Iloinen yllätys kirpparilla

Kävin eilen kirpputorilla. En tosin kiertelemässä ja katselemassa taikka ostamassa mitään.

img_3279_paint.jpg

Vaan katsomassa, miltä omassa myyntipöydässä näytti. Tänne siis päätyivät ne nyssykät ja pussukat, joita lähdin viikko sitten viemään autolla lumimyräkän jälkeen.

Tosiaan, tuollainen näky siellä oli vastassa. Ei niin kaaottinen ja sekava, mitä olin pahimmillaan ajatellut pöydän olevan. Mikä eniten pisti silmiin, oli väljyys. Tavaraa oli siis mennyt kaupaksi. Muutama vieras vaate oli puolestaan eksynyt toisen myyjän pöydästä majailemaan minun paikalleni. Eipä siinä auttanut kuin palauttaa ne takaisin. Sen jälkeen sitten vain piti siistiä ja järjestellä oma pöytä uudestaan sekä laittaa sinne muutama uusi tavara myyntiin.

Tällä valitsemallani kirppiksellä löytyy kahdenlaisia myyntipöytiä. Eroa niissä on lähinnä se, että toiseen paikkaan kuuluu oma vaatetanko ja toisessa sen joutuu jakamaan vastakkaisen myyntipöydän kanssa. Muuten kaikissa paikoissa on pöytätaso ja sen alapuolella muutama hylly. Itselle riitti tuo versio, jossa on jaettu vaatetanko, sillä vaatteita ei ole kertynyt niin paljoa myytäväksi.

Tarkoitus on pyrkiä pitää kirppispöytä sellaisena, että siitä on suht helppo katsoa myynnissä olevat tavarat. Sen takia tuon viikottain jotain uutta myytyjen tilalle (jos ja kun löydän vielä jotain). Itse en ainakaan juuri lämpene täpötäysille saati sekasotkuisille myyntipöydille, vaan ohitan ne yleensä nopeasti. Tosin vuosien harjoittelun takia osaan kuitenkin katsoa, josko jossakin pöydässä olisi jotain mielenkiintoista. Tällöin täyteen ahdettukin kirppispöytä saa minut hetkeksi pysähtymään.

img_3281_paint.jpg

Siistitty myyntipöytä. Enemmänkin myytävää vielä mahtuisi. Kaapit hoi, olen tulossa taas penkomaan teitä!

Jos olin pikkasen yllättynyt myyntipöydän säilymisestä suht hyvässä järjestyksessä, niin suurempi pommi tosiaan oli se, miten hyvin tavaraa oli mennyt kaupaksi viikon aikana. Ennen eilistä piipahdusta kirpparilla minulla oli tietyt toiveet ja haaveet ensimmäisen viikon myyntisaldosta. No, täyttyivätkö ne? Oltiinko edes lähelläkään kuvitelmia?

Kyllä, ja yli odotusten mentiin kepeästi. Olen tehnyt viikossa voittoa sen verran, mitä toivoin tekeväni koko kuukaudessa.

Entä missä salaisuus tähän odottamattomaan myyntipiikkiin? Vastaus: tavaroissa, niiden kunnossa ja oikeassa hinnoittelussa. 

Jo päättäessäni lähteä myymään ylimääräistä ja turhaa tavaraa kirpputorille ensisijainen tarkoitukseni oli päästä niistä eroon. Toki mukavana plussana siihen päälle toivoin jonkinlaista rahallistakin voittoa. Hinnoitellessani myytäväksi tarkoitettuja vaatteita, kenkiä ja tavaroita laitoin hinnat riittävän alas. Tasolle, jonka olisin itse ollut valmis maksamaan kyseisestä tavarasta. Näköjään tuo kannatti, totesin, kun katselin kirppiksen pitäjältä saamaani kuittia toteutuneesta myynnistä. 

