Bileprinsessan häät

Madeleine ja Chris saivat eilen toisensa, enkä minä liikuttunut niin paljon kuin katsoessani Victorian ja Danielin häitä kolmisen vuotta sitten. Toki itku oli lähellä, kun hääseremoniassa esitettiin ne kaksi kappaletta, joista ensimmäisen lauloi Roxetten Marie Fredriksson ja toisen joku mieslaulaja, jonka nimeä en muista. Oli myös hellyyttävää katsella tuoreen avioparin onnea, jota säteili heistä koko lähetyksen ajan. Tai no, sulhasesta vasta sen jälkeen, kun hän oli päässyt yli alun jännityksestä ja liikutuksesta.

Victorian ja Danielin häät olivat siis tunteikkaimmat, ainakin minun mielestä. Ensimmäinen itku pääsi tuolloin jo siinä vaiheessa, kun morsian kipusi ulos vanhasta hääautosta isänsä kanssa ennen kirkkoon astumista. Victorian kauneus pukuineen ja huntuineen nosti tuolloin tunteet pintaan. Kyyneleet valuivat tämän jälkeen aina, kun seremoniassa tuli jokin herkkä kohta. Voi voi, tällainen tunteellinen hömppä minä siis olen.

Vaikka Victoria sokaisi silloin omissa häissään kauneudellaan, täytyy sanoa, että pidin paljon enemmän Madeleinen hääpuvusta. Se vaan oli yksinkertaisesti aivan upea huntuineen ja tiaroineen. Madeleine todella loisti omalla tavallaan ja tyylillään koko ajan, mikä luonnollisesti on morsiammen etu ja oikeus omissa häissään. Myös häävieraiden puvut kiinnostivat, mutta kauniita ja mielenkiintoisia asuja ei mielestäni ollut nyt niin runsaasti kuin Victorian ja Danielin häissä. Ainoastaan Monacon ruhtinattaren Charlenen tyylikäs puku ja olemus jäivät mieleen juhlavieraista.

Meillä kotona häitä seurattiin koko perheen voimin. Poika tosin oli enemmän kiinnostunut kahvikupeistamme ja omista leluistaan. Lähdin ennen telkkarilähetystä metsästämään pojan kanssa paikallisesta lähileipomosta prinsessakakkuleivoksia, mutta ei niitä tietenkään sieltä löytynyt. Niinpä päädyimme ruokakauppaan, josta niitä onneksi sai (ei toki samoja ja yhtä hyviä kuin mitä leipomosta olisi saanut). Häitä katseltiin siis nauttien leivoskahvit. Viinilasit kaivettiin esiin vasta illalla pojan nukahdettua.

Semmoiset kuninkaalliset häät tällä kertaa. Koska on sinun vuorosi, Carl Philip? Täällä odotellaan jo.

🙂

Puheenaiheet Höpsöä Uutiset ja yhteiskunta

Sosetta sen olla pitää

Edellisessä postauksessa kerroin pojan ensimmäisistä purkkiruokakokeiluista, jotka sujuivat melko mallikkaasti. Toistaiseksi purkkiruuat saavat kuitenkin taas jäädä kaupan hyllyille, ja tilalle tarjotaan itse tehtyjä soseita.

Poika aloitti soseiden maistelun noin puolen vuoden iässä. Alun ihmettelyn ja totuttelun jälkeen hän on syönyt kiinteitä hyvällä ruokahalulla, mistä olen ollut tyytyväinen. Aluksi ruokalistalta löytyi porkkanaa, bataattia ja perunaa. Kaksi ensin mainittua maistuivat hyvin ja kolmas hieman huonommin, kunnes tämä äiti oppi valmistamaan perunamuusin ilman liisteröitymistä. Vähitellen tuttuihin makuihin lisättiin uusia makuja: maissia, parsa- ja kukkakaalia sekä kesäkurpitsaa. Kuvioihin astui hiljalleen mukaan myös lihaa (broileri ja kalkkuna), kalaa sekä kananmunaa. Uusimpina tuttavuuksina tällä hetkellä ovat tomaatti ja kurkku.

Marja- ja hedelmäsoseita aloin tarjota vasta siinä vaiheessa, kun ei-makeat soseet olivat tulleet tutuiksi ja poika söi niitä hyvin. Omena, päärynä, luumu ja banaani maistuivat heti alusta lähtien. Marjoista on kokeiltu toistaiseksi mustikkaa ja puolukkaa, ja hyvän harjoittelun tuloksena nekin uppoavat hyvin pojan suuhun, kunhan niihin on sekoitettu hiukan jotain toista hedelmää. Hedelmäseoksista puheen ollen, suuri hitti meillä on banaani-avokaadosose. Sitä kuluisi kuinka paljon vaan. Avokaado ei ollut aiemmin tämän perheen suosikkeja, pojan myötä myös äiti on oppinut syömään sitä  – banaanin kanssa tietenkin. Papan suuhun avokaado ei kuitenkaan vielä uppoa yhtä helposti.

img_2148_paint.jpg

Bataatti-peruna-maissi-kukkakaali-parsakaali-broilerisose, joka on maustettu persiljalla

 

Soseiden valmistuksessa olen käyttänyt lähinnä omaa luovuutta ja mielikuvitusta. Apua ja uusia ideoita olen katsonut neuvolasta saamista vihkosista sekä Marttaliiton vauvanruokakirjasesta. Myös synnytyksen jälkeen perhevalmennuksessa meillä oli yhdellä kertaa aiheena itsetehdyt vauvanruuat, joita valmistettiin luennon aikana. Onkohan tämmöseen mahdollisuutta muualla maassa neuvolan perhevalmennuksen yhteydessä?

🙂

 

Suhteet Ruoka ja juoma Ystävät ja perhe