Lauantai-iltaisin Ystadissa

Vaihteeksi telkkariasiaa täältä suunnalta.

Tv:n katselutottumukseni eivät ole muuttuneet juuri lainkaan. Edelleenkin istun siis aika vähän ruudun ääressä. En ole innostunut seuraamaan yhtäkään uutta tuotantokautta mistään sarjasta tai tosi-tv-ohjelmasta, vaikka niitä on pyörähtänyt käyntiin vähän väliä viime aikoina. Tosin lähellä oli, etten olisi alkanut katsomaan Vain elämää -sarjan uusinta tuotantokautta, koska siinä on mukana tällä kertaa ihanat Jenni Vartiainen, Paula Vesala ja Vesa-Matti Loiri. Mutta se jäi sitten kuitenkin. Ehkä siitä syystä, etten tullut koskaan katsoneeksi ohjelman aikaisempia kausia. Tästä johtuen en myöskään osaa ymmärtää sitä suurta mielenkiintoa, jota Vain elämää on saanut osakseen edellisinä vuosina.

Yhtälailla en ole jaksanut innostua Iholla-sarjasta, Suomen kaunein koti -ohjelmasta saati Koko Suomi leipoo -kilpailusta, vaikka seurasin niitä aktiivisesti aiemmin. Nyt ei vain kiinnostanut alkaa katsoa niitä uudelleen, koska tuntuu vahvasti, että ne eivät loppujen lopuksi tarjoa mitään uutta. Olen nähnyt ne jo kertaalleen. Tuntuu, että aikaa voisi käyttää muuhunkin etenkin, kun ylimääräisestä ajasta näyttää olevan jatkuva pula, kiitos työ+päiväkoti-rumban. Mutta jos mieli nyt jostain syystä muuttuu, ja haluan yritää päästä mukaan ohjelmien huumaan, niin ei muuta kuin netistä seuraamaan jälkikäteen.

Mutta, mutta. Tarkoitus oli kuitenkin kertoa siitä, mitä olen viime aikoina seurannut. Eli mennäänpä vihdoin sinne Ystadiin.

* * *

Aina, kun muisti on pelannut tarpeeksi hyvin, olen viime viikkoina linnoittautunut sohvalle lauantai-iltaisin katsomaan erästä ruotsalaista poliisia ja hänen työskentelyään rikosjuttujen parissa. Kysehän on siis Kurt Wallanderista ja Wallander-sarjasta.

http://www.telsu.fi/l/wallander-vuoto_2716793_4.jpg

(kuva täältä)

Se on varma se, että jos samassa lauseessa mainitaan sanat pohjoismainen, rikos ja sarja, meikäläinen on heti valppaana ja ottamassa selvää, milloin kyseinen kombinaatio on nähtävissä jossain. Yleensä juttu päätyy siihen, että olen totaalisesti menettänyt sydämeni ja mielenkiintoni sarjalle. Näin kävi Sillan kohdalla, ja sitä aiemmin myös Wallanderin kanssa.

Viime aikoina telkkarissa esitetyt Wallander-jaksot ovat olleet uusintoja. Sinänsä minulla on ollut mainio tuuri, etten ole muistanut nähneeni juuri niitä tarinoita, joita olen sattunut edellisviikkoina katsomaan. Hyvä näin. Olenpahan saanut seurata riittämiin tuota tykkäämääni pohjoismaista rikosdramaa.

Wallander on tosiaan alunperin ruotsalainen sarja. Pisteet siitä. Tosin englantilaiset ovat tehneet siitä oman versionsa, mille en ole (tietenkään) lämmennyt yhtä paljon kuin alkuperäiselle sarjalle. Det måste ju vara svenskt – och på svenska. Förstås! Muiden on turha yrittää muuttaa sitä joksikin muuksi.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/09/Mariagatan_Ystad_Sweden_2009.jpg/1024px-Mariagatan_Ystad_Sweden_2009.jpg

Ystad ja Kurt Wallanderin kotikatu

(kuva täältä)

Selitys, miksi olen jäänyt koukkuun tähän Ystadin poliisiasemaan keskittyvään sarjaan, löytyy juurikin tarinoista ja niiden juonista sekä tiiviistä tunnelmasta ja kerronnasta. Jaksot tempaavat mukaansa sellaisella intensiteetillä, että sitä tosissaan unohtaa istuvansa omalla kotisohvalla. Aina ohjelman päätyttyä tulee hieman outo ja jännä fiilis, kun joutuu palaamaan takaisin todellisuuteen ja yleensä myös kömpimään melko saman tien unten maille. Kertaakaan sarjan katsominen ei ole aiheuttanut pelon tunteita, mutta silti sitä tulee usein kurkistaneeksi (ihan noin vain varuiksi) ikkunasta ulos ennen nukkumaan menoa. Tarkistaakseni, että kaikki on ok ulkona – vaikkakaan tähän aikaan vuodesta siellä ei ole vastassa mitään muuta kuin mustaa pimeyttä.

http://www.telsu.fi/l/wallander-vuoto_2716793_1.jpg

(kuva täältä)

Tänään on taas lauantai, eli Wallanderia olisi tarjolla myöhäisillassa. Toivottavasti en tälläkään kertaa muista nähneeni kyseistä jaksoa aiemmin, jotta saan viettää parituntisen rikosten maailmassa.