Myyntipöytä on vielä kolme viikkoa käytössäni. Täytyy alkaa katsoa kaappeja uudestaan sillä silmällä, josko sieltä vielä löytyisi myytävää. Aika tyhjältähän tuo pöytä näytti sieltä lähdettyäni. Olisi vaan pitänyt raapia kotona enemmän kasaan uusia tavaroita, jotka olisi voinut ottaa mukaan edellisten tilalle.

Mutta kun emmä ollut osannu varautua tuohon hienoon ekan viikon myyntiin.

🙂

 

 

 

Suhteet Oma elämä Raha

Sokerihiiren puraisema

Olen aikas perso makealle. Olen aina ollut. Toisaalta pystyn siihenkin, etten syö makeaa pitkään aikaan, mikä tarkoittaa yleensä kuukautta, maks kahta. Tällä hetkellä tilanne on taas se, että makea on maistunut. Ehkä liikaakin. On siis korkea aika pistää stoppi makean syömiselle.

Muistan kirjoittaneeni täällä uudenvuoden aikoihin, että herkkuja oli tullut syötyä jouluna sekä vielä sen jälkeenkin. Ja että vähitellen olisi pitänyt päästä taas ruotuun niiden kanssa. No arvaa vaan, pääsinkö.

Noup. 🙂

Söin aivan liikaa suklaata ja keksejä viime kuussa, vaikka ei olis pitänyt. Mutta minkäs tein. Järki sanoi monesti, että pitäisi hidastaa tahtia, mutta kädet hakeutuivat silti aina kaapille kaivamaan herkkukätköjä. Kätköjä, jotka olivat jääneet joululta ja jotka oli saatu lahjaksi.

Nuo kätköt ovatkin se pahin juttu koko asiassa. Kun on tietoinen niiden olemassalosta, ne ovat usein mielessä, jolloin niihin tulee myös sitten sorruttua. Yleensä tosin vain silloin, kun on aika hörppästä kahvia. Meikäläisen kohdalla se tarkoittaa kahta kahvittelua päivässä: iltapäivällä pojan päikkäreiden aikaan ja alkuillasta ruuan jälkeen (aamukahvista pääsin eroon jo aikoja sitten). Mutta eihän se ole terveellistä syödä herkkuja tuollein monena päivänä viikossa. Monesti myös on ollut hirveä olo sen kaiken makean pupeltamisen jälkeen. Mutta silti aina olin seuraavana tai sitä seuraavana päivänä taas tunkemassa herkkuja nassuun. Näin hyvä muisti mulla siis saattaa olla.

Jotain on nyt kuitenkin tehtävä, kun tilanne ei ole vielä äitynyt todella pahaan jamaan. Toki olen huomannut, että maha jo pömpöttää jonkin verran. Varmaan osin turvotuksesta, josta kärsin usein. Mutta on herkuttelullakin satavarmasti osansa siinä.

Olen siis päättänyt aloittaa vaihteeksi ”Älä syö makeaa!” -kauden. Haasteenakin sitä voi hyvin pitää. Koska olen pystynyt siihen aikaisemmin, odotan selviytyväni siitä nytkin. Haaste on alkanut tänään syötyäni äsken viimeisen leipomistani Runebergin tortuista. Niin, en ole toki viimeisten päivien aikana syönyt yksin koko tuota satsia, vaan mies on popsinut puolet siitä.

”Älä syö makeaa!” -kauteni ensimmäinen välietappi olkoot laskiaistiistaina. Sitä ennen en saa syödä mitään herkkuja, ja turhaa sokeria on vältettävä. Ksylitolipurkka tietenkin sallittakoot hampaiden hoidon kannalta. Tarkoitus on kirjoittaa kuulumisia ja haasteen etenemisestä täällä blogissa viikottain.

Ajattelin muuten jatkaa haastetta edelleen laskiaisen jälkeenkin. Mutta sitä ennen sallittakoot se yksi herkutteluhetki laskiaispullan merkeissä.

Jos mun vaan enää tuolloin tekee makeaa mieli.

🙂

Suhteet Oma elämä Liikunta Terveys