Ladataan...
The Feels

Joulukuu on hurahtanut vauhdilla ohi ja tuntuu hullulta, että huomisen jälkeen starttaa vuosi 2019. Vastahan vuosi 2018 alkoi? Vuodenvaihde edustaa itselleni aina jollain asteella uusia mahdollisuuksia, vaikka kyseiset eivät ole millään tavalla verrannollisia vuoden vaihtumiseen. Ilmeneehän mahdollisuuksia ympäri vuoden muutenkin, päivään katsomatta. 

Ensi vuosi on itselleni erityisellä tavalla mielenkiintoinen, sillä pitkästä aikaa edessä ei ole mitään konkreettista odotettavaa. Okei Ruissi odottaa jälleen, mutta odotettavilla asioilla tarkoitan suuria elämänmuutoksia, joita on tässä viimeisen neljän vuoden aikana tapahtunut ihan kiitettävästi. Tänä vuonna olen suunnitellut häitä ja mennyt naimisiin, vuonna 2017 vaihdoin työpaikkaa määräaikaisten sopimuksien puitteissa kahdesti ja pääsin unelmieni työpaikkaan (vielä vakituisena), kihlauduin Antin kanssa ja ostimme ensimmäisen asuntomme, 2016 muutimme Turkuun ja aloitin opinnot (uudestaan) töiden ohessa. Puolestaan 2015 valmistuin Ammattikorkeakoulusta ja odotin levottomasti pääsyä pois opiskelukaupungista. 

Juuri viimeisten vuosien suurten muutosten vuoksi odotan vuotta 2019 erityisellä innolla - horisontissa ei siinnä mitään! Koko maailma on auki. Ja se tuntuu mahtavalta. Ja mikä parasta juhlistamme vuoden vaihdetta rakkaiden ystäviemme kanssa syöden hyvin ja skumpalla skoolaten. Ei huono aloitus vuodelle. 

Jotta vuoden vaihteen odotukseen tulisi hieman jännitystä leikkasin viime torstaina vihdoin otsahiukset. Miten jokin näin pieni asia saattaakin jännittää aivan pirusti? Naama jännityksestä punaisena katsoin kun vakkari-kampaajani veti hiukset naamalleni ja sakset viuhuen hiuksia tippui lattialle. Lopputulos oli kuitenkin todella hyvä! lukioaikoina otsatukka oli "vakkariasusteeni" niin tuntui kuin katsoisi peilistä vanhaa ystävää. Muutos oli kuitenkin tervetullut ja olenkin ollut innoissani "uusista" tavoista laittaa hiuksia. Jopa ponnari tuntuu jännältä! Ja ensimmäistä kertaa koskaan sotkunuttura näyttää hyvältä. Plus hiusdonitsit, ah, miten en ennen ole näitä osannut käyttää! Äiti varmaan nauraa ruudun toisella puolella ja muistelee lämmöllä omia nuoruusvuosiaan..

Täällä siis suunnataan vuoteen 2019 uusilla hiuksilla ja odottavaisin mielin - toivottavasti sielläkin! 

PS. Luontokuvat ovat tämän vuoden viimeisiltä lenkeiltä - miten kaunis onkaan luminen, pakkasen huurtama luonto? Viime viikkoina onkin tultua käveltyä enemmän kuin koskaan, sain Antilta lahjaksi sporttikellon josta on nähtävillä hieman turhan hyvin päivän aikana kertyneet askeleet... Kävely on kuitenkin ollut todella mukavaa ja olo on ollut energisempi kun en ole ollut näytön ääressä yhtä paljoa. Täytyy pitää tästä aktiivisuudesta kiinni!

Ladataan...
The Feels

Heissan pitkästä aikaa! Kiirettä on pitänyt ja se on heijastunut tänne blogin puolelle. Tulinkin nyt jakamaan muutamia kuvia viime viikolta, sillä aivokapasiteetti ei tunnu riittävän syvällisempään tekstin tuottamiseen. Aivot aivan jumissa, johtuu varmaan pimeydestä?

1. 2 minuutin pikakampaus. En ole tehnyt tätä kieputuslettiä muistaakseni sitten neljän vuoden takaisten tarjoilija-aikojen, joten piti napata kuva muistoksi. Tätä väsätessäni aloin pohtimaan "hullua" pakkomiellettäni leikkauttaa otsahiukset, jonka jälkeen tämäkin "kampaus" olisi aivan erinäköinen. Otsatukka-unelma on haamuillut mielessä jo noin 2 vuotta. Ensin en uskaltanut ja ennen häitä en viitsinyt hiuksia lähteä leikkelemään. Bridezilla olisi ollut irti. Nyt olisi kuitenkin hetki, että tämän hiuspäivityksen voisi tehdä. Miksiköhän se aina jännittää tehdä jotain "uutta" hiuksille vaikka aina ne hiukset takaisin kasvavat? "Uutta" heittomerkeissä, koska ala-asteella ja lukioaikoina olin 100% otsatukkatyttö, eli look olisi paluuta vanhoille juurille. Täytän huomenna 26-vuotta eli ehkä kyseessä orastava ikäkriisi? :-D 

2. Matkalla jumppaan ja Turun jouluvalot. Kuvasta rajattu pois tietyömaa. Jumpasta tulikin mieleeni, että tänään oli kyllä kunnon säätöpäivä urheilun puolesta. Olin varannut tuttuun tapaan jumpan töiden jälkeen. Salilla tajusin, että olin unohtanut A) salikorttini ja B) juomapulloni kotiin. Noh, viimeisenä päivänä kun olen vielä 25-vuotias muistihäiriöt kuitataan yllämainitun ikäkriisin piikkiin. Ja pääsin jumppaan, tosin juomapulloa olisin kaivanut ja sitäkään en ehtinyt ostamaan kun tuli hieman hoppu... 

3. Joulupiparien leipomishaaveita. Tuttu kuva viime postauksesta, eli tosiaan itsenäisyyspäivän piparitalkoisiin valmistauduttiin.

4. Leipomistuokion lopputulos. Ei huono ja oikein syötäviä. Äiti oli ylpeä perinteen jatkamisesta :D

 

 

1. Kampin joulupallot. Viime viikonloppu tuli vietettyä Helsingissä ystävän kanssa ja aktiviteetteihin kuului muun muassa shoppailua. Tosin kyllästyimme kiertelyyn aika äkkiä ja loppujen lopuksi kahvilat sekä ruokapaikat kutsuivat enemmän kuin itse kaupat. Kampin (ja Forumin) joulupallot ovat aina yhtä upean näköisiä! Ja herättävät kysymyksen, että miten ihmeessä ne on saatu laitettua....

2. & 3. Helsingin jouluvaloja. Bilejalkaa ei yllättäen vipattanut, vaan kiertelimme keskustassa ihastellen jouluvaloja. Huom. koko muu päivä oli mennyt sisätiloissa, sillä vettä tuli koko päivän kaatamalla. Mutta illalla oli ilo kierellä kun sade taukosi ja valot toivat upeaa kontrastia pimeään ympäristöön. 

4. Illallinen Yes Yes Yes-ravintolassa. Ja oli muuten superhyvä, muistin ottaa kuvan ainoastaan jälkiruoasta eli kookoshyydykkeestä. Kaikki annokset olivat jaettavia ja tarjosivat uusia makuelämyksiä. Omat suosikkini olivat ehdottomasti bataatti- sekä artisokka-annokset (nimiä en muista), taivaallisen hyvää. Jos et siis ole vielä käynyt ja vegeruoka houkuttaa niin suuntaa Iso Roobertinkadulle Helsingissä! Pöytä kannattaa muuten varata hyvissä ajoin, ravintola oli aivan täynnä. 

 

 

1. Hotellin aamupalalla. Yövyimme Scandic Simonkentässä ja hotelli valinta oli 6/5 huomioiden ulkona vallitsevan myrskyn. Myös aamupala oli oikein maistuva, vaikkakin itseäni aina ahdistavat ruuhkaiset noutopöydät.

2. & 3.  Tuomaan Markkinoilla. Kyseisillä markkinoilla meidän piti käydä jo edeltävänä iltana, mutta koska sää oli mitä oli totesimme mieluummin säästävämme vierailun aamuun vaikkeivät valot nousisi yhtä edukseen kuin pimeällä. Noh, seuraavana aamuna sää oli täysin samanlainen mutta uhmasimme säätä sateenvarjojemme kanssa ja kävimme nopeasti pyrähtämässä markkinoilla. Alue oli todella sympaattinen, mutta tosiaan sää sai meidät nopeasti pakenemaan sisätiloihin. Ehkä tänä viikonloppuna parempi onni kun suuntaan Helsinkiin firman pikkujouluihin ja illallistamaan Antin sekä ystävienne kanssa?

4. Myrskyltä paossa Pauligilla. Tuomaan Markkinoilta tiemme vei nopeasti Pauligin kahvilan lämpöön. Kahvikupit olivat super sympaattiset ja jokaisessa luki erilainen teksti. "For beaningful moments" osui omaan kuppiini, kamullani puolestaan luki "The Beaningful life". Koska kahvi on yksi elämän ihanimmista asioista osuivat mietelauset oikein kohdilleen.

Eli tälläista tänne kuuluu. Huomenna mittariin tulee tosiaan 26-vuotta. Hullua miten vuodet vierivät vauhdilla eteenpäin. Vaikka ikääntyminen on hieman pelottavaa on se samalla todella ihanaa sekä palkitsevaa. Joka päivä on hieman vanhempi ja viisaampi. Ainakin jollain asteella. 

Nyt hyppään uuden koukutussarjani, eli Youngerin pariin. Ihanaa tiistaita, kuulemisiin!

Ladataan...
The Feels

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vahvemmin huomaan jatkavani lapsuudenkotini perinteitä. Yksi tällaisista perinteistä ovat itsenäisyyspäivän piparitalkoot. Lapsuudessani pipareita leivottiin joka vuosi itsenäisyyspäivänä ainakin neljä tuntia. Taikinan määrä tuntui loputtomalta. Teinivuosina mielenkiinto tähän lopahti ja äiti sai suurimman osan ajasta taiteilla pipareita yksin. Kuitenkin näin 25-vuotiaana en voisi kuvitella itsenäisyyspäivää ilman piparkakkumausteen tuoksua. Okei, piparitaikinaa en tee (vielä) itse ja aiempina vuosina olen aloitellut perinteen palauttamista talouteemme (valmis)piparkakkutalon muodossa. Viime vuonna talon kokoaminen kuitenkin muuttui tragediaksi Antin polttaessa kätensä kuumalla sokerilla ja tästä viisastuneena päätimme ensimmäisen aviovuoden kunniaksi palata perinteiden juurille. Taikina, kaulin sekä muotit odottavatkin nyt keittiön pöydällä leipureitaan. Palaillaan sen talon rakentamisen osalta sitten parinkymmenen vuoden päästä asiaan :-D 

Toinen itselleni rakas perinne ovat, yllätys yllätys - Linnan juhlat! Tämä perinne on kaikessa omituisuudessaan ihanan... outo ja koukuttava. Rakastan ihastella upeita pukuja ja bongailla "tuttuja" naamoja. Tietysti samalla täytyy juoda glögiä ja syödä piparkakkuja. Mutta onhan se hieman huvittavaa, että jos muissa maissa itsenäisyyspäivää juhlitaan ulkona läheisten kesken, niin suomalaiset vetäytyvät TV:n ääreen katsomaan kun toiset ihmiset juhlivat presidentin kutsumina linnassa. No mutta, ehkä se on meidän tapamme osoittaa kunnioitusta sotaveteraaneille ja lotille, joiden ansiosta voimme olla ylpeästi kertoa maamme oleva itsenäinen sekä turvallinen paikka asua. Ja toki muutkin vieraat ovat omalla tavallaan vieneet Suomen kehitystä eteenpäin, sitä ei voi kieltää.

Uskon myös, että lähetyksen katsominen on monille perheille tärkeä yhteinen hetki. Kaikki tulevat samaan tilaan katsomaan samaa ohjelmaa. Toinen tällainen perheen yhteenkokoava ohjelma itsenäisyyspäivänä on varmasti Tuntematon Sotilas, jotta Antti ilmoitti katsovamme kello 12:00 alkaen. Olen todella huono katsomaan elokuvia uudestaan, oli kyseessä todellinen tarina tai ei, mutta herra aviomiehen vuoksi annan elokuvalle toisen mahdollisuuden. 
 

Itsenäisyyspäivä merkitsee minulle yllä mainittujen perinteiden ohella ennen kaikkea päivää, jona pysähdyn arvostamaan kotimaani itsenäisyyttä. Itsenäisyys, rauha ja turvallisuus eivät ole itsestäänselviä asioita. Olen kiitollinen, että olen saanut kasvaa maassa, jossa minun ei ole tarvinnut pelätä läheisteni tai itseni puolesta. Maailma kehittyy jatkuvasti, mutta kehitys ei ole synonyymi rauhalle. Uutiset maailmalta muistuttavat tästä jokaikinen päivä.

Nostakaamme siis glögikuppi Suomelle ja olkaamme kiitollisia siitä mitä meillä on.

Rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille!

Pages