Mitä mä just sanoin?

Siis mitä mä just luin? Joku entinen uutisankkuri kyttäilee kassajonoissa naisten takapuolia ja kokee oikeudekseen ja asiakseen arvostella niitä julkisesti? Ensinnäkin, millä oikeudella? Mikä tekee hänen omasta perseestään kelvon? Ja toiseksi, eikö maailma ole juuri pikkuhiljaa muuttumassa hyväksyvämmäksi muillekin naisille kuin nollakokoisille luuviuluille? Bodypositivity. Itsensä hyväksyminen ja rakastaminen. Sisäinen hyvinvointi ja kauneus.

Miten me opetetaan seuraavalle sukupolvelle, että kelpaat juuri sellaisena kuin olet, jos ja kun näille arvostelijoille he eivät kelpaa? Minun ajatukseni elää terveellisesti, uhmaten laihdutusoppaita, valuu kuin vesi hanhen selästä. Kun kerran kuitenkin päämäärä on olla hoikka, hyvännäköinen ja miellyttää muiden silmää. Varsinkin vanhojen rouvien.

 Eilen täysperävaunurekka ajoi mun pikkuauton kylkeen. En miettinyt hetkeäkään miltä näytin muiden silmissä. Olin elossa.

img_20171110_133254.jpg

 

Kommentit (1)
  1. Harmi että hyvä pointtisi hukkui jo ensimmäisessä kappaleessa. Älä kirjoita samaan syssyyn bodypositivitystä ja ”nollakokoisista luuviuluista”. Nollakokoinen luuviulu on luonnostaan hoikalle tytölle sama nimitys kuin sanoisit luonnostaan tukevampaa extralargeksi läskiksi. Ei ole sen helpompaa olla se ”luuviulu” tässä maailmassa missä pitäisi omistaa kimkardashian peppu.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *