I feel sad.

Eilinen oli kova paikka tälle tytölle, jouduin nimittäin etsimään kamaa kirppikselle ja vihdoinkin käymään läpi valtavaa laukku- ja kenkävuorta joka sijaitsi komerossani.

Jokaisen laukun kohdalla epäröin hieman ja mietin ”mitä jos kuitenki käytän tätä joskus” vaikka laukut ovat pölyttyneet komerossa ja vuodenpäivät. Melkein itkua tuhertaen hinnoittelin rakkaani ja pakkasin ne pois näkyvistä, etten voi käydä pelastamassa enää yhtäkään niistä.

Vaikka vienkin yli 10 laukkua pois, silti jäljelle jää monen monituista, joita en ole käyttänyt aikoihin, mutta jotka ovat liian kauniita pois myytäväksi. Ehkä mussa on hieman haalijan vikaa, vihaan heittää tavaraa pois, mutta vihaan myös kun ne pyörii jokapaikassa vieden tilaa.

Oon koittanu lohduttaa itseeni, että myytyjen tavaroiden hinnalla voin ostaa jotain kivaa itselleni vaikka järkevin vaihtoehto olis tietysti säästää ne kesän reissuja varten. Mua ei vaan niin oo suunniteltu säästämään…

Mulla on huono tapa kehittää tunneside mun jokaiseen esineeseen, joten näiden rakkaiden lähettäminen pois tuntuu pahalle, mutta toivottavasti joku muu ostaa ne rakastavaan kotiin. :-)

Mun täytyy alkaa kiirehtiä ja valmistautumaan hierojalle lähtöön, sain viimeinkin varattua ajan ja veikkaan että poikaystäväki on ihan mielissään tästä, koska se on joutunu kuuntelemaan mun valitusta koskevasta selästä ja manguntaa hartioiden hieronnasta.