Ladataan...
The Feels

Huom. Postaus on ajatustenvirtaa koittakaa pysyä perässä! :D

Parin viikon ajan mieltäni on hallinnut todellinen kirjoittajan blokki - pää on ollut täysin tyhjä ideoista ja arjesta on ollut vaikea kehittää kirjoittamisen aihetta. Tiedättekö kun joskus oma elämä tuntuu niin todella tavalliselta, että päässä pyörii tuskastunut kysymys "mitä tästäkin nyt sitten sanoisi? Ketä kiinnostaa kanapastani?". Todellisuudessahan yksikään päivä ei ole 100% toisensa kopio - mieli vain tuppaa juksaamaan meitä ja yhdistelemään samankaltaiset tapahtumat sekä aktiviteetit yhteen lokeroon. Ja sen lokeron nimi on "perus arkipäivä", jollaisia kaikilla on. Eikä kenenkään arkipäivä ole 100% samanlainen, pelkästään jo persoonallisuutemme vaikuttaa miten päivän asiat koemme. Miksi sitten se oma, tavallinen arkielämä tuntuu välillä niin... tylsältä? Vaikka nauttisikin elämästään?

Noita kysymyksiä aloin pohtimaan eilen perinteisellä lauantain aamukävelylläni. Siinä talsiessani pitkin metsäteitä aloin kummastelemaan, että miksi en mukamas keksi perusarjesta kirjoitettavaa, vaikka oikeastihan oma ihan tavallinen elämäni on mahtavaa kaikessa tavanomaisuudessaan? Miksi minun pitäisi touhuta jotain ihmeellistä, jotta voisin keksiä kirjoitettavaa? Miksei arjesta puhuminen riitä? 

Millainen perus arkipäiväni edes on? 

Tartuinkin aiheeseen kiinni ja sen sijaan, että olisin vain jättänyt (taas) kirjoittamatta ajattelinkin kirjoittaa siitä millainen peruspäiväni on.

Mitä tämä niin tavallinen arki pitää sisällään? Miltä se arkeni sitten näyttää? 

Noh, ei ainakaan aina yllä olevilta auringonlaskuilta. Olen yksi heistä, jotka heräävät maanantaista perjantaihin aina samaan aikaan ja viettävät päivästä 8 tuntia ns. toimistohommissa. Ja tietysti ysistä viiteen. Useimmiten olen ensimmäisenä töissä, joten keitän kahvit koko porukalle ja teen itselleni aamupalaa. Tämän hetkinen vakkari on kookosjogurtti/rahka banaanilla, mustikoilla ja myslillä. Aamupalan ohessa luen saapuneet mailit ja kerään mieleeni TO DO-listaa. 

Työpäivän aikana vastailen sähköposteihin, soittelen asiakkaille ja juttelen työkamujeni kanssa - niin kuin moni muukin. Lounasta syön usein takahuoneessa tai jos eväät ovat jääneet tekemättä niin johonkin lounaspaikkaan. Jos menen yksin on paikka usein ihana Powau. Iltapäivällä keitellään uudet kahvit ja viideltä pistetään pulju kiinni.

Töiden jälkeen suuntaan kuntosalille tai jumppaan ja noin kaksi kertaa viikossa käymme Antin kanssa ruokakaupassa salin jälkeen. Kauppapäivinä olen kotona noin 19:00, jos kauppareissua ei ole niin siinä 18:30. Mikäli en käy salilla, kipaisen usein kävelylenkille sillä tuijotettuani tietokoneen näyttöä noin 7 tuntia päivästäni ei huvita rojahtaa sohvalle toisen näyttöpäätteen viereen. Toki kirjankin voisi napata käteen, mutta se on nykyisin kovin haastavaa... Kävelylenkeillä kuuntelen podcastia tai äänikirjaa, tällä hetkellä muuten menossa Michelle Obaman elämänkerta - vahva suositus muuten kyseiselle jo nyt. 

Liikkumisen jälkeen on ruoanteon aika, sitä tulee tehtyä liki joka ilta. Usein otan eväät töihin ja valmistan tavallista arkiruokaa, kuten makaronilaattikoa tai kanapastaa. 97% todennäköisyydellä heitän reseptit omasta muististani enkä katso ohjeita (kyllä, kuulun "ei ohjeita kiitos"-kastiin :D). Ja kunhan ruoka on valmista vetäydyn viimein suihkuun tai vaihtoehtoisesti noin kerran kaksi viikossa saunaan. Loput illasta kuluvat TV-ohjelmien parissa ja herra aviomiehen kanssa höpötellen. Ja tietysti iltapalaa pitää aina syödä samalla kun aloittaa sarjan katsomisen. Nukkumaan tulee mentyä siinä 22:30 ja sängyssä vielä selailen somea ennen kuin vaivun unten maille.

