3 x ajatusta Wismarista

Pyrähdykseni Saksan pohjoisosassa sijaitsevassa kaupungissa, Wismarissa, oli todella nopea – alle vuorokauden. Panic At The Disco!:n konsertin vuoksi meidän oli pakko lähteä ajelemaan heti saapumisestani seuraavana päivänä takaisin Hampuriin. Kyllä, matkustin Wismariin reilun 15 tunnin vuoksi, eli kävin periaatteessa nukkumassa ja nauttimassa aamupäivästä itse kohteessa. Herra aviomieskin puristeli päätään kun tajusi kuinka nopeasta visiitistä olisi kyse, mutta oli kuitenkin tyytyväinen kun näkisin viimein hänen toisen kotinsa töiden puolesta.

Kokonaisuudessaan pikavisiitti oli ihastuttava kokemus ja olen onnellinen, että kyseisen tein kaikesta ”älyttömyydestä” huolimatta. Tai noh, itselleni temppu ei ole älytön, rakastan tehdä nopeita tutkimusmatkoja reissuilla. Ja junalla matkustaminen oli myös huippua, tulee aina jotenkin paikallinen olo kun tuollaisen tekee. Reissusta saa niin paljon enemmän irti, kun menee oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja poistuu mukavuusalueeltaan.

Mutta – mitä Wismarista jäi noiden ”muutaman” hassun tunnin jälkeen mieleen?

1. Wismar osoittautui sympaattiseksi satama- ja hansakaupungiksi, jossa sisäisen mummoni mieli lepäsi. Kauniit rakennukset, suloiset kujat ja Itämeren läheisyys inspiroivat ja parasta oli istahtaa penkille nauttimaan leppoisasta tunnelmasta (sekä auringosta, huh kun hellettä pukkasi jo huhtikuussa). Tuntui kuin kaupungissa ei olisi ollut kenelläkään kiire, kaikki etenivät omaan tahtiinsa ja sama näkyi myös omassa askel nopeudessani. Kun normaalisti kuljen vauhdilla eteenpäin, ärsyyntyen ”hitaasti” kulkevista ihmisistä, niin nyt pysähdyin nauttimaan ympäristön kauneudesta kaikessa rauhassa.

2. Kuten aiemmasta postauksesta kävi ilmi, niin tuolla suunnalla ei englannilla meinaa pärjätä. Suunnatessani kahville tein tilauksen englanniksi, sain vastaukseksi saksaa, kun sanoin etten puhu saksaa, sain vastaukseksi saksaa. Noh, maassa maan tavalla ja onneksi elekieli on keksitty. Plus onneksi opettelemalla paikallisella kielellä sanat ”hei”, ”kiitos”, ”anteeksi” ja ”ole hyvä” pärjää jo pitkälle :-D

3. Harhaillessani vailla päämäärää (tapani mukaisesti) eksyin jatkuvasti pienille kujille ja iltapäivällä kulkuni takaisin kohti hotellia viivästyi huomattavasti harhauduttuani jatkuvasti jahtaamaan värikkäitä hansataloja. Hyvä jos yhdestäkään korttelista selvisin ajattelematta ”Oih, niin kaunista!”.

Viimeiseksi harhauduin venesataman alueelle, jonka varrelta löytyi paikallisia liikkeitä, kahviloita ja ravintoloita – tuonne alueelle on joskus päästävä nauttimaan illallista ja auringonlaskua ihastelemaan.

Wismar siis hurmasi ja kuten sanottu, kaupunkiin on palattava vielä paremmalla ajalla uudestaan tutkimaan muun muassa ruoka- sekä kulttuuritarjontaa :-)

Aurinkoista viikonloppua! <3

PS. Kliseistä, mutta pakko riemuita – mikä sää ulkona onkaan! Ja hei Euroviisutkin tulevat tänään, tosin itselläni taitavat jäädä välistä ensimmäistä kertaa koskaan (lue = en ole äidin ruokien ääressä fanittamassa viisuja yhdessä äidin ja pikkusiskon kanssa). Ellen siis saa herra aviomiestä huijattua näitä katsomaan parilla viinilasilla kjeh kjeh…. :-D