🙂

 

Suhteet Oma elämä Suosittelen

Näpit irti synnytyssairaaloista

Sosiaali- ja terveysministeriössä on hyväksytty tällä viikolla päivystysasetus, joka uhkaa lopettaa synnytysosastot pienimmissä sairaaloissa. Liipasimen alla ovat erityisesti ne sairaalat, joissa tapahtuu vuosittain alle tuhat synnytystä. Halua keskittää synnytykset suurempiin sairaaloihin perustellaan paremmalla potilasturvallisuudella, johon näillä sairaalayksiköillä on jo entuudestaan valmiudet.

Hyväksytty päivystysasetus edellyttää esimerkiksi, että synnytyssairaalat pystyvät tarjoamaan mahdollisuuden välittömään hätäsektioon ja että sairaalassa toimii päivystävä lastenlääkäri. Vaikka asetuksen ehdot eivät toteutuisi, pienemmät synnytyssairaalat voivat kuitenkin hakea poikkeuslupaa toimintansa jatkamiseksi, jos synnytysosastojen lakkauttaminen vaarantaisi liikaa potilasturvallisuutta ja pidentäisi kohtuuttomasti matkoja lähimpään synnytyssairaalaan. Varmuutta luvan myöntämiselle ei voida kuitenkaan taata, joten lopputuloksena saataa joka tapauksessa olla synnytysosaston toiminnan lopettaminen.

Pienten synnytyssairaaloiden alasajoa on perusteltu myös taloudellisilla säästöillä, joita saataisiin osastoja lakkauttamalla. Tämä selitys ontuu ja pahasti, sillä maksaahan ne synnytykset yhtä lailla niissä suuremmissakin sairaaloissa. Eli ei tämä keskittäminen varmaankaan tuo kovinkaan suuria säästöjä pidemmän päälle.

Näyttääkin valitettavasti vähän siltä, että nämä taloudelliset syyt menevät (jälleen) ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin edelle. Tähän maahan ei kyllä kaivattaisi yhtään lisää synnytyksiä huoltoasemien parkkipaikoilla tai tienvarsien bussipysäkeillä. Ei varsinkaan, kun paikalle ei välttämättä aina saada pätevää apua tueksi. Ja onhan se ylipäätään riskaabelia alkaa ponnistaa vauvaa ulos ei niin tavanomaisissa paikoissa, koska mahdollisuus erinäisiin komplikaatioihin on aina olemassa.

http://yle.fi/vintti/yle.fi/tv2/sites/tv2.yle.fi/files/Sydanaania_Tammisaari.jpg

Tammisaaren tunnettu ja suosittu synnytysosasto lakkautettiin vuonna 2010 vedoten säästö- ja potilasturvallisuussyihin. Jos osasto olisi edelleen toiminnassa, se olisi minulle lähin synnytyspaikka.

(Kuva täältä)

* * *

Toisesta raskaudesta ja lapsesta haaveilevana en voi muuta kuin ihmetellä tällaisia suunnitelmia ja päätöksiä, joita tällä viikolla on ministeriössä lyöty lukkoon. Kyseinen päivystysasetus kun uhkaa ajaa synnyttäjiä entisestään epätasa-arvoiseen asemaan. Vuosien saatossa on ehditty lakkauttaa jo useampia synnytysyksiköitä eri sairaaloista, minkä seurauksena matkat lähimpiin synnytyssairaaloihin ovat pidentyneet ja synnytykset tien päällä tai kotona lisääntyneet. Jos Suomen hallituksen pohjimmaisena tarkoituksena on todella parantaa ja lisätä potilasturvallisuutta, niin metsään on menty. Ja pahasti. Tämä uusi päivystysasetuskaan ei tee mitään muuta kuin ajaa tilannetta entisestään yhä syvemmälle sinne metsän pimentoon.

Ensimmäisessä raskaudessani ajauduin odottamatta riskisynnyttäjien joukkoon raskausmyrkytyksen takia ja päädyin synnyttämään pakosta Naistenklinikalle. Matkaa kertyi jo tuolloin noin 90 kilometriä, ja ambulanssilla mentiin pillit soiden niin lujaa kuin vain päästiin. Kaikki päättyi kuitenkin hyvin ja onnellisesti, sillä poikamme syntyi vasta kolme päivää myöhemmin ammattimaisen hoidon turvaamana.

Jos ja kun seuraava raskauteni on (toivon mukaan) normaalimpi, enkä kuuluisi mihinkään riskiryhmään, synnytys tapahtuisi sillä kertaa kaiken järjen mukaan minulle lähimmässä aluesairaalassa HYKS:n Naistenklinikan sijasta. Mutta missä se lähin sairaala sitten sijaitsisi? Tämä on erittäin hyvä kysymys. Tammisaaren synnytysosasto vietiin valintalistalta jo aikoja sitten. Salo on laitettu lopetusuhan alle. Lohjakin alkaa olla aika lailla siinä ja siinä, meinaako synnytykset loppua sielläkin. Jos nämä molemmat jälkimmäiset vaihtoehdot katoavat ennen seuraavan raskauden laskettua aikaa, ei auta muu kuin lähteä pääkaupunkiseudulle.

Tehkää nyt hyvät ihmiset siellä jossain jotain… En haluaisi joutua uudestaan Helsinkiin asti synnyttämään  – elleivät sitten mahdolliset, yllättävät terveyssyyt taas pakota siihen.

Sosiaali- ja terveysministeriön päivystysasetukseen liittyvän kansalaisaloitteen voi käydä allekirjoittamassa täällä. Tiedä sitten, onko siitä enää tässä vaiheessa mitään hyötyä. Mutta kaikkea mahdollista on yritettävä.

:/

 

Puheenaiheet Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta