Kesän lisäksi myös syksy tuppaa olemaan markkina-aikaa. On ollut perinteistä syysmarkkinaa ja nyt viimeisimpänä lähiruokamarkkinat, joista on ainakin itselleni kehkeytnyt jo jonkinlainen perinne.

Eilen sunnuntaina järjestettiin tosiaan vuotuiset lähiruokamarkkinat Fiskarsissa. Tapahtuman järjestäjänä toimii Slow food Västnyland, ja paikalle kokoontuu lähialueiden pientuottajia esittelemään sekä myymään omia tuotteitaan. Kerroin jo viime vuonna enemmän näistä markkinoista, joten en ala suotta toistelemaan itseäni. Tuon aikaisemman jutun voi lukea täältä.

Aivan kuten viimeksikin, pääsin lähtemään tälläkin kertaa Fiskarsiin yksi. Tai oikeastaan jouduin, sillä sekä poika että mies olivat vielä sen verran flunssassa, että he päättivät jäädä kotiin. Harmi sinänsä, sillä mielelläni olisin ottanut pojan mukaan, koska paikan päällä oli vastassa muun muassa tällaisia veijareita:

Jos ja kun meidän kaksivuotias olisi ollut innoissaan näistä määkivistä ja heinää puputtavista eläimistä, samaa voi sanoa myös taaperon äidistäkin. Olen aina tykännyt lampaista, ja (salaisena) haaveena on ollut jo pitkän aikaa asua lammastilalla. Nämä kuvan kaksi söpöläistä olivat, markkinoiden aiheeseen liittyen, luomutilalta peräisin olevia lampaita.

Noiden luomulampaiden lisäksi lasten (ja siis, kröhöm, hieman vanhempienkin) ihasteltavina ja rapsuteltavina oli myös luomukanoja. Tosin näitä kahta komistusta tuskin olisi kannattanut alkaa silitellä, sen verran tiukannäköisiltä ne vaikuttivat. Mutta onhan se kanojen syliin ottaminen ja paijaaminen tietysti mahdollista sopivissa sekä oikeissa olosuhteissa. Itselle siihen tarjoutui monesti mahdollisuus, kun tein aikoinaan kandityötäni yliopistolla vuosia sitten. Sitä tutkielmaa en muuten saanut koskaan valmiiksi, mutta jäipähän senkin edestä ihania muistoja kanojen hoidosta.

Niin, ja jos ei jo rivien välistä tullut aivan selväksi, olen lampaiden lisäksi tykästynyt myös näihin siipiveikkoihin. Haave ja ajatus kesäkanojen ottamisesta on pyörinyt monesti mielessä, mutta se ei kuitenkaan taida olla aivan mahdollista meidän pihalla. Vaikka melkein maalla asutaankin.

No, mutta. Jotta ei menisi aivan eläinhössötykseksi, täytyy kertoa, että oli siellä ruokamarkkinoilla luonnollisesti myös sitä ruokaa. Ja paljon. Ostomahdollisuuden lisäksi oli tietysti mahdollista päästä myös maistelemaan myyjien eri tuotteita. Itse muun muassa tutustuin aivan yskänlääkkeltä maistuvaan hunajaan, söin pienen kipollisen speltistä keitettyä puuroa sekä nakertelin samaisesta speltistä tehtyä näkkileipää. Tästä viljalajista ehkä hieman koukuttuneena päädyin lopulta hankkimaan tarjouspaketin, joka sisälsi erilaisia spelttituotteita. Lisäksi koriin päätyi tarkoin ja harkitusti valikoituja suklaita Petri’s Chocolate Room’ilta, kilon verran omenoita sekä purkki hunajaa (ei tosin sitä lääkkeenmakuista, vaan aivan tavallista).

Sehän oli ennalta hyvin oletettavissa, että ruokamarkkinoilla iskisi suurempi nälkä, jota ei taltutettu pelkillä maistiaisilla. Niinpä söin lounaaksi oikein maukasta lohikeittoa ja jälkiruoaksi herkuttelin pihlajamarjajäätelöllä. Se oli muuten aika jännän makuista, sopivan erikoista.

* * *

Kerrotaan nyt vielä, että kävin myös hypistelemässä paikallisen lammasfarmarin myymiä lampaantaljoa. Näin tein, vaikka äsken juuri nimenomaan hehkutin, kuinka ihania eläimiä ne lampaat ovat. Haaveissa on kuitenkin ollut jo jonkin aikaa hankkia pehmoinen talja, mutta vielä toistaiseksi se sai kuitenkin jäädä sinne myyntipöydälle. Mutta ainakin sain riittävästi tietoa tältä kyseiseltä farmarilta, mistä heidän taljojaan voi tulla ostamaan sitten, kun olen jossain vaiheessa tehnyt lopullisen päätöksen sellaisen hankkimisesta.

Ensi vuonna sitten taas jälleen uudestaan lähiruokamarkkinoille. Mielellään soisi, että niitä järjestettäisiin vähän useamminkin.

🙂