Ja seuraavana päivänä sama uudestaan. Tälläinen on oman päiväni perusmeininki. Mutta miksi se tuntuu niin tavalliselta? Ja ennen kaikkea miksi se tuntuu tylsältä? 

Siksi koska se toistuu itselläni päivästä toiseen. On omaa arkeani eikä kenenkään muun.  

Vaikka välillä tuhahdan, että arkeni on tylsää, niin näin kirjoittaessani päiväni normaalin kulun ylös ymmärrän, ettei se niin tylsää ja samanlaista loppujen lopuksi olekaan. Niin omassa kuin jokaisen muunkin arjessa on niitä paljon puhuttuja pieniä hetkiä, jotka erottavat päivät toisistaan. Muutenhan olisimme etukäteen ohjelmoituja robotteja. Lisäksi arjessa sattuu ja tapahtuu yllättävän paljon. Näista asioista ei vain aina osaa napata kiinni rutiininomaisen perusrakenteen keskellä. Koskaan ei esimerkiksi tiedä mitä töissä tapahtuu, miten treeni kulkee tai mitä ruokaa tuleekaan tehtyä.

Ihminen on taipuvainen vertaamaan toimintaansa muihin. Aina löytyy joku, kenen elämä vaikuttaa mielenkiintoisemmalta kuin oma ja riittämättömyyden tunne valtaa mielen. Some on vienyt tämän aivan uusiin ulottuvuuksiin, kaikki nostavat omien elämiensä tähtihetkiä esille ja on yhä vaikeampaa hahmottaa millaista kenenkin elämä todellisuudessa on. Millaista on se normaali arki ja miten sillä ruudun toisella puolella olevalla henkilöllä todellisuudessa menee. Helposti ajautuu ajattelemaan, että naapurin Katariinalla on niin paljon mielenkiintoisempi elämä, taashan se postasi kuvan jostain juuri avatusta lounaspaikasta leveä hymy kasvoillaan. Hiukset ja meikkikin niin vimosen päälle. Vaikka todellisuudessa se naapurin Katariina kokee varmasti täysin samoja fiiliksiä, ainakin silloin tällöin, eikä näe omassa arjessaan mitään perusmeininkiä kummempaa.

Juuri jokaisen yksilön arjen erilaisuus tekee niin sanotusta tavallisuudesta mahtavaa - on olemassa niin monta erilaista, niin sanotusti tavallista arkipäivää kuin mitä ihmisiä maailmassa on. Ja se on aika mahtava juttu. 

Näihin ajatuksiin ja tunnelmiin - mahtavaa sunnuntaita ja tsemppiä uuteen viikkoon! Itse lähden sunnuntaina poikkeuksellisesti leffaan, Ihmeotukset ja niiden olinpaikat kutsuvat heh. 

Ladataan...
The Feels

Noniin vaihdetaanpas marraskuun harmauden masistelusta hieman positiivisimpiin asioihin - nimittäin äänikirjoihin!

Rakastin nuorempana lukemista yli kaiken, mutta lukiossa kirjojen rohmuaminen loppui kuin seinään. En oikein tiedä mitä tapahtui, todennäköisesti YO-kirjoitukset ja kouluopuksiin uppoaminen. Luen tänä päivänä säännöllisen epäsäännöllisesti, ehkä kirjan vuodessa (jep pitäisi tsempata). Kuitenkin viime vuonna löysin uuden rakkauden - äänikirjat! Aluksi kirjojen kuunteleminen tuntui oudolta, mutta nopeasti huomasin olevani koukussa ja aloin käymään kävelyillä entistä enemmän koska kirja jäi aina koukuttavaan kohtaan.

Sovelluksena käytän monen muun tapaan Bookbeatia ja nyt ajattelinkin vinkata muutaman kuunteluvinkin loppuvuoden ratoksi. Monelle jokin kirjoista on varmasti tuttu, mutta toivottavasti jokin näistä päätyy kuuntelulistoille :-)
 

1. Idiootit Ympärilläni

Thomas Eriksonin paljon puhuttu teos, jossa eritellään ihmisten persoonat karkeasti neljään eri pääväriin – punaiseen, keltaiseen, vihreään ja siniseen. Tietysti harva on puhtaasti yhtä väri ja kirjassa nostetaan esille myös näiden värien sekoittumista eri esimerkkien avulla. Teosta myytiin Ruotsissa parissa kuukaudessa 70 000 kappaletta ja herätti paljon keskustelua täällä rannan toisella puolella (Lähde: ESS)  

Rehellisesti sanottuna en ensin meinannut tarttua opukseen nimen vuoksi. Omasta mielestäni nimi oli ”radikaali” ja inhottavan kuuloinen. Enhän koe (tai ainakaan myönnä) että ympärilläni on idiootteja - ainoastaan erilaisia ihmisiä. Ennakkoluuloisesti pistin kuitenkin kuulokkeet monien ylistyssanojen jälkeen korville ja aloin kuuntelemaan mitä miehellä oli sanottavaa. Heti esipuheen ja nimen syntyperän kuulemisen jälkeen kuuntelin kirjaa eri tunnelmalla. Kaiken kaikkiaan opus antaa paljon ajateltavaa ja auttaa ymmärtämään muiden ihmisten eri käytösmalleja - sekä tietysti antaa avaimia oman toimintansa syvempään tunnistamiseen. 

 

2. Voittamisen anatomia

Aki Hintsa on luotsannut useita F1-mestareita voittoon 11 työvuotensa aikana. Useat Formula-fanaatikot ovatkin jo varmasti pitkään halunneet kuulla miten mies sen tekee. Ja tähän Oskari Saaren kirja antaa vastauksen – kirjassa esitellään Hintsan toimintamalli, jolla leivotaan menestyjiä ja ennaltaehkäistään mahdollisia tulevan henkisiä sekä fyysisiä ongelmia.  (Lähde: WSOY

En ole F1-fanaatikko, kaukana siitä, mutta totta kai haluan tietää miten voisin menestyä elämässä ja voittaa omat lukkoni – kukapa ei? Kirja herättikin paljon ajatuksia sekä toi uutta näkökulmaa arjen askareisiin ja omaan toimintaan. Esimerkit formulamaailmasta eivät ole pitkästyttäviä vaan laittavat pohtimaan, miksi ihminen toimii tietyllä tavalla ja miten toimintaa voidaan kehittää sekä ylläpitää menestyksen näkökulmasta katsottuna. 

3. Let It Snow

Ja loppuun hieman hömppäkirjallisuutta, jonka parissa vietin ensimmäiset hetket äänikirjojen maailmassa. Ja jonka jälkeen olin koukussa. Let It Snow koostuu kolmesta talvisesta rakkausnovellista, jotka kaikki sijoittuvat joulun aikaan – loistavaa kevyttä kuunneltavaa siis lähestyvään juhlasesonkiin! Jokainen novelli on eri kirjailijan käsialaa (John Green/ Maureen Johnson/ Lauren Myracle), joten jokaisessa tarinassa on omanlaisensa tyyli sekä kerrontatapa. Kaikkia tarinoita kuitenkin yhdistävät hauskuus sekä useat yksityiskohdat, jotka kaappaavat mukaansa jo ensimetreiltä. (Lähde: WSOY

Eli lunta ja joulua odotellessa kannattaa napata tämä kirja kuunteluun – joulufiilistely on taattu!

Onko teillä jotain äänikirjasuosituksia? Itselläni alkavat kuunneltavat "loppua" joten kaikki vinkit ovat tervetulleita!

Ladataan...
The Feels

Onko siellä muita joiden energiatasot alkavat olla nollassa kaikesta harmaudesta johtuen? Ulkona on pimeää kun lähtee töihin, ikkunoista näkyy harmaa, sateinen maisema ja kotiin lähtiessä ulkona on säkkipimeää. Lisäksi kaiken kruunaa lähes viikon jatkunut sadesumu - ei siis sada, mutta silti hiukset räjähtävät kosteasta ilmasta täyteen mahtavuuteensa (huraa luonnonkiharakähärä) ja iho on kostea lyhyen ulkopyrähdyksen jälkeen. Sadevarjo tuntuu turhalta, eihän sitä vettä kaatamalla tule eikä varjo oikeastaan edes auta - tuuli pitää siitä huolen. Tänäänkin meinasi varjo lähteä tuulen tuiverruksen mukana kun sen kerrankin jaksoin avata suunnatessani bussipysäkiltä töihin. Ei tullut Maija Poppanen-efektiä, sitä olisi toki kaivattu ja arvotettu. 

Jos nyt täysin rehellisiä ollaan niin "pariin otteeseen" on tehnyt mieli pomppia Krista 5-vee tyyliin tasajalkaa ja heittäytyä X-asentoon makaamaan kun sadesumu piiskaa kasvoja ja sadevarjo meinaa lentää kädestä. Mutta sitten aina muistan, että olen 25-vuotias ja pitäisi edes yrittää olla yhteiskunnallisesta näkökulmasta normaali. Ja että se maa on aivan märkä ja sitten vasta ärsyttääkin. Onneksi kotona voi sitten kuivassa sisätilassa pomppia kaikessa rauhassa koko päivän edestä :'D 


 

No mutta, ei se sää valittamalla parane (valitettavasti). Mutta on se ihmeellinen juttu millainen vaikutus ilmalla on energiatasoon. Vaikka alkusyksystä oli myös harmaata, piristivät puiden lehtien värit kaikessa upeudessaan ja aina kun aurinko pilkahtaa niin aivojen energiakapasiteetti tuplaantuu. Niiden värien ja satunnaisten aurinkoisten päivien voimalla olenkin jaksanut pysyä suht energisenä tähän asti. Näin reilun viikon jälkeen kyllä alkavat ne viimeisetkin väri- ja valoenergiavarastot huveta, rajansa kaikella. Odotankin innolla jo lunta, jota toivon mukaan tulisi mahdollisimman pian - rakastan lumista maisemaa yhtä paljon kuin ruska-aikaa. Ja rakastan myös ulkoilua vielä enemmän kun on pikku pakkanen ja valkoinen lumipeite tuo valoa poluille. Fun fact - pelkään pimeää. Olen todella vainoharhainen jos kävelen yksin säkkipimeässä, kuulen kaikki rasahdukset tuplana. Nuorempana tämä piirre oli vielä paaaaljon voimakkaampi ja kotona yksin ollessani tarkistin kaikki kolot ennen nukkumaan menoa. Ja jätin tietysti valon eteiseen. Siltikin jännitti. 
 

No mutta minkä voimin tässä sitten on pötkitty eteenpäin? Tässä harmaudessa edes jonkin asteen energiatason ylläpitämisessä itselläni avainasemassa on ehdottomasti liikunta. Kuntosali, jumpat, silloin tällöin kävelylenkit... Jokaisesta saa uskomattoman paljon voimia päiviin. Siis sitten kun saa itsensä hilattua sinne asti, se on se vaikein juttu. Faktahan on, että usein tekisi mieli vain hautautua sohvalle peiton alle, tuijottaa Netflixistä jotain aurinkoiseen maisemaan suuntautuvaa sarjaa ja juoda inkivääriteetä ämpärittäin. Sekä murehtia kun on niin harmaata ja ajatella "oi, olisinpa tuolla". Onneksi itselleni liikunta on nykyisin rutinoitunut osa arkea. Ilman tuota rutinoitumista en todennäköisesti pystyisi suuntaamaan mihinkään muualle kuin kotiin jäätelöpurnukan kanssa. Toki on tärkeää ettei liikkuminen mene yli ja on tärkeää huolehtia tasapainosta. Tällä hetkellä elämässä on kuitenkin mukava balanssi ja liikkuminen ei ota vaan ainoastaan antaa energiaa. 

On henkilökohtaista, mistä asioista saa voimia painaa päivästä toiseen ja näinä pimeinä syyspäivinä onkin omasta mielestäni tärkeää huomata kyseiset asiat ja yrittää pitää niitä yllä. Toiselle se on juurikin liikunta, toiselle lukeminen tai piirtäminen. Jotkut taas nauttivat ulkoilusta, kaverien näkemisestä, viinin litkimisestä tai reissujen suunnittelusta. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa pitää energiatasoa yllä, vaan jokainen on yksilö. Mikä on sinun tapasi taltuttaa syysväsymystä? Kaikki vinkit ovat tervetulleita, laitetaan hyvä kiertämään!
 

Postauksen kuvituksena kuvia aiemmilta harmailta päiviltä kun puiden lehtien värikirjo toi kuitenkin eri sävyjä maailmaan. Väriterapia kuvien kautta näin jälkikäteen on myös hyvä rohto kun meinaa murjotuttaa pimeys. 

Tulipa positiivinen maanantai postaus, kunnon ajatuksen virtaa :D Mutta näiden tekstien jälkeen onkin hyvä toivottaa tsemppiä kaikille uuteen viikkoon. :) Ja hei tiedättekö muuten mitä? Alle kuukausi ja voi laittaa jouluvalot (ellei tätä ole jo tehty ;)) - siinähän on valoa kerrakseen, jes!

 

Pages