Need some motivation!
Mulla on motivaatio treenaamiseen aina sillon tällöin hukassa, suurimmaks osaks oon innostunu ja menossa salille into piukeena mut joskus on päiviä että ei vaan jaksa, innosta tai motivoi. Silloin painan mieleeni jonkun tosi kuuman mimmin treenatun kropan ja mietin et joku päivä mäkin voin olla ylpee vartalostani!
Mulle tärkeintä urheilussa on oppia rakastamaan sitä ja oppia sisällyttämään se mun joka päiväiseen elämään ja arkeen. Teen niitä parempia arjen valintoja; kävelen portaat hissin sijasta, pyöräilen töihin enkä pyydä kyytiä yms. Ja myös jätän sen munkin syömättä jos oon vetäny jo yhen tai en oikeestaan ees himoitse sitä mut syönpähä huvinvuoks.
Mä haluan, että oon innostunu treenaamisesta ja vaikka mua ei joku päivä innostaiskaan ni menisin ja tekisin silti koska se tuntuu hyvälle loppujen lopuks.
Mä en tavoittele mitää hirmu sixpäkkiä ja hervottomia lihaksia, mut haluun kuitenki terhakat tissit, hyvän pyöreen pyllyn ja normaalin mahan mikä ei ois tämmönen tynnyri ja pelastusrengas niinkuin nyt. Allit sanois adios ja kaksariki vois lähtee veks.
Tiiän, etten ikinä tuu olemaan omasta mielestäni täydellinen ja mua lohduttaa, että mun poikaystävä pitää mua täydellisenä jo nyt.
Kävin tänään vetämässä salilla kevyen tunnin treenin mihin kuulu 30 minsaa pyöräilyä, kymppiminsa reipasta kävelyä ja sit loput stepperillä hikoillessa. Olin kuin uitettu koira, mut tuntu ihanalle tietää et kalorit saa kyytiä!
Huomenna ois tiedossa sit punttista, mun käsiä särkee vieläkin muutaman päivän takanen treeni, saa nähä miltä huomenna tuntuu.