5 x koukussa juuri nyt (ja mitä muuta on mielen päällä)

Leppoisaa perjantai-iltaa kaverit!

Vuosien varrella on tullut koettua jos jonkinlaisia koukutuksia ja houkutuksia. Lapsena olin koukussa Muumeihin (itkin aina jakson loppuessa, tästä on videomateriaalia…), teini-ikäisenä Harry Pottereihin ja kaikkeen magiaan/fantasiaan liittyvään. Parikymppisenä hurahdin koruihin sekä muotiin, kiitos työni koruliikkeessä. Koukutukseni eivät ole sellaisia, mitä ilman en voisi elää, mutta ne tekevät elämästä kummasti mukavampaa. Ajattelinkin näin perjantain kunniaksi listailla muutaman asian johon olen tällä hetkellä koukussa – olisiko siellä ruudun toisella puolella kohtalotovereita? 😀

Kuvat eivät liity koukutuksiin – vaan puhtaasti rakkaudesta Turkuun ja aurinkoisiin päiviin! Postauksen lopusta löydät myös hieman painavampaa asiaa, jota mielelläni on ollut. Jos siis kaipaat syvällisempää luettavaa skrollaa alas. 

1. PELI: Sims 4

Kyllä luitte oikein – olen koukussa PlayStation-peliin. Herra Aviomies on PlayStation Plus-jäsen ja viime kuun ilmaisena pelinä oli Sims 4 – pitihän se siis ladata. Tosin en odottanut tällaista koukutusta, haluaisin vaan pelata 😀 Haaveilen myös lisäosista – Vuodenajat ja Kaupunkielämää ovat vain klikkauksen (sekä maksun) päässä…

”Hauska” fakta: Olin nuorena aikamoinen ”game girl” ja veljien kanssa tuli pelattua kaiken maailman Spyrot, Sly Cooperit, Harry Potterit ja Digimonit läpi. Paitsi, että muistin tässä Harry Potterin 1.osan pelin lopun olleen liki mahdoton – kuinkakohan monta tuntia käytimme Voldemortin kanssa painimiseen tuolloin?

Alaikäisenä pelailin Sims-pelejä tietokoneella, joten aivan uusi tuttavuus ei ole kyseessä. Sellainen muutos on kuitenkin tapahtunut, että jos ennen rakastin luoda pelissä draamaa, niin nyt olen koukussa asunnon rakentamiseen ja hahmon urakehitykseen. Nätisti mennään nukkumaan ajoissa, urheillaan, luetaan kirjoja ja huolehditaan hyvinvoinnista, kai tämä on jotain oman elämän larppausta :D Ei sitä jaksa bilettää enää edes virtuaalimaailmassa haha.

2. BIISIT: Dua Lipa – Physical & Future Nostalgia

Pahimmat biisikoukutukseni tapahtuvat usein musiikkivideoiden kautta. Jos videon fiilis juurtuu mieleeni ja tykkään siitä, on se menoa sitten. Tässä varmaankin yksi syy miksi rakastan myös musikaaleja ja ”musiikkigaaloja” – kappaleille luodaan elävä ympäristö.

Näin kävi Physical-biisin kohdalla. Jotenkin päädyin videota Youtube-suositusten kautta katsomaan ja se oli menoa sitten. Discovibat ja värit videolta juurtuivat mieleeni ja sen myötä löysin myös Future Nostalgia-kipaleen. Ovat muuten molemmat loistavia treenibiisejä! Biiseihin pääset TÄSTÄ ja TÄSTÄ.

Onko siellä ruudun toisella puolen muita, jotka hyvän biisin kuullessaan alkavat mielessään luomaan musiikkivideota/koreografiaa kappaleeseen? Itse olen tällainen tyyppi, mutta tämä ei rajoitu vain musiikkiin. Esimerkiksi jos kokoan palapeliä, jäävät mieleeni pyörimään palapelin palat ja mielessäni kokoan palapelin valmiiksi. Samoin lenkillä kuvittelen itseni aina x matkan päässä ja näin jaksan juosta pidempään. Lisäksi joskus saatan visualisoida ja kirjoittaa mielessäni mainosvideoita eri aiheista. Crazy enough, tunnustaako joku toinen saman vai olenko yksin? :D 

3. TREENI: Spinning & CxWorx

Pidempään blogiani lukeneet muistavat todennäköisesti hehkutukseni BodyJam ja Sh’Bam-tanssitunneista. Noh, aikataulujen vuoksi kyseiset tanssiaskeleet ovat saaneet väistyä ja nämä ovat korvaantuneet spinnigillä ja CxWorx-keskikroppajumpalla. Olen äärettömän laiska mitä tulee vatsalihasten treenaamiseen ja CxWorxin avulla tulevat nämäkin tehtyä.

4. TV-SARJA: Lost

Tästä mainitsinkin jo pari postausta takaperin – alkuvuosi on ollut pyhitetty Viaplaylle ja Lostille. Lähestymme uhkaavasti viimeistä kautta, mutta onneksi HBO:lla starttaa pian Westworldin 3.kausi ja Blacklist jatkuu. Ehkä tästä selvitään…

5. LOUNASPAIKKA: The Roots Kitchen

Rootsissa kävin ensimmäisen kerran viime vuonna talven alun nurkilla. Tämän jälkeen olenkin löytänyt itseni kyseisestä lounaspaikasta viikoittain. Tavoitteenani on vielä jonain päivänä tehdä yhtä maukasta kasvisruokaa kuin he tekevät – sitä taitoa kehitellessä. Lämmin suositus siis jokaiselle joka Turussa on arkisin – kauppahalliin ja Rootsiin mars! Lauantaisin Rootsissa on brunssi, tämä on itselläni vielä testaamatta.

Sellaisia koukutuksia täällä – mitenkäs siellä? Koukutuksia, houkutuksia..?

 

***********************

Sitten vakavampiin aiheisiin, vielä harmaampiin kuin Turku muutama päivä sitten. Meinasin poistaa tämän  osuuden puhtaasti henkilökohtaisuuden vuoksi, mutta totesin etten halua – aihe on liian tärkeä. Tästä olisi voinut tehdä ihan oman postauksensa, mutta jotenkin koin kyseisen relevantiksi kirjoittaa näinkin kevyen postauksen päätteeksi. Kontrasti kevyttä ja rankkaa – eikö sitä kutsuta tasapainoksi?

Viime postaukset ovat käsitelleet suhteellisen kevyitä aiheita – ja syystä. Aivoni käyvät ylikierroksilla, pääni on aivan jumissa. Maailmassa tapahtuu tällä hetkellä asioita niin vauhdilla (tai ainakin siltä media saa kyseiseen tuntumaan) että sitä meinaa itse pudota kärryiltä. Kenellekään ei todennäköisesti ole epäselvää mistä asiasta ja asioista puhun. Etenkin näin matkailualalla toimivana maailman tapahtumat kulkevat väkisinkin mielessä ja arjessa päivittäin – ihmiset ovat huolissaan, muutoksia tapahtuu ja arkipäivät ovat yhtä vuoristorataa. Koskaan ei tiedä mitä seuraavan kulman takaa löytyy.

En nyt ala asiasta tai omista mielipiteistäni sen enempää puhumaan. Mutta sen haluan sanoa, että uskon parempaan huomiseen ja kansainvälisyyden sekä matkustamisen voimaan. En hysteriaan. Viime aikoina maailmaa ravisuttaneet asiat ovat suuria haasteita ja näitä on syytä käsitellä niiden vaatimalla vakavuudella. Olen kuitenkin optimistinen, uutisoinnista huolimatta. Rehellisesti sanottuna itse pohdin tällä hetkellä eniten ihmisoikeuksia, jotka ovat myös vahvasti tapetilla. Kuka määrittää, kenellä on oikeus vapauteen ja kenellä ei? Kuka määrittää, kenellä on oikeus istua sisällä lämpimässä, kirjoittamassa blogia, höpisemässä todellisuudessa kovin turhista koukutuksistaan? Samalla kun toisten suurin haave on vain selvitä hengissä?

Jos jonkin toiveen saisin esittää niin se olisi, että konkreettisten kriisien hallinnan ohella muistaisimme entistä enemmän taistella myös näistä kumpuavia sivuilmiöitä vastaan. Tällaisia ovat muun muassa rasismi ja syrjintä. Vastaavanlaiset koko maailmaa koskettavat haasteet ovat mitä pahimpia kulttuurien välisten konfliktien synnyttäjiä. Toki nämä voivat myös tuoda ihmisiä yhteen, mutta tällä hetkellä olen huomannut vastakkaisen suunnan – tiettyjä kansalaisuuksia sekä ihmisryhmiä syytetään, vältellään, tuomitaan sormella osoitellen. Pelko ohjaa toimintaa toisia vastaan. On helpompaa syytellä toisia kuin keskittyä siihen, mitä voi itse tehdä tai pohtia miltä toisesta oikeasti tuntuu. Toivon, että kaikesta huolimatta maailmassa keskityttäisiin avoimeen kulttuuriin, kansainväliseen yhteiskuntaan ja ennen kaikkea – empatiaan.

Olemme kaikki ihmisiä – eikö se ole jo aika iso yhdistävä tekijä?

Näihin ajatuksiin on hyvä lopettaa. Mukavaa viikonloppua kaikille, palataan ensi postauksessa taas – joko kevyissä tai syvällisissä tunnelmissa :)

xx Krista

Lue myös:
Hyvä, paha ja some
Miten ymmärtää toista kun ei ymmärrä?