioita itseni kanssa? 

Voi, mutta ilman laastarisuhdetta. Kaikki se ihailu, nauru, onni, kuulluksi tuleminen ja niiden vaikutus itsetuntoon on paitsi valetta, myös pois siltä joka on ottanu reboundista kopin.

573b99078f885127ff0e0b234986349d.jpg

Myös se voi ahdistua, joka on ottanu sun sydämestä kopin. Se ahdistuu, koska ei ota susta selvää. Se ei tiedä oletteko yhdessä vai ette. Oon ollu siinä koppaajankin asemassa joskus, niin voin samaistua. 

Se kopin ottaja antaa sulle paljon, ja suurinpiirtein palvoo maata jalkojen alla, tai ainakin suutelee sun varpaita. Mutta mitä se saa takas? Ristiriitaisia viestejä. Puhetta exästä. Muistoja, jotka se kuulee tahtomattaan. Ehkä vertailua, ainakin toisen mielessä jos ei muuten. 

Jos mä rakentaisin iloni, onneni, itsetuntoni ja toipumiseni toisen ihmisen varaan, niin mitä mulle jäis sen jälkeen kun se sanois ettei se jaksa?

Ettei tunnu hyvältä, ja tuntuu että antaa paljon enemmän kun saa.

Voi pojat. Sillon sitä vasta onkin yksin. Niin yksin, ja hylätty ja peloissaan ettei oo tienny ees voivansa olla. Siitä kestää tuhat kertaa kauemmin toipua. 

Kestää tuhat kertaa kauemmin toipua siitä että sun sydämestä on otettu reboundista koppi, ja annettu sen sitten pudota.  

Joten älkää nyt jumalauta käskekö enää tätäkin korjata samanlailla, vaan lopettakaa kysely, ja antakaa mun ite tehdä itteni onnelliseks. Saada mut nauraan, ja kasaileen itsetuntoa ihan itse.

Mä oon ottanu sillä tiellä monta askelta eteenpäin, joten suunta on oikee ja tapa vielä oikeempi.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *